Ikääntyvien vanhempien "elämän iltavilli" ja myöhemmät seuraukset jälkipolville.
Mulla on tuttavapiirissä monta ihmistä itseni lisäksi, joiden vanhemmat ovat eronneet yli 60-vuotiaina, esimerkiksi juuri eläkeiän kynnyksellä. On tullut menovaihetta ja koettu, että puoliso onkin estänyt elämästä ja toteuttamasta unelmia ja siinä on tullut ero.
Mitä siitä sitten seuraa aikuisten lasten näkökulmasta. Ensin täysin poissaolevat isovanhemmat, jotka surevat eroaan, haluavat tuoda lasten synttäreille vaihtuvia "tyttö- tai poikaystäviään", tarvitsevat takauksia ja lainaa kun asumisen asiat menevät uusiksi ja siitä aikanaan rakennetusta omakotitalosta ei saatukaan huippuhintaa, eivätkä jaksa olla mitenkään kiinnostuneita isovanhemmuudesta. Paitsi jouluna, jolloin tietysti tullaan aatoksi juuri hänen luo, eikä ainakaan exän.
Ja sitten alkaa tulla sairautta ja kremppaa. Ja huomataan, että yksin onkin hankalampi pärjätä. Ensin huoataan, että jostain syystä pappa ei saa millään mentyä optikolle yksin ja mummo saa sakot, kun auto on katsastamatta. Tästä alkaa alamäki, joka johtaa siihen, että jatkuva avuntarve on kahdessa eri osoitteessa yhden sijaan ja itsensä saisi monistaa, että aika riittäisi kaikkeen. Tai pelkästään niihin yksinäisyydestä johtuviin valituspuheluiden kuuntelemiseen, kun kukaan ei käy ja mikään ei huvita ja täällä yksin katsellaan kun pöly leijailee.
Sitä vaan, että mikä järki tässäkin. Eikö aikuiset ihmiset osaa ajatella tuossa kypsässä iässä yhtään huomista pidemmälle.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Se menovaihe voi iskeä eläkkeellä vaikka isovanhemmat pysyisi yhdessäkin. Sitten painuvat vaan yhdessä Fuengirolaan ja Floridaan eivätkä ole yhtään sen enempää käytettävissä lastenlasten hoitoapuna kuin eronneinakaan.
Todennäköisesti kuitenkin pystyvät yhdessä hoitamaan useamman asian pidemmälle vanhuuteen itsenäisesti ja kokevat vähemmän yksinäisyyttä, joka lasten ja lastenlasten pitäisi paikata. Ja sitten kun auttamisralli alkaa, ei ole kahta osoitetta, minne täytyy juosta. Näillä asioilla on iso käytännön merkitys.
Mun tuttavapiirissä näitä ei kovin paljon ole ja ajattelin, että ap liioittelee, mutta vastauksista päätellen kalikka on kalahtanut moneen humppamummoon ja -vaariin! :D
Onneksi nämä marmattajatkin ovat pian vanhuksia.
En ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan. Minä olen vain iloinen jos vanhempani tai mieheni vanhemmat nauttivat elämästään vanhalla iällä. En odota ollenkaan että istuisivat odottamassa että saavat hoitaa lapsiani. Kaikkea sitä kuuleekin. Se on heidän elämänsä, ovat meidät hoitaneet ja maailmalle saattaneet. Milloin siitä elämästä sitten saa nauttia? Ihme katkeraa lapsellista ininää.
Autetaan tietysti asioissa joissa tarvitsevat apua, lähinnä tietotekniikassa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä järkeä olekaan, jos rahat on humpattu huvituksiin ja tarvittavat palvelut pitäisi saada ilmaiseksi. Jos taas on älynnyt säästää vanhuuttaan varten, voi ostaa tarvittavat palvelut. Parisuhteessakaan ei voi koskaan tietää, tuleeko olemaan apua tarvitessaan kuitenkin se, joka joutuu auttamaan vieläkin huonokuntoisempaa puolisoa.
Ihan samat palvelut ne rahattomat saa kuin maksavat asiakkaatkin, joten kannattaa olla varaton, kun ei enää pärjää omassa kodissa. Turha maksaa siitä, mitä naapurikopissa tarjotaan maksutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oikein odotan tuota. Saan silloin viimeinkin omia tuloja eli eläkkeen. En takuulla aio silloin enää olla mieheni kanssa. Haluan pitää hauskaa.
Se eläkkeesi riittää hädintuskin elämoseen sulla. Ei sillä joka päivä Alkoa tyhjennetä tai matkustella Kanarialle.
Ihme negatiivinen asenne sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otit ap tärkeän asian esille. Eläkeläiset ja vanhukset alkoholisoituvat ja velkaantuvat yhä enemmän, kun taantivat teinien tasolle.
Juuri näin. Tilastot osoittavat tämän ongelman ja samaan aikaan käännytään siihen suuntaan, että palveluyhteiskunnan aika on ohi ja perheen oletetaan pitävän huolta omistaan. Eli vastuu kasaantuu ikäihmisistä heidän lapsilleen. Ei toimi tämä yhtälö.
Ei toimi ei, mutta aikuisilla lapsilla on silloin omat lapset aikuisia ja alkaa oma aika, kuten edellisellä sukupolvella. Siihen ei sisälly vanhustenhoitoa.
Mikä ihmeen oma aika? Meidän vanhemmat hoiti lapset itse (subjektiivista päivähoitoa ei ollut) ja nyt vastaavasti me hoidamme vanhempamme, koska aikoinaan saimme lapset päivähoitoon tuosta vain.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä näitä ei kovin paljon ole ja ajattelin, että ap liioittelee, mutta vastauksista päätellen kalikka on kalahtanut moneen humppamummoon ja -vaariin! :D
Apeellä ikääntyneitä halveeraava asennoituminen.
Ei tarvitse auttaa mitenkään, kumpaakaan.
Itse ajattelen, että se eläke on heille riittävä apu. Sillä ostavat apua, jos tarvitsevat. Minä käyn töissä ja pienestä palkasta menee yli 300€ kuukaudessa eläkemaksua. Näin autan heitä aivan riittävästi. Minulla on pienet lapset ja heistä olen lakisääteisessä vastuussa.
Ok jos juhlivat ja seikkailevat omilla rahoillaan. Mutta kun nämä nuoret eläkeläiset ovat elättejä. Hyvä heilastella ja humpata, kun eletään muiden varoilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri näin. Kukaan ei neuvolasta, päivähoidosta tai koulusta soittanut isovanhemmille, että hoitaisitko asian x ja täältä puuttuu juttu z ja pitäisi varata aika ja hoitaa kyyti paikkaan y. Mutta hassu juttu, että nyt kotihoito soittaa kyllä, että äidiltäsi puuttuu tuollaista ja pitäisi tilata tällaista. Numeron he ovat saaneet vanhemmilta ja kun kerron, että emme ole läheisiä, niin vastaus on että ei kai ihmisiä voi heitteille jättää, kun tämä ei kuulu kotihoidon työhön ja he ei osaa neuvoa mitään paikkaa, mistä tällaista apua voisi ostaa. Ei kuulemma ole paikkaa, josta voi tilata ihmistä ostamaan uusia alusvaatteita vanhuksille, että kyllä täytyy läheisten auttaa.
En vastaa enää.
Onneksi tuollainen palvelu on olemassa, maksaa vähän yli 70 e/h ja sillä saa kyytivarauksia, alusvaatteita jne. kunhan on rahaa. Ongelmaksi muodostuu se, että edunvalvonta on lapsella, joka ei suostu maksamaan mummon kuluja, mutta ei toisaalta suostu itse alusvaatteita ostamaan. pattitilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri näin. Kukaan ei neuvolasta, päivähoidosta tai koulusta soittanut isovanhemmille, että hoitaisitko asian x ja täältä puuttuu juttu z ja pitäisi varata aika ja hoitaa kyyti paikkaan y. Mutta hassu juttu, että nyt kotihoito soittaa kyllä, että äidiltäsi puuttuu tuollaista ja pitäisi tilata tällaista. Numeron he ovat saaneet vanhemmilta ja kun kerron, että emme ole läheisiä, niin vastaus on että ei kai ihmisiä voi heitteille jättää, kun tämä ei kuulu kotihoidon työhön ja he ei osaa neuvoa mitään paikkaa, mistä tällaista apua voisi ostaa. Ei kuulemma ole paikkaa, josta voi tilata ihmistä ostamaan uusia alusvaatteita vanhuksille, että kyllä täytyy läheisten auttaa.
En vastaa enää.
Onneksi tuollainen palvelu on olemassa, maksaa vähän yli 70 e/h ja sillä saa kyytivarauksia, alusvaatteita jne. kunhan on rahaa. Ongelmaksi muodostuu se, että edunvalvonta on lapsella, joka ei suostu maksamaan mummon kuluja, mutta ei toisaalta suostu itse alusvaatteita ostamaan. pattitilanne.
Mikä se palvelu on? Haluan nimen, niin osaan sanoa sen kotihoitoon. Toivottavasti toimii täällä Pohjanmaallakin.
Elämästä ei ikinä tiedä. Niin se voi käydä ap:llekin että kypsemmällä iällä sitä vasta huomaa ettei olekaan puolison kanssa enää mitään yhteistä ja unelmia vielä paljon toteuttamatta.
Ihan hyvä jokaisen tiedostaa että elämässä voi käydä mitä vaan kelle vaan.
Mukavaa että porukka vaihtuu ja mummoilla ja papoilla kumppanit.
Pääasia että ovat elämää täynnä ja onnellisia.
Kuolleena on aikaa maata eli antaa palaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Näinpä. Jos vanhemmat ruinaavat kahdessa eri osoitteessa apua ja tukea, niin antaa ruinata.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on elämistä varten, eikä se muille kuulu.
Niin, miksi siis nämä iltavillit vanhukset työllistävät aikuisia lapsiani, joilla on työt ja oma jälkikasvunsa huolehdittavana.
Meillä on juuri näin. Kukaan ei neuvolasta, päivähoidosta tai koulusta soittanut isovanhemmille, että hoitaisitko asian x ja täältä puuttuu juttu z ja pitäisi varata aika ja hoitaa kyyti paikkaan y. Mutta hassu juttu, että nyt kotihoito soittaa kyllä, että äidiltäsi puuttuu tuollaista ja pitäisi tilata tällaista. Numeron he ovat saaneet vanhemmilta ja kun kerron, että emme ole läheisiä, niin vastaus on että ei kai ihmisiä voi heitteille jättää, kun tämä ei kuulu kotihoidon työhön ja he ei osaa neuvoa mitään paikkaa, mistä tällaista apua voisi ostaa. Ei kuulemma ole paikkaa, josta voi tilata ihmistä ostamaan uusia alusvaatteita vanhuksille, että kyllä täytyy läheisten auttaa.
En vastaa enää.