Rehellinen ulostulo ja neuvonpyyntö äidiltä
Auttakaa!
Minulla on 10v tytär. Hän on hyväkäytöksinen, kohtelias, hyvä koulussa ja hänellä on kavereita. Lisäksi hän harrastaa kahta urheilulajia, harkkoja yhteensä 3 kertaa viikossa. Sielläkin loistaa ja tykkää käydä.
Ongelmana on kuitenkin käytös kotona. Tai ei oikeastaan edes käytöa vaan leväperäisyys. Lapsi ei huolehdi itse mistään! Huone on jarkuvasti kuin kaatopaikka. Tekemättömät läksyt muistuu juuri kun pitäisi mennä nukkumaan, ellen minä ole niistä erikseen huomauttanut aikaisemmin. Repun pakkaus ei ikinä onnistu illalla ja aamulla itketään kun kaikki on hukassa. Treenien jälkeen hikiset kengät jää kassiin, samoin kuin vesipullo puolillaan. Astiat jää ruoan jälkeen pöytään. Samoin ruoatkin jos minä en niitä siivoa. Taas tulin töistä kotiin niin että täälä on voipaketti ja leikkeleet pöydässä. Avaimet on jatkuvasti hukassa. Suihkusta ja hampaiden pesusta saa päivittäin muistuttaa (treenipäivinä käy omatoimisesti suihkussa).
Jos saisi itse päättää, lapsi olisi vaan puhelimellaan päivät pitkät. Olen alusta asti pitänyt puhelimessa aikarajoitusta. Alkuun se oli tunti ja nykyään kaksi. Joskus annan lisäaikaa jos sille on hyvä selitys: äänikirjan kuunteleminen tms. Mutta päivittäin saa vääntää siitä lisäajasta. Lapsi pitää itsestään selvyytenä että kun puhelimesta loppuu aika, äiti avaa sen. Samoin kaikki yllä mainitut asiat kiristää. Mulla on hermo kokoajan kireellä ja suorastaan Vi***taa tulla töistä kotiin kun täällä on kaikki levällään..
Suunnittelin jo ärsyyntyneenä etten enää osta voita, leikkelettä, hedelmiä tai maitoa. Että tästä lähin on vaan puuroa ja ruokaa. Sittenpähän ei jää jääkaappikamat pöytiin tai hedelmien kuoret työtasoille. Jospa pieni kausi ilman muita välipaloja kuin puuro auttaisi motivoimaan huolellisuudessa.
Mitä teen? Millä saan lapsen huomioimaan näitä asioita? Millä opetan omatoimisuutta? Pitäiskö vaan olla muistuttamatta ja sit katsoa mitä tapahtuu kun läksyt on jatkuvasti tekemättä, joutuu kulkemaan likaisissa vaatteissa kun vaatteet ei ajaudu pyykkiin vaan jää myttyinä lattioille? Otanko puhelimen kokonaan pois joksikin aikaa? Tuntuisi kuitenkin kurjalta kun se tarkoittaisi myös ulkopuolelle jäämistä monista kavereiden jutuista.. annanko kotiarestia niin pitkäksi aikaa että hommat alkaa hoitua?
Vai luotanko että tää menee iän mukana ohi?
Saa myös haukkua minua kasvattajana ja ihmisenä jos kokee sen hyödylliseksi 😘🤭
Kommentit (32)
Vanhempana oleminen on muistuttamista, huolehtimista, varmistamista, kehottamista, tarkistamista ja jatkuvaa toistoa. Ei lapsessasi ole mitään erityistä ongelmaa, hän on sellainen normaali lapsi, joka ei ihan joka hetki muista, että äidin miellyttäminen on elämän tärkein asia.
Sinulla on pinna kireällä, koska lapsesi toimii kuin kuka tahansa lapsi. Ja osin myös siksi, että olet mennyt valitsemaan väärän taistelun.
Minkä tyyppinen seuraamus toimii hänelle? Keppi vai porkkana? Leikkeleet pöydällä, puoli tuntia vähemmän ruutuaikaa. Vai joku palkintomenetelmä?
Oman huoneen siivous pitää tehdä joskus. Siinä ottaisin kyllä puhelinkortin käyttöön. Puhelinta saa käyttää kun on siivonnut huoneen.
Miten lapsi voi olla puhelimellaan päivät pitkät, vaikka annat hänelle ruutuaikaa tunnin? En tajunnut.
Minusta tuo on vain alkavaa murrosikää. Hänellä on tärkeämpää tekemistä. Pyri pitämään suhteenne hyvänä, se on kaikkein tärkeintä, jos myöhemmin tuleekin ongelmia. Pitäköön huoneensa niin sotkuisena kuin tahtoo ja kulkekoon likaisissa vaatteissa. Ellei sitten tämä kaikki kuten likaiset vaatteet kerro masennuksesta?
Oletko jo tuhonnut luottamussuhteenne niin ettei hän kerro mitä oikeasti kuuluu? Lopeta heti nalkutus ja kääkätys. Puolittain lapsi, puolittain aikuinen, tuo on hankala ikä. Tarjoa olkapää ja hassuttelua, mukavaa tekemistä yhdessä. Ei se sotku niin vakavaa ole.
Tähän ongelmaan voisi auttaa viikkoraha eli tehdyistä kotitöistä kerätään pisteitä ja kun tietty pistemäärä täyttyy, niin saa viikkorahan, jota voi käyttää vapaasti omiin juttuihin. Tässä olisi hyvä myös miettiä säästämisen aloittamista esim. Jos säästää puolet viikkorahoista, niin se kasvaa korkoa x määrän. Tässä täytyy kuitenkin huomioida ettei opeta lasta esim. Materiaalin suhteen siihen, että joka kerta lapsi saa esim. Lelun kaupasta halutessaan, mutta tästä nyt ei puhuttukaan.
Aluksi voi tulla ikäviä tunnetiloja, mutta tässä samalla harjoitellaan luopumista. Myöhemmissä elämänvaiheissa tämä on tärkeää, että osaa luopua esim. Kalliista ajoneuvosta, johon ei ole varaa.
Kannattaa hankkia tytölle ADHD-diagnoosi ja lääkkeet.
Kuulostaa kilpirauhasen vajaatoiminnalta.
Missä isä on? Olet jättänyt hänet?
Onko niitä sinappikoneita pakko hankkia???
Taidat vaatia 10-vuotiaaltasi vähän liikoja. En suosittelisi kiristämistä/rankaisemista millään puurokuurilla nalkutuksen kera, sillä se saattaisi näyttäytyä lapsellesi pelkkänä v ttuiluna.
Muistan omasta lapsuudestani, että 11-vuotiaana kaverini äiti edellytti lapsiltaan joka päivä kaikenlaisia kotihommia, kuten tiskaamista ja pyykkäämistä. Lapset eivät tietty muistaneet ihan kaikkea, mitä olisi pitänyt tehdä (laittaa astiat tiskikoneeseen, kone päälle ja ottaa puolentoista tunnin kuluttua puhtaat tiskit ulos, lajitella pyykit, laittaa koneeseen ja kone päälle, muistaa ottaa puhtaat pyykit tunnin-parin kuluttua ulos ja levittää kuivumaan...), joten käytännössä aina, kun äitinsä tuli kotiin, alkoi heti valitus siitä, miten oli taas jätettyä se ja se asia hoitamatta, valivali. Olin tosi iloinen, ettei oma äitini ollut samanlainen veemäinen ja katkera nalkuttaja.
Nyt aikuisiällä voin ymmärtää, että kaverin äiti oli varmaan aika stressaantunut ja väsynyt, mutta edellyttämällä liikoja lapsiltaan, hän onnistui vain luomaan itselleen syyn olla joka päivä pettynyt ja harmissaan lapsilleen. Teini-iässä kaverini ja äitinsä välit olivatkin sitten yllättäen aivan surkeat. Älä ole tämä kaverini äiti, älä edellytä liikaa tyttäreltäsi ja tee elämästäsi sellaista, että joudut nalkuttamaan hänelle joka päivä.
Vie tyttö harrastamaan keppihevosia ja tankotanssia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hankkia tytölle ADHD-diagnoosi ja lääkkeet.
Tätä ehdottaisin itsekin. Vaikuttaa olevan ihan selviä vaikeuksia toiminnanohjauksessa.
Ei se lapsi kiusallaan tuollainen ole, mutta häneltä ei vaan nämä asiat suju yhtä helposti kuin toisilta eikä siinä rankaiseminen auta. ADHD-tutkimuksiin mars, että hän saa oikeanlaista apua.
Tuo kappale "mitä teen" kertoo kaiken oleellisen.