Kaupungin lumiauraajat rikkoneet talven aikana useita kiviaitoja ja penkereitä Pohjois-Helsingissä
Lumien sulettua tuhot tulleet kunnolla esiin. Aivan kuin auraajat eivät olisi välittäneet lainkaan kiinteistöjen rakennelmista. Onko kokemusta, kuinka pitkä ja vaivalloinen tie on edessä, jos tuhoista yrittää hakea korvauksia kaupungilta tai sen palkkaamilta alihankintayrityksiltä?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Eilen juuri todistin pienellä traktorilla ajanutta nuorta miestä, joka tuhosi koulun matalan puuaidan hiekotusta pestessään.
Oli sen verran kiire, ettei antanut minulle tilaa kävellä rauhassa ohi, vaan lähti peruuttamaan perään. Jouduin kävellä hiekkakentän kautta. Hurjaa menoa.
Tämä myös P-Hkissä.
Sinä nyt et ainakaan saa penniäkään...
Kaupungille vahingonkorvausvaatimusta, siinä pitää selostaa tilanne, milloin tapahtunut, vauriot ja korvausvaatimus, kuitteja ja kuvia voi liittää ja lähettää niin kauan kuin ei ole ratkaistu, omistaja on hakijana ja toimitettava kaupungin kirjaamoon. Siitä saa aikanaan päätöksen valitusohjeineen, mutta valittaa ei hyödytä muusta kuin asiavirheistä.
On pitkä ja hankala prosessi, eivätkä lähtökohtaisesti korvaa mitään.
HELLsinkiläistä osaamista parhaimmillaan.
Kaupunki todennäköisesti vetoaa siihen, että ette olleet merkinneet aurauksen rajoja aurausmerkeillä. Niin naurettavalta kuin se tuntuukin.
Ämpyilevät ja kaikin keinoin yrittävät olla korvaamatta mitään. Kun kaikki muut keinot on käytetty, vedotaan siihen että et ole tehnyt ilmoitusta välittömästi vahingon sattuessa. Vaikka vahinko olisikin lumen ja jään peitossa poissa näkyvistä.
Kantakaupungissa on rakennusten reunat ruvella juuri näiden vesseleiden takia. Kivetykset, ikkunoiden pellitykset, kivijalat, kaikki on tuhottu. Minkaanlaista ammattitaitoa tai ammattiylpeyttä näillä ei ole.
Onko näitä auraushommia hoitanut kuntouttavaan työtoimintaan pakotetut työttömät? Siltä nimittäin vaikuttaa.
Eilen juuri todistin pienellä traktorilla ajanutta nuorta miestä, joka tuhosi koulun matalan puuaidan hiekotusta pestessään.
Oli sen verran kiire, ettei antanut minulle tilaa kävellä rauhassa ohi, vaan lähti peruuttamaan perään. Jouduin kävellä hiekkakentän kautta. Hurjaa menoa.