Miksi jotkut ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan kehuja?

Ei kehuilla mitään tee !

No miten ne kehut ap:n mielestä "osaavasti" otetaan vastaan? Joku pakollinen käytöskaava? Hoviniiaus? 

Suomalainen ei kehu, suomalainen kettuilee.

Mä janoan kehuja.

Kehu koruptoi mielen. Objektiivinen arviointi on eri asia.

No kun ensin olen koko elämäni ollut itsekriittinen suorittaja, joka ei mielestään koskaan tee tarpeeksi hyvin. Sitten onnekseni törmäsin ihmiseen, joka kehui ja ylisteli ja aloin sitä lähes uskomaankin ihastuksissani. Sitten tuli jutulle loppu ja toinen sujahti nopeasti jonkun muun kainaloon, siellä varmaan samat ylistelyt sitten sille toisellekin eli ne oli pelkkää lässytystä ja yritystä pitää minut koukussa. Joten hieman vaikea uskoa että vilpittömästi joku kehuisi.

Meillä ei lapsuudenkodissa kehuttu. Jos jossain tuli ulkopuoliselta julkiset kehut, niin kotona palattiin asiaan että kai ymmärrät, että et sinä ole muita parempi kuitenkaan.

Olen aikuisena opetellut ottamaan kehuja vastaan kun ansaitsen niitä ja antamaan niitä reilusti kun aihetta on.

Silti olen vieläkin herkkä ns. ylistämällä alistamiselle. Kun kehutaan tyhjästä, tiedän että se yleensä on etumaksu jostain, mitä kehuja kohta haluaa minulta. Näistä en erityisemmin kiittele.

Vrt. "Oi miten ihanat lapaset. Ihan hirveän ihanat lapaset, olet maailman taitavin, minä en ikimaailmassa pystyisi tekemään tuollaisia. .... Jos maksan langat, niin varmaan voit tehdä minullekin tuollaiset? Tarvitsen ne ensi perjantaina, kun annan ne rippilahjaksi"

Kehuillakin on merkitystä vasta siinä vaiheessa, jos kehut ovat aitoja ja jostakin mikä merkitsee myös itselle. Eikä annettuna niin, kuin lapselle: "Tosi hienosti teit." 

Olen koettanut opetella sitä että ihmiset kuulemma ilahtuvat kauniista sanoista. Itse en kehuja kaipaa ja niiden vastaanottaminen on minulle neutraalia, joten tämä on ollut vähän hankalaa, mutta olen siis ryhtynyt sanomaan ääneen jos jostain jutusta on mukavaa sanottavaa toiselle. Kivoja juttuja kuulee lopulta aika harvoin ja jos jollekulle tulee hyvä mieli ajatuksestani, se on iloinen asia. En kehu mitään painonlaskuja tai muita juttuja jotka voivat olla loukkaavia tai johtua esim sairaudesta, mutta tällaisia kivoja yleisiä asioita kyllä.

Sanoin kaverilleni spontaanisti että hänellä on tosi kauniin väriset silmät, hänellä nimittäin todellakin on. "Jaa nää paskanruskeat vai, haha" oli vastaus. En tiennyt miten jatkaa siitä keskustelua. Tuli sellainen olo että minua loukattiin vaikka olin täysin vilpitön ja sanoin tosi ystävällisesti asian ihan luontevassa tilanteessa jossa vietimme aikaa yhdessä. :D Olen ajatellut että kehuun voi sanoa vain kiitos ja se siitä. Turhaa se kai sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Olen koettanut opetella sitä että ihmiset kuulemma ilahtuvat kauniista sanoista. Itse en kehuja kaipaa ja niiden vastaanottaminen on minulle neutraalia, joten tämä on ollut vähän hankalaa, mutta olen siis ryhtynyt sanomaan ääneen jos jostain jutusta on mukavaa sanottavaa toiselle. Kivoja juttuja kuulee lopulta aika harvoin ja jos jollekulle tulee hyvä mieli ajatuksestani, se on iloinen asia. En kehu mitään painonlaskuja tai muita juttuja jotka voivat olla loukkaavia tai johtua esim sairaudesta, mutta tällaisia kivoja yleisiä asioita kyllä.

Sanoin kaverilleni spontaanisti että hänellä on tosi kauniin väriset silmät, hänellä nimittäin todellakin on. "Jaa nää paskanruskeat vai, haha" oli vastaus. En tiennyt miten jatkaa siitä keskustelua. Tuli sellainen olo että minua loukattiin vaikka olin täysin vilpitön ja sanoin tosi ystävällisesti asian ihan luontevassa tilanteessa jossa vietimme aikaa yhdessä. :D Olen ajatellut että kehuun voi sanoa vain kiitos ja se siitä. Turhaa se kai sitten on.

Erehdyin kerran kehumaan, kuinka kauniit silmät eräällä tuttavan tutulla on hänet kohdatessani. Tuttavani ensinnäkin loukkaantui ja muisti myöhemmin kertoa, kuinka oli harrastanut seksiä tämän naisen kanssa, jolle kohteliaisuuden lausuin. En tiedä miksi hän niin kimpaantui sillä lausumani kohteliaisuus oli aito ja lisäksi olen hetero, joten en ollut kohtelias flirttailumielessä. Ehkä tämä tuttava olisi tahtonut saada saman kohteliaisuuden tai koki jotenkin olleensa uhattuna. Kukapa tietää mitä hänen mielenkiemuroissaan liikkui. Sittemmin en ole kertonut kohteliaisuuksia ja kehuja naisille ettei tarvitse selvitellä seksuaalista suuntautumistaan tai saada kaverimustasukkaisuuskohtauksia osakseen.

Kehukaa minua siitä hyvästä, että osasin kirjoittaa tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koettanut opetella sitä että ihmiset kuulemma ilahtuvat kauniista sanoista. Itse en kehuja kaipaa ja niiden vastaanottaminen on minulle neutraalia, joten tämä on ollut vähän hankalaa, mutta olen siis ryhtynyt sanomaan ääneen jos jostain jutusta on mukavaa sanottavaa toiselle. Kivoja juttuja kuulee lopulta aika harvoin ja jos jollekulle tulee hyvä mieli ajatuksestani, se on iloinen asia. En kehu mitään painonlaskuja tai muita juttuja jotka voivat olla loukkaavia tai johtua esim sairaudesta, mutta tällaisia kivoja yleisiä asioita kyllä.

Sanoin kaverilleni spontaanisti että hänellä on tosi kauniin väriset silmät, hänellä nimittäin todellakin on. "Jaa nää paskanruskeat vai, haha" oli vastaus. En tiennyt miten jatkaa siitä keskustelua. Tuli sellainen olo että minua loukattiin vaikka olin täysin vilpitön ja sanoin tosi ystävällisesti asian ihan luontevassa tilanteessa jossa vietimme aikaa yhdessä. :D Olen ajatellut että kehuun voi sanoa vain kiitos ja se siitä. Turhaa se kai sitten on.

Erehdyin kerran kehumaan, kuinka kauniit silmät eräällä tuttavan tutulla on hänet kohdatessani. Tuttavani ensinnäkin loukkaantui ja muisti myöhemmin kertoa, kuinka oli harrastanut seksiä tämän naisen kanssa, jolle kohteliaisuuden lausuin. En tiedä miksi hän niin kimpaantui sillä lausumani kohteliaisuus oli aito ja lisäksi olen hetero, joten en ollut kohtelias flirttailumielessä. Ehkä tämä tuttava olisi tahtonut saada saman kohteliaisuuden tai koki jotenkin olleensa uhattuna. Kukapa tietää mitä hänen mielenkiemuroissaan liikkui. Sittemmin en ole kertonut kohteliaisuuksia ja kehuja naisille ettei tarvitse selvitellä seksuaalista suuntautumistaan tai saada kaverimustasukkaisuuskohtauksia osakseen.

Mieki oon hetero.

Mieluummin on rehellinen kuin valehtelee. En ole koskaan ollut kenellekään mitään, ja jos joku mua nyt jostain kehuu, niin se valehtelee. Enkä halua, että kukaan joutuu valehtelemaan. Kyllä minä kestän, että sanottais se totuus ihan suoraan

Koska suomalaiset ovat tunteellisesti vammaisia ja haluavat vain käyttää muita hyväksi. En ainakaan luota jos joku kehuu.

Vierailija kirjoitti:

Kehuillakin on merkitystä vasta siinä vaiheessa, jos kehut ovat aitoja ja jostakin mikä merkitsee myös itselle. Eikä annettuna niin, kuin lapselle: "Tosi hienosti teit." 

Töissä esimiesten antamat kehut ja ylistys jostain aivan arkisesta rutiinisuorituksesta tuntuu juuri tuolta lapselle lässyttämiseltä.

Tai vaihtoehtoisesti herättää kysymyksen, tietääkö pomo miltä oikeasti poikkeuksellinen suoritus näyttää ja osaako hän arvioida työntekijöiden kykypotentiaalin oikein. Toisin sanoen, onko pomo kykenevä arvioimaan toimintaa ja johtamaan sitä. Usein vastaus on "ei."

Kehuminen on juuri tuota jonkun mainitsemaa ylistämällä alistamista. Kehuja asettaa itsensä kohteen yläpuolelle, arvioijan ja auktoriteetin asemaan. Opettaja voi kehua oppilasta.

Sepäs siinä onkin.

ameriikan malliin että syntymästä lähtien hoetaan jotain "youre special"-tyylistä ja sitten näin kasvatettu kokiessaan ekan epäonnistumisensa luhistuu täysin. Enkö ollutkaan yli-ihminen ja maailman keskus? 

Meneekö teillä paljon viinaa?

Kehuminen hämmentää. Minua ei kiinnosta muiden mielipiteet.