Miksi jotkut ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan kehuja?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapsuudenkodissa kehuttu. Jos jossain tuli ulkopuoliselta julkiset kehut, niin kotona palattiin asiaan että kai ymmärrät, että et sinä ole muita parempi kuitenkaan.

Olen aikuisena opetellut ottamaan kehuja vastaan kun ansaitsen niitä ja antamaan niitä reilusti kun aihetta on.

Silti olen vieläkin herkkä ns. ylistämällä alistamiselle. Kun kehutaan tyhjästä, tiedän että se yleensä on etumaksu jostain, mitä kehuja kohta haluaa minulta. Näistä en erityisemmin kiittele.

Vrt. "Oi miten ihanat lapaset. Ihan hirveän ihanat lapaset, olet maailman taitavin, minä en ikimaailmassa pystyisi tekemään tuollaisia. .... Jos maksan langat, niin varmaan voit tehdä minullekin tuollaiset? Tarvitsen ne ensi perjantaina, kun annan ne rippilahjaksi"

Samaa minulla. Aivan sama vaikka olisi saanut vaikka kokeesta täyden kympin, ei mitään kehua tai kannustusta saanut vanhemmilta - joskus menivät jopa hiljaiseksi; kuin eivät olisi uskoneet, että sellaiseen kykenisin (eikä ollut vain yksi niitä kymppejä). Aika pian oppi olemaan hiljaa, kun tiesi, ettei edes kannata tuoda asiaa ilmi. Nykyään melkeinpä pelkään saada kehuja, kun en niitä kuitenkaan koe ansainneeni. Vaikeaa myös tehdä työt kunnolla tai tavoitella omia unelmia, kun ei tavallaan saa ikinä kaikkea itsestä irti - koko ajan toimii vajaateholla sen oman epävarmuuden takia