Lue keskustelun säännöt.
ADHD ja vaikeudet työelämässä, kokemuksia?
12.04.2023 |
Olen vastikään palannut vanhaan työhöni (hanttihommia) ja tajunnut että kyllä kaikki vaan on minulle haastavaa. Haluaisin kuulla muilta kokemuksia onko tämä vain minussa vai onko muillakin ja mikä työ sitten sopisi. Olen tutkimuksissa ADHD:n tiimoilta.
Olen koko aikuisikäni (30v) kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ajatellut että minulla on jotain oppimisvaikeuksia tai jotain selittämätöntä miksi en ymmärrä mitään. Työelämässä kaikki ohjeistukset ja käytännöt jäävät jotenkin ilmaan roikkumaan, en siis muista kokonaisuuksia tai käsitä syy-seuraussuhteita asioiden välillä, siis esimerkiksi näe selkeänä kokonaisuutena että kun tulee asiakas A ja hän haluaa asian B, niin siitä seuraa joko asia C,D tai E. Jos näen ilman kontekstia asian D, en osaa yhdistää sitä mihinkään tai ymmärrä mistä siinä on kyse.
Kirjoitan ylös aivan yksinkertaisimpiakin muistilistoja itselleni jotta edes perusasiat pysyvät mielessäni.
On jatkuvasti olo että puulla päähän lyöty, että en ymmärrä mistä mikäkin asia nyt johtuu, olen vähän kädet pystyssä aina että en nyt tiedä mitä tehdä.
Ohjeiden ottaminen vastaan on tosi vaikeaa koska pitää aina alkaa alusta asti miettimään mistä on kyse. Pitää aina lukea ohjeet tutuissakin asioissa. Kun kuuntelen ohjeita huomaan miettiväni jotain ihan muuta ja puolet meni ohi, tämä on ainakin varmasti adhd-oire.
Jatkuvasti olo että älkää kysykö minulta mitään, en muista tai tiedä. En saa selvää annetuista ohjeista. Olen itse kielellisesti aika taitava, mutta saatan jäädä jumiin jonkun käyttämiin sanoihin tai muistiinpanoihin tavalla etten kertakaikkiaan saa selvää mikä siinä on se ykkösasia tai miksi jotain on sanottu jollain tavalla; mitä se oikeastaan tarkoittaa? En saa "koppia".
Tunnen jatkuvasti oloni typeräksi, vähäpätöiseksi. Kykyni eivät tule mitenkään esiin työelämässä (väärä ala tietenkin myös), en kykene mihinkään haastavaan tai vastuulliseen. Pelkään kaikkea vastuullista koska pelkään etten osaa, ja jos osaan se on tuskallista ja jää jälkeen tunne että en ymmärrä miten sain tämän tehtyä, en osaa jälkikäteen edes selittää mitä oikeastaan tein. En muista puoliakaan tekemistäni asioista, asioita jää kesken.
Samalla myös monen asian tekeminen on hankalaa koska suorastaan kärvistelen jos joudun keskittyä pähkäilemään jotain asiaa pitkään. Numerot alkavat ahdistaa ja teksti alkaa hyppiä, tulee tosi vaikea tukala tuskainen olo. Asioiden tekeminen on tosi vaikeaa.
Kuulostaako tutulta? Tällaisia säälittäviä juttuja, aivan arkipäivää kaikki. Halusin tehdä listaa ja kysyä että onko nämä muillakin ADHD:n oireita?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö ap lääkitystä?
Hups, tässä jo heti yksi tarkkuusvirhe tekstiäsi lukiessani. Olet siis vasta tutkimuksissa, eli todennäköisesti sinulla ei siis ole käytössä lääkettä.
Moni noista kuulostaa tosi tutulta, mutta osa ei. Kuuntelu on vaikeaa enkä yhtään muista mitä mulle on kerrottu, mutta hallitsen kokonaisuudet enkä todellakaan jää jumiin kielellisiin yksityiskohtiin. Enemmänkin päinvastoin, eli luen niin vauhdilla, että yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon. Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut yksinkertaiset kieliopilliset asiat hämärtät toisilta lauseen merkityksen kokonaan. Esim. Opiskelin yliopistossa matematiikkaa, jossa oli keltainen luokkahuone. Mutta mä en kyllä ole kielellisesti kovin lahjakas, eli ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa. :D
Onko mitään juttuja mihin sä pystyt keskittymään tosi hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Moni noista kuulostaa tosi tutulta, mutta osa ei. Kuuntelu on vaikeaa enkä yhtään muista mitä mulle on kerrottu, mutta hallitsen kokonaisuudet enkä todellakaan jää jumiin kielellisiin yksityiskohtiin. Enemmänkin päinvastoin, eli luen niin vauhdilla, että yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon. Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut yksinkertaiset kieliopilliset asiat hämärtät toisilta lauseen merkityksen kokonaan. Esim. Opiskelin yliopistossa matematiikkaa, jossa oli keltainen luokkahuone. Mutta mä en kyllä ole kielellisesti kovin lahjakas, eli ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa. :D
Onko mitään juttuja mihin sä pystyt keskittymään tosi hyvin?
Olen tosi syvällinen ja pitkäjänteinen asioiden pohdiskelija, ehkä se on sellainen. En tahdo päästä irti asioista kun ne jäävät pyörimään päähän. Ei juuri muuta, mistään ei oikein tule mitään, harrastuksia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö ap lääkitystä?
Hups, tässä jo heti yksi tarkkuusvirhe tekstiäsi lukiessani. Olet siis vasta tutkimuksissa, eli todennäköisesti sinulla ei siis ole käytössä lääkettä.
Ei ole lääkettä! Toivoisin että saisin kokeiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle hassua kyllä sellaiset tavalliset suorittavat työt oli vaikeimpia. Nuorena menin lukion jälkeen ensin töihin tehtaaseen, sitten varastolle, kaupassakin yritin olla myyjänä. Mutta ei niistä tullut yhtään mitään niistä hommista. Unohtelin, olin huolimaton, olin hidas, jumituin. En tiennyt silloin vielä että mulla on ADD. Vanhemmat oli sitä mieltä, että olen enemmän luku- kuin käytännön ihmisiä ja että mun pitäisi jatkaa opintoja.
No, minä sitten pääsin yliopistoon ja valmistuin tietojenkäsittelytieteestä. Opinnot oli vaikeita ja lääkitsin itseäni alkoholin tissuttelulla, se on aina mua auttanut keskittymään. Mutta suoritin ne opinnot ja menin töihin. Ekat vuodet oli tosi vaikeita, mutta ehkä koska olen nainen, minua siedettiin aika lailla hyvin vaikken edistynyt. Sain vaan yrittää ja yrittää. Menin lopulta terapeutille, ratkaisemaan "vitkasteluongelmaani", ja hän ehdotti niitä ADHD-tutkimuksia, koska hänelle tuli olo että taustalla on jotain neurologista. ADD ja vahvat asperger-piirteet löytyi. Kokeilin niitä lääkkeitäkin, mutta en tykännyt sivuvaikutuksista, joten lopulta päätin elää ilman. Jos en pärjäisi työssä niin sitten en. Mutta olen oppinut pärjäämään, meditaatio, rauhoittavat yrttiteet ja hyvin säännöllinen elämä muuten auttaa minulla riittävästi. Mutta kyllä mulla meni lähes nelikymppiseksi, että oikeasti aloin olla tehokas työntekijä, sitä ennen lähinnä jotenkuten siedettävä, kun aikaa meni siihen keskittymishäröilyyn ja vitkasteluun paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni noista kuulostaa tosi tutulta, mutta osa ei. Kuuntelu on vaikeaa enkä yhtään muista mitä mulle on kerrottu, mutta hallitsen kokonaisuudet enkä todellakaan jää jumiin kielellisiin yksityiskohtiin. Enemmänkin päinvastoin, eli luen niin vauhdilla, että yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon. Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut yksinkertaiset kieliopilliset asiat hämärtät toisilta lauseen merkityksen kokonaan. Esim. Opiskelin yliopistossa matematiikkaa, jossa oli keltainen luokkahuone. Mutta mä en kyllä ole kielellisesti kovin lahjakas, eli ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa. :D
Onko mitään juttuja mihin sä pystyt keskittymään tosi hyvin?
Olen tosi syvällinen ja pitkäjänteinen asioiden pohdiskelija, ehkä se on sellainen. En tahdo päästä irti asioista kun ne jäävät pyörimään päähän. Ei juuri muuta, mistään ei oikein tule mitään, harrastuksia ei ole.
Sitten se kyllä kuulostaa siltä, että hanttihommat ei todellakaan sovi sulle. Mulle tulee mieleen, että sulle sopisi ura tutkijana tai vastaavana. Oletko opiskellut mitään? Mitä sä yleensä pohdiskelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin parhaimmillani töissä joissa tunsin olevani oman itseni herra (tai siis nainen), joissa tunsin flown ja tunteen miten dopamiini virtasi.
Toisaalta mulla on mars ravussa, mikä tarkoittaa sitä että kun tunnen itseni hyväksytyksi/pidetyksi niin olen kaikkien pitämä työmyyrä.
Ei kuulosta tutulta. Olen ADHD ja teen aina montaa hommaa samaan aikaan. Ja helposti. Jos keskittyisin vain yhteen, nukahtaisin pystyyn tylsyydestä. Voin myös parannella hommia jäljestäpäin, jos en ole 100%:n tyytyväinen itse. Olen luova, ja monen mielestä työskentelyni näyttää kaaokselta, mutta aina loppuminuuteilla vedän hommat maaliin ja selviydyn kaikkien ihmeeksi. Keksin vähän liikaakin luovia ratkaisuja, tai sitten nyhjään yksityiskohtien kanssa, kun ne ärsyttävät minua. Huomaan helposti muiden tekemiä virheitä tai oikaisuja, siis jos ovat yrittäneet nopeuttaa työtään oikomalla ja jättäneet joitain asioita tekemättä. Koska ne tekemättömät pikkujutut tulee kuitenkin jossain vaiheessa vastaan, ärsyynnyn, kun muut esittävät tehokasta huijaamalla. Minähän se sitten olen, joka korjaa muiden virheitä ennen kuin asiakkaat huomaavat, enkä mukamas saa sitten mitään aikaiseksi.
Olen muuten puhelias ja sanavalmis, mutta myötähäpen muiden virheitä niin paljon, etten yleensä kehtaa sanoa niistä ääneen. Omani tunnustan aina ääneen. Mitä niitä panttaamaan, joku toinen voi vaikka oppia minun virheistäni. Siksi suoriudun monesta hommasta mieluiten yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle hassua kyllä sellaiset tavalliset suorittavat työt oli vaikeimpia. Nuorena menin lukion jälkeen ensin töihin tehtaaseen, sitten varastolle, kaupassakin yritin olla myyjänä. Mutta ei niistä tullut yhtään mitään niistä hommista. Unohtelin, olin huolimaton, olin hidas, jumituin. En tiennyt silloin vielä että mulla on ADD. Vanhemmat oli sitä mieltä, että olen enemmän luku- kuin käytännön ihmisiä ja että mun pitäisi jatkaa opintoja.
No, minä sitten pääsin yliopistoon ja valmistuin tietojenkäsittelytieteestä. Opinnot oli vaikeita ja lääkitsin itseäni alkoholin tissuttelulla, se on aina mua auttanut keskittymään. Mutta suoritin ne opinnot ja menin töihin. Ekat vuodet oli tosi vaikeita, mutta ehkä koska olen nainen, minua siedettiin aika lailla hyvin vaikken edistynyt. Sain vaan yrittää ja yrittää. Menin lopulta terapeutille, ratkaisemaan "vitkasteluongelmaani", ja hän ehdotti niitä ADHD-tutkimuksia, koska hänelle tuli olo että taustalla on jotain neurologista. ADD ja vahvat asperger-piirteet löytyi. Kokeilin niitä lääkkeitäkin, mutta en tykännyt sivuvaikutuksista, joten lopulta päätin elää ilman. Jos en pärjäisi työssä niin sitten en. Mutta olen oppinut pärjäämään, meditaatio, rauhoittavat yrttiteet ja hyvin säännöllinen elämä muuten auttaa minulla riittävästi. Mutta kyllä mulla meni lähes nelikymppiseksi, että oikeasti aloin olla tehokas työntekijä, sitä ennen lähinnä jotenkuten siedettävä, kun aikaa meni siihen keskittymishäröilyyn ja vitkasteluun paljon.
Olisiko niin että ikääntymisen tuoma hidastuminen ja adhd kumoavat toisensa? Kuten ikänäkö ja likinäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovin tutulta. Teen tosin tällä hetkellä opinnäytetyötä, mutta kun on päällekkäisiä hoidettavia asioita, en pysty keskittymään yhteenkään. Olen monesti miettinyt, että miten ihmeessä tulen koskaan pärjäämään työelämässä.
Minulle on määrätty concertaa add:hen, mutta niistä tulee liikaa sivuvaikutuksia, eikä minulla olisi niihin edes varaa nykyään.
Mä kirjoitan ne päällekkäiset asiat blondilapulle ja yliviivaan siitä aina tehdyn homman.
Vierailija kirjoitti:
Mulle hassua kyllä sellaiset tavalliset suorittavat työt oli vaikeimpia. Nuorena menin lukion jälkeen ensin töihin tehtaaseen, sitten varastolle, kaupassakin yritin olla myyjänä. Mutta ei niistä tullut yhtään mitään niistä hommista. Unohtelin, olin huolimaton, olin hidas, jumituin. En tiennyt silloin vielä että mulla on ADD. Vanhemmat oli sitä mieltä, että olen enemmän luku- kuin käytännön ihmisiä ja että mun pitäisi jatkaa opintoja.
No, minä sitten pääsin yliopistoon ja valmistuin tietojenkäsittelytieteestä. Opinnot oli vaikeita ja lääkitsin itseäni alkoholin tissuttelulla, se on aina mua auttanut keskittymään. Mutta suoritin ne opinnot ja menin töihin. Ekat vuodet oli tosi vaikeita, mutta ehkä koska olen nainen, minua siedettiin aika lailla hyvin vaikken edistynyt. Sain vaan yrittää ja yrittää. Menin lopulta terapeutille, ratkaisemaan "vitkasteluongelmaani", ja hän ehdotti niitä ADHD-tutkimuksia, koska hänelle tuli olo että taustalla on jotain neurologista. ADD ja vahvat asperger-piirteet löytyi. Kokeilin niitä lääkkeitäkin, mutta en tykännyt sivuvaikutuksista, joten lopulta päätin elää ilman. Jos en pärjäisi työssä niin sitten en. Mutta olen oppinut pärjäämään, meditaatio, rauhoittavat yrttiteet ja hyvin säännöllinen elämä muuten auttaa minulla riittävästi. Mutta kyllä mulla meni lähes nelikymppiseksi, että oikeasti aloin olla tehokas työntekijä, sitä ennen lähinnä jotenkuten siedettävä, kun aikaa meni siihen keskittymishäröilyyn ja vitkasteluun paljon.
Tavalliset työt on tylsiä. Pitää olla vaikeita, että on haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee se, miten epäloogisiksi monet työpaikan ohjelmat on tehty. Miten kukaan on edes saanut sellaista sekasotkua aikaiseksi? Tai reittejä talletettuihin asioihin aivan turhan monimutkaisiksi? 10 kertaa pitää sanoa kyllä, että pääsee kohteeseen. Olisin niin hyvä tekemään kansioita ja alakansioita, koska itsellä on todella pakko pitää asiat hyvässä järjestyksessä. Ja isot suuntaviivat selkeyttämässä.
Pikkutarkka nyhertäminen ei kiinnosta mutta pitää olla tietynlaista älyllistä haastetta ja moniajoa. Helpompi puhua kun saada tekstiä paperille. ADD todennäköisesti itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni noista kuulostaa tosi tutulta, mutta osa ei. Kuuntelu on vaikeaa enkä yhtään muista mitä mulle on kerrottu, mutta hallitsen kokonaisuudet enkä todellakaan jää jumiin kielellisiin yksityiskohtiin. Enemmänkin päinvastoin, eli luen niin vauhdilla, että yksityiskohdat jäävät hämärän peittoon. Mä en ole koskaan tajunnut, miten jotkut yksinkertaiset kieliopilliset asiat hämärtät toisilta lauseen merkityksen kokonaan. Esim. Opiskelin yliopistossa matematiikkaa, jossa oli keltainen luokkahuone. Mutta mä en kyllä ole kielellisesti kovin lahjakas, eli ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa. :D
Onko mitään juttuja mihin sä pystyt keskittymään tosi hyvin?
Olen tosi syvällinen ja pitkäjänteinen asioiden pohdiskelija, ehkä se on sellainen. En tahdo päästä irti asioista kun ne jäävät pyörimään päähän. Ei juuri muuta, mistään ei oikein tule mitään, harrastuksia ei ole.
Sitten se kyllä kuulostaa siltä, että hanttihommat ei todellakaan sovi sulle. Mulle tulee mieleen, että sulle sopisi ura tutkijana tai vastaavana. Oletko opiskellut mitään? Mitä sä yleensä pohdiskelet?
Varmaan sopisi, en ole koskaan miettinyt sitä. Olen ihan alisuoriutuja enkä haaveile mistään.. tavallaan luovuttanut itseni suhteen kun asiat niin hankalia ja tunnen itseni typeräksi. Mulle on monet sanoneet että olen älykäs ja kyse on vain lähinnä huonosta itsetunnosta ja hahmottamisen vaikeuksista, mua ei haittaisi vaikkei olisi ADHD kunhan selviäisi mistä kyse!
Psykologia, mielenterveyden asiat ja ihmissuhteet kiinnostaa ja niitä pyörittelen ja luen paljon aiheista. Myös kulttuurit ja yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin parhaimmillani töissä joissa tunsin olevani oman itseni herra (tai siis nainen), joissa tunsin flown ja tunteen miten dopamiini virtasi.
Toisaalta mulla on mars ravussa, mikä tarkoittaa sitä että kun tunnen itseni hyväksytyksi/pidetyksi niin olen kaikkien pitämä työmyyrä.
Alkoi soimaan päässä itseni herra...
Kuulostaa kovin tutulta. Teen tosin tällä hetkellä opinnäytetyötä, mutta kun on päällekkäisiä hoidettavia asioita, en pysty keskittymään yhteenkään. Olen monesti miettinyt, että miten ihmeessä tulen koskaan pärjäämään työelämässä.
Minulle on määrätty concertaa add:hen, mutta niistä tulee liikaa sivuvaikutuksia, eikä minulla olisi niihin edes varaa nykyään.