Lue keskustelun säännöt.
Pikkupoika rääkyi - nainen menetti kuulonsa
21.07.2010 |
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010072112070425_ul.shtml
Yhdysvaltalainen Jean Barnard oli matkalla Alice Springsistä Yhdysvalloista Darwiniin Australiaan. Hänen vieressään äitinsä sylissä istunut 3-vuotias poika kiljui ja rääkyi niin lujaa, että Barnardin tärykalvo puhkesi ja hänen korvistaan alkoi valua verta.
Barnard vietiin välittömästi koneen laskeuduttua sairaalaan, kirjoittaa norjalaislehti Verdens Gang.
- Kipu oli hirvittävä, ja tiesin välittömästi menettäneeni kuuloni. Minun teki mieleni ottaa vauva äitinsä sylistä ja talloa hänet hengiltä, Barnard kirjoittaa Quantas-lentoyhtiölle lähettämässään korvaushakemuksessa.
Nainen hakee korvauksia sekä fyysisestä että henkisestä kivusta ja särystä, sairaalareissusta ja tulojenmenetyksestä.
Lentoyhtiö katsoo, ettei se ole korvausvelvollinen. Sen mukaan naisella oli kuulovaurioita jo ennen lentomatkaa.
Kommentit (6)
Lentokoneessa tulee muutenkin painetta korviin. Jokainen varmaan tietää, että laskeutuminen ja nousu saataa aiheuttaa kipua korvissa.
Kuinkakohan suuri osuus lapsen huudolla oli todellisuudessa tärykalvojen puhkeamiseen?
Aiheutti korkeintaa stressiä mummolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin lapsista lähtee kyllä niin sietämätön ääni, että sitä on melkein mahdoton kestää. Varsinkin jos ihan korvanjuuressa rääkyy.
elämää ei ole se, että ipana kirkuu korvia vihlovalla äänellä niin lujaa kuin pystyy tuntikausia toisen korvan juuressa
ja matkustaja turhan valittajalta, joka ei kestä normaalia elämää ja elämän ääniä.
Ja jonka pitäis sen takia vaan pysyä kotona.
Joidenkin lapsista lähtee kyllä niin sietämätön ääni, että sitä on melkein mahdoton kestää. Varsinkin jos ihan korvanjuuressa rääkyy.
jestas mikä ääni! Ja jos erehtyi muistuttamaan että voisi olla vähän hiljempaakin tai mennä huutamaan vaikka muualle niin alkoi entistä kovempi hello kitty -raivari. Vanhemmat olivat jo kuuroja, eivät voineet enää kieltää.
Mä olen pph ja pelkään tosissani menettäväni vielä kuulon, kun aina silloin tällöin on hoidossa kiljukauloja. Mua lapset tottelee eivätkä kilju mun seurassa muulloin kuin tuonti- ja hakuvaiheissa, kun äidit eivät saa lapsilleen mitään lakia (eivätkä kyllä läheskään aina edes yritä). Eikä lapset äitien läsnäollessa mua tottele, esittävät oikein, että saanpas kiljua, kun äiti on paikalla. Joskus särkee koko päivän korvaa, kun otan syliin lapsen, joka saman tien alkaa kirkua korvan juuressa.
ja matkustaja turhan valittajalta, joka ei kestä normaalia elämää ja elämän ääniä.
Ja jonka pitäis sen takia vaan pysyä kotona.