Ikääntyvien vanhempien "elämän iltavilli" ja myöhemmät seuraukset jälkipolville.
Mulla on tuttavapiirissä monta ihmistä itseni lisäksi, joiden vanhemmat ovat eronneet yli 60-vuotiaina, esimerkiksi juuri eläkeiän kynnyksellä. On tullut menovaihetta ja koettu, että puoliso onkin estänyt elämästä ja toteuttamasta unelmia ja siinä on tullut ero.
Mitä siitä sitten seuraa aikuisten lasten näkökulmasta. Ensin täysin poissaolevat isovanhemmat, jotka surevat eroaan, haluavat tuoda lasten synttäreille vaihtuvia "tyttö- tai poikaystäviään", tarvitsevat takauksia ja lainaa kun asumisen asiat menevät uusiksi ja siitä aikanaan rakennetusta omakotitalosta ei saatukaan huippuhintaa, eivätkä jaksa olla mitenkään kiinnostuneita isovanhemmuudesta. Paitsi jouluna, jolloin tietysti tullaan aatoksi juuri hänen luo, eikä ainakaan exän.
Ja sitten alkaa tulla sairautta ja kremppaa. Ja huomataan, että yksin onkin hankalampi pärjätä. Ensin huoataan, että jostain syystä pappa ei saa millään mentyä optikolle yksin ja mummo saa sakot, kun auto on katsastamatta. Tästä alkaa alamäki, joka johtaa siihen, että jatkuva avuntarve on kahdessa eri osoitteessa yhden sijaan ja itsensä saisi monistaa, että aika riittäisi kaikkeen. Tai pelkästään niihin yksinäisyydestä johtuviin valituspuheluiden kuuntelemiseen, kun kukaan ei käy ja mikään ei huvita ja täällä yksin katsellaan kun pöly leijailee.
Sitä vaan, että mikä järki tässäkin. Eikö aikuiset ihmiset osaa ajatella tuossa kypsässä iässä yhtään huomista pidemmälle.
Kommentit (57)
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Sitten pitää jättää jälkipolvet rauhaan.
Minä olen kyllä ihan onnellinen äidin puolesta, että äiti pääsi eroon kamalasta miehestään.
Ei ole sinun asiasi puuttua vanhempiesi suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Sitten pitää jättää jälkipolvet rauhaan.
No sitä jälkipolvien hankkimisvirheen patouttamaa elämäähän he juuri yrittävät vielä ehtiä elää, kun vielä hetken ovat olemassa.
Pahin vaihtoehto kai olisi, että istuvat kiltisti "väärässä elämässä" loppuun asti.
Todellakin ihminen saa vanhoilla päivillään elää sellaista elämää kuin itse haluaa. Silloinhan siihen on juuri mahdollisuus, kun lapset ovat aikuisia, eikä kaikki aika mene töissä. Toivottavasti itsekin villiinnyn edes vähän.
Ehkä järki siinä, että oma elämä jäi elämättå, kun lapset olivat pieniå, käytiin töissä ja arki vei voimat.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, työelämä takana ja ollaan eläkkeellä, yrittävät nyt elää sitä elämää, mihin ennen ei ollut mahdollisuutta. Mahdollisesti erottaa kumppanista, kun ennen siihen ei ollut mahdollisuutta.
Ehkä tajuavat elämän rajallisuuden ja meille on annettu yksi elämä ja moni haluaa elää sen hyvin.
Ja näin moni nuorikin tekee, eikä pelkästään eläkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Sitten tuolla asenteella on turha vinkua huomiota ja apua koskaan keneltäkään. Vain narsisti ajattelee noin.
Anna hoitaa itse ongelmansa, jos ne rasittavat. Kyllä autoa ajamaan kykenevä osaa osaa hoitaa myös katsastuksen.
Kyllä monet vanhukset ovat 3 vuotta olleet nököttämässä kotonaan taudila piilossa ja se on säästänyt paljon sairauskuluja yhteiskunnalta.
Ei ihme, jos vähän villiintyvätkin, jos uskaltaa jo peräti kahvilaan mennä.
Lainoja ei tietenkään pidä mennä takaamaan edes vanhemmilleen.
Jotakin näissä vauvapalstalaisissa on jään lapsen asteelle, jos ei edes vanhepiensa kanssa pärjää. En itse tunne ketään, jolle vanhemmat olisi joku hirveä rasitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Sitten tuolla asenteella on turha vinkua huomiota ja apua koskaan keneltäkään. Vain narsisti ajattelee noin.
Tästä syystä kannattaa pysytellä sinkkuna velana. Pysyt tilivelvollisena lähinnä itsellesi. Aikanaan tulee varmasti senioreiden leiriyhteisöjä joihin tulee älysänky hakemaan kuolleita ja älykelloa soittamalla robottihoitaja.
Perinnön pienenemistäkö ap pelkää. Nämä nykyiset vanhukset ovat tehneet töitä kymmeniä vuosia ja jos he haluavat käyttää mahdolliset säästönsä ja voimansa villeilemällä, niin ei sen pitäisi muille kuulua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä järki siinä, että oma elämä jäi elämättå, kun lapset olivat pieniå, käytiin töissä ja arki vei voimat.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, työelämä takana ja ollaan eläkkeellä, yrittävät nyt elää sitä elämää, mihin ennen ei ollut mahdollisuutta. Mahdollisesti erottaa kumppanista, kun ennen siihen ei ollut mahdollisuutta.
Ehkä tajuavat elämän rajallisuuden ja meille on annettu yksi elämä ja moni haluaa elää sen hyvin.
Ja näin moni nuorikin tekee, eikä pelkästään eläkeläiset.
Vain kehittymätön ja keskenkasvuinen kokee että elämä jää elämättä. Normaali, vakaa ja henkisesti kypsä sekä vahva ihminen elää elämäänsä eikä riuhdo eri suuntiin. Epävakaat eivät kestä omaa häpeällistä mitättömyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä järki siinä, että oma elämä jäi elämättå, kun lapset olivat pieniå, käytiin töissä ja arki vei voimat.
Nyt kun lapset ovat aikuisia, työelämä takana ja ollaan eläkkeellä, yrittävät nyt elää sitä elämää, mihin ennen ei ollut mahdollisuutta. Mahdollisesti erottaa kumppanista, kun ennen siihen ei ollut mahdollisuutta.
Ehkä tajuavat elämän rajallisuuden ja meille on annettu yksi elämä ja moni haluaa elää sen hyvin.
Ja näin moni nuorikin tekee, eikä pelkästään eläkeläiset.
Vain kehittymätön ja keskenkasvuinen kokee että elämä jää elämättä. Normaali, vakaa ja henkisesti kypsä sekä vahva ihminen elää elämäänsä eikä riuhdo eri suuntiin. Epävakaat eivät kestä omaa häpeällistä mitättömyyttään.
Mun enon puolison matka päättyi kotiin. Jätti leipomonsa naidakseen enoni vuosikymmeniksi. Äijä huusi vaimolta kuulon. Vaimoke jatkoi silti tämän rinnalla. Kamalaa. Nuorta polvea moititaan liiallisesta luovuttamisesta, mutta onko tuokaan elämää elää huonokuuloisena piikana?
Ihmiset ylipäätään eroavat nykyisin liian heppoisista syistä.
Se joka huutelee tuota lausetta vastaan on useimmiten itse osoittanut täydellistä kyvyttömyyttä kestäviin parisuhteisiin vaan päin vastoin rikkonut itse niitä epävakauttaan.
Mun mielestä on tosi hyvä että eronneet vanhempani ovat löytäneet onnea ja iloa elämäänsä vanhoilla päivillä. Olivat yli 30 vuotta onnettomassa avioliitossa, lasten takia kuulemma. Mukavaa että kummallakin on ollut paljon terveitä elinvuosia toteuttaa ns uutta elämää.
Kuule ap. On ihan ihan aikuisten lasten oma ongelma ja häpeä jos eivät tajua että heidän vanhemmillaan on täysi oikeus tehdä mitä heitä huvittaa sen jälkeen kun lapset ovat lentäneet pesästä.
isovanhemmilla ei ole velvollisuutta passata tai hoitaa lastenlapsia. Heillä on oma elämä jota heillä on täysi oikeus jatkaa sen 20 vuoden tauon jälkeen mikä meni omien lasten kasvatukseen.
Mikä tässä on se mitä sä et tajua?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ylipäätään eroavat nykyisin liian heppoisista syistä.
Se joka huutelee tuota lausetta vastaan on useimmiten itse osoittanut täydellistä kyvyttömyyttä kestäviin parisuhteisiin vaan päin vastoin rikkonut itse niitä epävakauttaan.
Siksihän moni pysyy näinä päivinä sinkkuna. Ei tule eroja.
Me on yritetty puhua vanhemmille, että käyttäisivät edes sen pienehkön eläkkeensä elämiseen ja vaikka johonkin huvitteluun, mutta ei. Joku pihiys on jäänyt päälle ja pitää säästää muka lapsille, vaikka mekin ollaan keski-ikäisiä ja on asunto ja ruokaa ihan tarpeeksi. Hyvä kun raaskivat jossain yhteiskunnan tarjoamissa tapahtumissa käydä. Mutta tietysti on oma asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin ihminen saa vanhoilla päivillään elää sellaista elämää kuin itse haluaa. Silloinhan siihen on juuri mahdollisuus, kun lapset ovat aikuisia, eikä kaikki aika mene töissä. Toivottavasti itsekin villiinnyn edes vähän.
Ei tarvitse mitenkään erityisesti villintyä kunhan elää itsensä näköistä elämää. Ei kaikkia kiinnosta pakotettu riekkuminen sun muu touhotus pätkääkään, ei nuorena eikä vanhana. Ellei villiys olekin sisäistä omalaatuisuutta ja päänsä pitämistä. Sitä voi aina suositella ja erityisesti näinä näennäisen yksilöllisyyden aikoina.
Moni jää leskeytymisen myötä yksin, vaikkei eroaisikaan. Silloin on usein vailla lasten ja muiden läheisten seuraa ja apua aivan yhtä lailla.
Eihän siinä järkeä olekaan, jos rahat on humpattu huvituksiin ja tarvittavat palvelut pitäisi saada ilmaiseksi. Jos taas on älynnyt säästää vanhuuttaan varten, voi ostaa tarvittavat palvelut. Parisuhteessakaan ei voi koskaan tietää, tuleeko olemaan apua tarvitessaan kuitenkin se, joka joutuu auttamaan vieläkin huonokuntoisempaa puolisoa.