Lue keskustelun säännöt.
Avartakaa asennettani suhteessa puolisooni
04.04.2023 |
Kun muutimme yhteen, niin sovimme yhteiset kulut siten että minä maksan kuukaudessa 1300-1600 euroa ja puoliso 700. Ajattelin että hän saisi osamaksujaan maksettua ja että jäisi jotain omaakin rahaa elämiseen. Palkassa meillä ei ole suurta eroa.
Vaan tätä en ihan odottanut. Auto jonka käytöstä nautimme ja josta maksan pitkän pennin kaikkien yllämainittujen kulujen lisäksi, oli korjaamolla pari päivää. Ja siksi pyysin puolisoa tuomaan kaupasta alle kymmenellä eurolla pari kevyttä ostosta kotimatkalla töistä kotiin. Niin hän tiuskii minulle että miksi hän muka nämäkin maksaisi.
Ok. En vihaa ketään siksi jos on väsynyt töiden jälkeen, niin olin itsekin tuona päivänä. Mutta ihan periaatteesta tuo loukkasi. Jalustalle minua ei tarvitse nostaa, mutta jos satojen eurojen kuukausittaista subventointia ei arvosta edes muutaman euron ostoksen osoituksella, niin jotain on pielessä.
Nyt tätä ei saada sovittua ja itse kyllä tarvitsen anteeksipyynnön. Ei vaan oma psyyke kestä sitä, että arvostusta ei viime kädessä vain ole. Puoliso on sitä mieltä ettei ole tehnyt mitään loukkaavaa ja minä olen tässä sekopää. En usko että moni muukaan hyväksyisi moista kohtelua minun saappaissani. Olenko väärässä?
Kommentit (5)
Eihän tuo toimi pidemmän päälle. Mieheni tienaa huomattavasti vähemmän kuin minä ja otan sen huomioon esim. kysyn aina onko rahaa laittaa johonkin laskuun vai maksanko isomman osan jne.
Kyllä me silti kysymme aina toisiltamme, tarvitseeko kaupasta jotain ja isomman hankinnan edessä keskustelemme yhdessä paljonko siihen on kummallakin varaa/halua laittaa rahaa ja mikä on järkevää.
Teidän täytyy keskustella rahasta. Mun mielestä aikuisen ihmisen täytyy tulla toimeen palkallaan siten, että joku kokispullo ei kaada budjettia. Sitten ostellaan vähemmän ja/tai maksetaan velat ensin pois, harkitaan mitä voidaan maksaa asumisesta ja autosta, jos voidaan.
Voi myös olla, että hän kokee sinun kiristävän rahalla, vaikket sitä tarkoittaisikaan. Puhukaa ja miettikää yhdessä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, asia ei katoa mihinkään olkia kohauttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä puolesi. Älä alennu. Jos puolisosi ei maksa edes puolia yhteisistä kuluistanne, ja vielä kehtaa valittaa, niin anna ympäri korvia ja heitä pihalle.
Kiitos hienosta vastauksesta nro 2! Olet oikeassa siinä että puolisoni luulee minulla olevan kiristys- tai jotain muita sairaita tarkoitusperiä. Vaikka ei ole. Ainoa ehdoton vaatimus on se ettei näytetä arvostuksen puutetta ikävällä tavalla kuten hän on nyt tehnyt. Jalustalle ei tarvitse nostaa.
Tosi neuvoton olo kun haluaisi vaan jatkaa elämää, mutta johonkin raja vedettävä mitä voi sietää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hienosta vastauksesta nro 2! Olet oikeassa siinä että puolisoni luulee minulla olevan kiristys- tai jotain muita sairaita tarkoitusperiä. Vaikka ei ole. Ainoa ehdoton vaatimus on se ettei näytetä arvostuksen puutetta ikävällä tavalla kuten hän on nyt tehnyt. Jalustalle ei tarvitse nostaa.
Tosi neuvoton olo kun haluaisi vaan jatkaa elämää, mutta johonkin raja vedettävä mitä voi sietää. Ap
Elämää voi jatkaa myös ilman sellaisia ihmisiä jotka eivät arvosta sinua.
En ehkä täysin ymmärrä miksi olet ottanut enemmän taloudellista vastuuta kuin sinulle kuuluu (koska molemmat tienaatte samoin). Oletatko että näin saat arvostusta?
Sitähän sanotaan että valitse taistelusi. En vain haluaisi avata tietä sellaiselle ajattelulle että toista voi kohdella miten tahansa ja sen on oltava toiselle ok. Ei ihminen voi hyvin sellaisessa suhteessa. Siksi sydän sanoo että tästä on taisteltava. Ap