Miksi jotkut ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan kehuja?
Mistä moinen vaatimattomuus kumpuaa? Ihmisen pitää olla omanarvontuntoinen.
Kommentit (41)
Ei kuulu suomalaiseen kansanluonteeseen.
Kyllähän jokainen vastaan ottaa kehusi, mutta kaikki eivät koe tarpeelliseksi kehujen saamista.
Kun olin koululainen, toisilla lapsilla oli tapana ensin sanoa jotain kivaa mulle, esim olet kiva, olet söpö tms. Ei mitään väliä miten reagoin tuohon, koko muu luokka hyökkäsi pilkkaamaan ja kiusaamaan, luuletko tosiaan, että kukaan oikeasti sanois sua kivaksi , söpöksi tms.. Tänäkin päivänä jos joku sanoo jotain vastaavaa, mun tekee mieli vetää sitä turpaan, niin että tuntuu, vaikka kuin koitan ajatella, ettei tuo ole samanlainen
Miten kehuit? Entä äänenpaino?
Joku voi ottaa kauniit sanat kettuiluna tai mielistelynä.
Meillä on tänään päivälliseksi paahtopaistia.
Aikoinaan suorastaan janosin kehuja ja hyväksyntää. Sitten opin että en tarvitsekaan tyhjänpäiväisiä korulauseita. Ihminen voi muuttua.
Huono itsetunto,aina haukuttu, jos sitte saa kehuja(aiheesta) niin ei osaa ottaa vastaan ja pohtii että onko se v****lua vaan taas.
Sitä ei pidä tehdä muiden kuulleen. Jostain syystä tajusin sen jo päiväkodissa. Kun alettiin ylistämään muiden kuullen tiesin heti että nyt minun käy huonosti, vaikka olinkin pidetty henkilö. Ja kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimattomuus kaunistaa.
Mutta jos on jo valmiiksi kaunokainen?
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto,aina haukuttu, jos sitte saa kehuja(aiheesta) niin ei osaa ottaa vastaan ja pohtii että onko se v****lua vaan taas.
Olet hyvä ja ihana ihminen. Virtuaalihali.
No siis mulla just on hyvä omanarvontunto. Just siks en arvosta turhia kehuja. Koska jos joku kehuu, niin tulkitsen sen niin, että henkilö ei tiedä asiasta mitään tai puhuu paskaa. Mä tiedän miltä mä näytän, ja jos joku kauniiksi mua sanoo, niin se valehtelee. Mä tiedän kuinka ahkera mä oon, ja jos joku kehuu mun työpanosta, niin se ei tiedä mitä kaikkea jätin tekemättä tai tein laiskuuttani väärin.
Työelämässä ollaan rahan takia, ei kehuilla ruokaa saa kaupasta. Turha kehua kun rahakin on keksitty !
Ei ruusuja, vaan risuja. Niiden saaminen kehittää ihmistä aidosti.
Mua on lytätty lapsesta asti. Aikuisena olen ollut väkivaltaisissa suhteissa.
En omaa itsetuntoa ja omia mielipiteitä juuri lainkaan ja hämmennyn jos kehutaan.
No onhan se outoa että joku kehuu. Mitä siihen kuuluu sanoa. Ärsyttää kiitellä koska oikeastaan ei ole mitään kiitettävää.
Jos vaikka mun ulkonäköä joku kehuu niin mitä mulla on sen asian kanssa tekemistä?
Enkä kyllä ole vaatteitanikaan itse tehnyt.
Työn kehuminen on eriasia. Kiva jos kehutaan sitä minkä eteen olen uhrannut vaivaa.
Olen kettumainen ihminen. Siksi ei tule kehuja. Ymmärrettävistä syistä.
Kun koko elämä haukuttu rumaksi ja ollut miehille vain ilmaa niin kyllähän se oudolta tuntuu jos joskus tulee kehuja ulkonäöstä. En usko niitä.
Fakta homman Pirre: - Töissä pitää olla suoraan sanomisen mentaliteetti.
Mitä tällä asialla on tekemistä omanarvontunnon kanssa?