Dominoivat vanhemmat sisarukset

Hei kaikki ihmiset muistelevat lapsuudentarinoita ja se on vaan söpöä. Ei sen tarkoitus ole sinua mitenkään vähätellä. Se on small talkia, eikä se faktapohjan täsmällisyyden kanssa ole niin väliä. Kaikki kuulijat osaavat varmasti käsitellä näitä lapsuusmuistoja asianvaatimalla suodattimella.



Ja minusta on ihan kohteliasta huolehtia tuosta leipäasiastakin. Voisihan vaikka olla, että et olisi ehtinyt ottaa leipää mukaan ja sitten sukulaisissa ei olisi myöskään muistettu asiaa.



Sä et varmaan oo vielä kauhean vanha kun jaksat välittää täällaisista turhapäiväisyyksistä?

ruokavaliosta huolehtia. Minulla sentään on lapsia, siskollani ei ole yhtään. Se miten minä kyläilen tai mitä minä muistan, ei kuulu siskolleni pätkääkään! Eihän hän siellä ollut.



Ja aivan, voi muistella, - mutta miksi ne meidän lapsuudentarinat on aina samanlaisia. Minä olen lapsellinen pönttöpää ja sisko suvun Nobel-aivoilla varustettu vanhin.

niin siskohän tekee itsestään vain naurettavan noin. Anna tehdä :)



Sisko ehkä toteuttaa lapsuuden kaavoja, mutta älä sinä tee niin. Älä huomioi siskosi käytöstä, älä ärsyynny siitä. Sinä et voi muuttaa siskosi käytöstä, mutta voit muuttaa sitä, miten suhtaudut siihen. Eli ole sinä se aikuinen :) Et ole aikuinen jos otat asenteen "minä olin silloin jo 10v/ kyllä minä osaan lapseni ruokavaliosta huolehtia" jne

Se on ollut aina yhtä mollaava. Minä en osaa yhtään mitään, sisko vain.



Oikeasti hänellä oli kouluvaikeuksia, ei ole mitään koulutusta vieläkään, ei kunnon työtä, ei lapsia, ei omaisuutta, ei yhtään mitään.



Mutta aina hän vain jaksaa mollata. Minä olin hankala lapsi, olen mäntti sisko, koulutukseni on perseestä, mieheni on kusipää, olemme rahanahneita, olen surkea äiti, mieheni ei osaa kasvattaa jne. jne. jne. Tämä ei lopu koskaan.

hän on kokenut huonommuutta (kouluvaikeudet, koulutuksen puute, työttömyys) ja yrittää kompensoida sitä hölmöillä puheillaan.



Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, itsensähän hän tuossa nolaa.

Olen koko lapsuuden kasvanut erittäin dominoivan isosiskon kanssa. Hän on kilpaillut kanssani kaikesta, mollannut ja väheksynyt koko ikänsä. Aikuisiällä on hiukan helpottanut, mutta emme ole tekemisissä kovin usein.



Tämä on vaikuttanut ainakin siihen, että olen koko ikäni joutunut todistelemaan omaa osaamistani. Jouduin tekemään kovasti töitä itsetuntoni kanssa ja vieläkin tunnen itseni ajoittain hyvin epävarmaksi ja herkäksi.



Jatkuvaan kilpailuun ja vertailuun tottuneena, tätä voi käyttää myös voimavarana nyky yhteiskunnassa.

täälläkin.



Sisko yrittää edelleen määrätä esim. mihin menemme syömään jos olemme yhdessä kaupungilla, päättää mitä syön siellä, huolehtii jatkuvasti allergioistani (siis enemmän kuin olisi tarpeen ja osaan kyllä itsekin ravintolassa kysyä onko ruoassa sitä tai tätä).



Luulee, että pidän edelleen samoista asioista kuin mistä pidin 5-vuotiaana vaikka koitan selittää että nykyään tykkään jostain muusta.



Vähättelee opintoja, ei kuuntele jos kerron jostain vaan aloittaa selittämään jostain omasta jutustaan joka on NIIIIIN paljon vaikeampaa ja haastavampaa.



Ostaa minulle lahjat oman makunsa mukaan, ei sen mistä minä tykkään. Tämä ärsyttää siksi, että aina kysyy etukäteen mitä haluan, ja sitten ostaa kuitenkin jotain muuta siksi että "tämä sopii sinulle mielestäni paremmin/minä tykkään tästä niin sinunkin on tykättävä". Jos ostaa vaatteita niin ostaa väärää kokoa, joko liian pieniä perusteella "sinä olet niin hintelä ja sinun hartiat niin olemattomat että kyllä sinä tähän mahdut" tai liian isoja perusteella "no et sinä mikään keijukainen ole, ei sinun takapuoli pienempään kokoon mahdu"

minä joudun edelleen tilille siitä, mitä olen sanonut kaksivuotiaana - tai siis hänen mielestään olen sanonut, itse en muista.



Ja tuo vaatteiden ja lahjojen kanssa säätäminen on myös niin tuttua! Rasittavaa lasteni kanssa! Siskoni haluaa että vaatteet on tyköistuvia ja hän ostaa aina korkeintaan juuri käytössä olevaa kokoa. Eli joululahjaksi tulee talvinen juhlamekko, joka on silloin jouluna tismalleen sopiva. Kaikki talven juhlat on vaan siinä joulun alla, joten mekko käy auttamattoman pieneksi ennen kuin sille on seuraavan kerran käyttöä! Sitten itketään kun lahjat ei kelpaa. Jos yritän sanoa, että ostaisi kokoa tai kahta isomman, niin saan syljet päälleni, että olen liian saita vaatettamaan lapsia oikein...



ap

Minäkin saan kuulla niistä asioista mitä olen pienenä tehnyt tai sanonut. En koskaan mistään

hauskoista tempauksista ja hienoista asioista, vaan aina joistain mokista. Aina jaksaa muistuttaa eräästä tyhmästä jutusta jonka tein 5-vuotiaana, ja miten en olisi koskaan tilanteesta selvinnyt jos ei isosisko olisi auttanut. Rasittavaa.

minä joudun edelleen tilille siitä, mitä olen sanonut kaksivuotiaana - tai siis hänen mielestään olen sanonut, itse en muista.

Ja tuo vaatteiden ja lahjojen kanssa säätäminen on myös niin tuttua! Rasittavaa lasteni kanssa! Siskoni haluaa että vaatteet on tyköistuvia ja hän ostaa aina korkeintaan juuri käytössä olevaa kokoa. Eli joululahjaksi tulee talvinen juhlamekko, joka on silloin jouluna tismalleen sopiva. Kaikki talven juhlat on vaan siinä joulun alla, joten mekko käy auttamattoman pieneksi ennen kuin sille on seuraavan kerran käyttöä! Sitten itketään kun lahjat ei kelpaa. Jos yritän sanoa, että ostaisi kokoa tai kahta isomman, niin saan syljet päälleni, että olen liian saita vaatettamaan lapsia oikein...

ap

Pikkuveljeni loukkaa jatkuvasti vanhempia ja yritän siitä sanoa. Suuttuu vaan. En vaan tajua, miten saisi jakeluun, ettei aikuinen ihminen voi tuolla tavoin käyttäytyä. Kehittelee kaikkia "traumoja" mielessään lapsuudesta. Ne on ihan keksittyjä, meillä oli pääsääntöisesti hyvä koti. Olen miettinyt, että liittyisikö siihen, että hänellä ei ollut murkkuikää koskaan ja nyt kolmekymppisenä sitten käyttäytyy kuin murkkuikäinen.

Veljesi välit vanhempiinsa eivät kuulu sinulle pätkääkään.



Ja jokaisen lapsuus on oma. Samassakin kodissa voi jollakin olla hornamainen lapsuus ja toisella ei.

Hei kaikki ihmiset muistelevat lapsuudentarinoita ja se on vaan söpöä. Ei sen tarkoitus ole sinua mitenkään vähätellä. Se on small talkia, eikä se faktapohjan täsmällisyyden kanssa ole niin väliä. Kaikki kuulijat osaavat varmasti käsitellä näitä lapsuusmuistoja asianvaatimalla suodattimella.

Ja minusta on ihan kohteliasta huolehtia tuosta leipäasiastakin. Voisihan vaikka olla, että et olisi ehtinyt ottaa leipää mukaan ja sitten sukulaisissa ei olisi myöskään muistettu asiaa.

Sä et varmaan oo vielä kauhean vanha kun jaksat välittää täällaisista turhapäiväisyyksistä?

No nyt sä olet kehittynyt näissä provoissasi huomattavasti! Täysin idioottimainen mielipide on tallella mutta se on puettu uskottavampaa asuun -hienoa!

Ärsyttävän alentuva asenne kruunaa kaiken...

todella vaarallista puuhaa lähteä sanomaan, että olet väärässä omasta lapsuudestasi.



Se on jokaisen tulkinta, eikä siihen ole absoluuttista totuutta. Ja jokainen päätyy omaan tulkintaansa jostain syystä, ei sattumalta.



voit lopettaa tuollaisen isosiskouden, se ei ole minkään arvoista.

hih. lapsuuden muistot muuttuvat matkan varrella. siskoni ja äitini mielestä sisko oli aina laiha.



oikeasti kth käski hänen laihduttaa ja äiti soitteli kaikki sukulaiset ja haukkui kouluterveydenhoitajan. koska sisko oli lapsena pulska.



Äitini on kääntänyt kaiken jotenkin eri tavalla siskon mielen mukaan.

Pikkuveljeni loukkaa jatkuvasti vanhempia ja yritän siitä sanoa. Suuttuu vaan. En vaan tajua, miten saisi jakeluun, ettei aikuinen ihminen voi tuolla tavoin käyttäytyä. Kehittelee kaikkia "traumoja" mielessään lapsuudesta. Ne on ihan keksittyjä, meillä oli pääsääntöisesti hyvä koti. Olen miettinyt, että liittyisikö siihen, että hänellä ei ollut murkkuikää koskaan ja nyt kolmekymppisenä sitten käyttäytyy kuin murkkuikäinen.

tosi tyhmä mielipide. lapsena on niin täynnä sitä omaa napaa etät ei moni lapsi huomaa millaista toisella on, edes sillä siskolla.

sisaruksilla on omat roolinsa. toisen osa voi olla vaikeampi kuin toisen.

toinen voi olla liian kiltti ja tyytyä osaansa.

Vaikka minulla on korkeampi koulutus, olen menestynyt elämässäni ja onnellisesti naimisissa, niin veljeni jaksaa mollata minua täysin samoista aiheista kuin ap:n sisko.



"...Minä olin hankala lapsi, olen mäntti sisko, koulutukseni on perseestä, mieheni on kusipää, olemme rahanahneita, olen surkea äiti, mieheni ei osaa kasvattaa jne. jne. jne. Tämä ei lopu koskaan..."

Sukulaisten ja kavereitten perheissä todellakin korostuu se miten vanhemmat sisarukset aikuisenakin usein kohtelevat nuorinta lapsena. Vanhempien sisarusten on nähtävästi usein todella vaikeaa hyväksyä, että nuorempi olisikin häntä pätevämpi jossain asiassa ja kokee aikuisenakin tehtäväkseen neuvoa myös asioissa joissa nuorempi on selvästi kykenevämpi.



Tosi yleinen käytäntö. Luin hyvän Englantilaisen kirjankin aiheesta vuosia sitten. Jos nuorin sisarus sitten aikuisena kyseenalaistaa sisarusten teot ja sanomiset, ihmetellään mikä sille nyt tuli, ja pidetään hassuna; Ainahan näin on puhuttu ja asialle naurettu. Toivottavasti minä en ole itse kohdellut nuorempaa veljeäni näin.

sinä olet varmaan ihan fiksu isosisko.

Minä en esim. ole liikunnallinen tai harrasta liikuntaa, sillä en lapsen liikkunut yhtään. Lukiossa sen sijaan innostuin liikunnasta ja nyt olen harrastanut monia eri lajeja jo 15 vuotta. Silti olen siskoni mielestä sohvaperuna, ja jos erehdyn mainitsemaan että menen lenkille niin paskaa tulee niskaan "ihan kuin sinä nyt juosta jaksaisit/taasko sinne pitää mennä, vastahan viime viikolla kävit/joo, mikä teräspakara sinä kuvittelet olevasi kun vielä jumpassakin käyt"

Sukulaisten ja kavereitten perheissä todellakin korostuu se miten vanhemmat sisarukset aikuisenakin usein kohtelevat nuorinta lapsena. Vanhempien sisarusten on nähtävästi usein todella vaikeaa hyväksyä, että nuorempi olisikin häntä pätevämpi jossain asiassa ja kokee aikuisenakin tehtäväkseen neuvoa myös asioissa joissa nuorempi on selvästi kykenevämpi.

Tosi yleinen käytäntö. Luin hyvän Englantilaisen kirjankin aiheesta vuosia sitten. Jos nuorin sisarus sitten aikuisena kyseenalaistaa sisarusten teot ja sanomiset, ihmetellään mikä sille nyt tuli, ja pidetään hassuna; Ainahan näin on puhuttu ja asialle naurettu. Toivottavasti minä en ole itse kohdellut nuorempaa veljeäni näin.

sanoin tiukasti, että en kuuntele enää niitä vanhoja virsiä, jotka olivat muuttuneet totuuksiksi. Siskon mielestä minä olen itsekäs paska. Kun hän sitten ihan pokkana vaati minua maksamaan miehensä opinnot, koska olen _itsekäs paska_ ja minä kieltäydyin todeten, että en ole velvollinen niitä maksamaan, pääsi helvetti valloilleen ja välit katkesivat viideksi vuodeksi.



Ap

kamala sisko sinulla ap, otan osaa. Omani ei sentään tuollaisia vaadi, harrastaa vaan jatkuvaa piilovittuilua ja valittamista, koskaan ei ole mikään hyvin.