Mikä on ihmisten yleinen käsitys satujen anti-roolimalleista, jotka varoittavat ja opettavat mitä ei saa tehdä?

Ymmärtääkseni on olemassa satuja ja roolimalleja, jotka opettavat tekemään asioita, ja satuja ja anti-roolimalleja, jotka opettavat esimerkillään, miten asioita ei saa tehdä, mutta kuinka hyvin nykyajan lukijat voivat ymmärtää ja erottaa nämä kaksi satuhahmotyyppiä? Kysymykseni nousi H.C.Andersenin alkuperäisestä Pieni Merenneito -tarinasta, jossa nuorin merenneito vaihtaa häntänsä jalkoihin ja lähtee merestä miehen takia, mutta päätyy riistämään itsensä, koska mies ei rakasta häntä takaisin vaan jotakuta muuta. Tarinaa on kritisoitu siitä, että se saattaa opettaa lapsia riittämään itsensä pois sekä muuttamaan omaa olemustaan ja ulkonäköään epäterveiden ja myrkyllisten suhteiden vuoksi, mutta eikö kyseessä oleva tarina ole enemmänkin varoitus, jonka viesti on toimia nimenomaan päinvastoin kuin mitä Pieni Merenneito ja tarinaa kritisoijat ovat ymmärtäneet sen väärin? Vai olenko kenties minä ymmärtänyt Pienen Merenneidon tarinan väärin, koska olen ymmärtänyt sen enemmän varoituksena kuin roolimallina, jota olisi seurattava toiminta oppaana?