Miten voin olla iloinen koskaan kun ihmiset ovat niin ilkeitä?
Valehtelevat, teeskentelevät, tekohymyilevät, piilovittuilevat ja nauravat mulle?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Sä olet vastuussa omista tunteistasi. Voin ymmärtää valehtelun ja vittuilun, mutta miten tekohymyily vaikuttaa mihinkään?
En minä tunteitani valitse, ne tulevat. Ajatteluun voin vaikuttaa, mutta mun moraalini ei ole tuollainen.
Miten se eroaa valehteleeko sanoilla vai tekohymyllä? miksi ymmärrät valehtelun ja vittuilun ? Nuo kaikki tuottavat yhtä pahaa oloa.
Elämässä ei voikaan olla mitenkään onnellinen jos keskittyy 24/7 tarkkailemaan löydätkö muiden käytöksestä itseäsi kohtaan jotain piilotettua. Et näe muuta maailmaa kun kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Tosin, en usko että varsinaisesti haluat tilanteen muuttuvan, koska jos luovut tuosta oman navan ympärilla pyörimisestä siitä seuraa outo tyhjä tunne -kuin menettäisit jotain- minkä vuoksi todennäköisesti palaisit takaisin tuttuun muiden ihmisten käytöksen kyttäilyyn.
1. pysy poissa somesta
2. ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä ja mielekkäällä tekemisellä
3. keskity hyvän jakamiseen ympärille, älä kaivamaan piilomerkityksiä muiden toiminnasta.
Iloisuus on kiinni sinusta itsestäsi, ei ihmisistä tai asioista ympärilläsi. Tunteet syntyy ihmisen sisällä, ja niiden syntyyn voi esimerkiksi ajatuksillaan vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
1. pysy poissa somesta
2. ympäröi itsesi hyvillä ihmisillä ja mielekkäällä tekemisellä
3. keskity hyvän jakamiseen ympärille, älä kaivamaan piilomerkityksiä muiden toiminnasta.
3. keskity hyvän jakamiseen ympärille, älä kaivamaan piilomerkityksiä muiden toiminnasta
--> Mutta en minä kaiva piilomerkityksiä, se on minun käsitykseni todellisuudesta. Miten voin uskoa mitään muuta ? Pitäisikö yhtäkkiä uskoa, että ihmiset onkin kivoja ja pitävät minusta eivätkä olekaan ilkeitä?
Joskus uskoin niin, mutta liian monta kertaa mua satutettiin.
Vierailija kirjoitti:
Iloisuus on kiinni sinusta itsestäsi, ei ihmisistä tai asioista ympärilläsi. Tunteet syntyy ihmisen sisällä, ja niiden syntyyn voi esimerkiksi ajatuksillaan vaikuttaa.
Tuohon latteuteen et usko itsekään
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei voikaan olla mitenkään onnellinen jos keskittyy 24/7 tarkkailemaan löydätkö muiden käytöksestä itseäsi kohtaan jotain piilotettua. Et näe muuta maailmaa kun kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Tosin, en usko että varsinaisesti haluat tilanteen muuttuvan, koska jos luovut tuosta oman navan ympärilla pyörimisestä siitä seuraa outo tyhjä tunne -kuin menettäisit jotain- minkä vuoksi todennäköisesti palaisit takaisin tuttuun muiden ihmisten käytöksen kyttäilyyn.
Joka kerta kun yritän unohtaa itseni, sen miltä näytän tai miltä kuulosta jne. Tulee aina joku joka huomauttaa niistä ja huomioni kohdistuu niihin taas ja sen jälkeen yritän muuttaa niitä paremmiksi enkä voi miettiä muuta.
En minä haluaisi itseäni miettiä pätkääkään, mutta tuntuu että se on mahdotonta kun ympäriltä tulee kommenttia jos en mieti niitä.
Haluaisin siirtää ajatukseni ihan mihin tahansa muuhun kuin itseeni ja päästä tästä uuvuttavasta kärsimyksestä. Mutta ihmiset ei salli mulle sitä
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti hauskaa seuraa.
Halusit päästä ilkeilemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei voikaan olla mitenkään onnellinen jos keskittyy 24/7 tarkkailemaan löydätkö muiden käytöksestä itseäsi kohtaan jotain piilotettua. Et näe muuta maailmaa kun kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Tosin, en usko että varsinaisesti haluat tilanteen muuttuvan, koska jos luovut tuosta oman navan ympärilla pyörimisestä siitä seuraa outo tyhjä tunne -kuin menettäisit jotain- minkä vuoksi todennäköisesti palaisit takaisin tuttuun muiden ihmisten käytöksen kyttäilyyn.
Joka kerta kun yritän unohtaa itseni, sen miltä näytän tai miltä kuulosta jne. Tulee aina joku joka huomauttaa niistä ja huomioni kohdistuu niihin taas ja sen jälkeen yritän muuttaa niitä paremmiksi enkä voi miettiä muuta.
En minä haluaisi itseäni miettiä pätkääkään, mutta tuntuu että se on mahdotonta kun ympäriltä tulee kommenttia jos en mieti niitä.
Haluaisin siirtää ajatukseni ihan mihin tahansa muuhun kuin itseeni ja päästä tästä uuvuttavasta kärsimyksestä. Mutta ihmiset ei salli mulle sitä
Asutko jossain pikkupaikkakunnalla? Muuta vaikka tänne pääkaupunkiseudulle ja saat kulkea ihan rauhassa ilman, että kukaan kiinnittää suhun mitään huomiota. Ei väliä, miten pukeudut tai vaikka sulla olisi sateenkaaren värinen irokeesitukka. Kukaan ei sano sulle yhtään mitään, ei välttämättä edes silloin, kun haluaisit.
itä.
</p>
<p>Haluaisin siirtää ajatukseni ihan mihin tahansa muuhun kuin itseeni ja päästä tästä uuvuttavasta kärsimyksestä. Mutta ihmiset ei salli mulle sitä[/quote kirjoitti:Juuri näin se menee.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei voikaan olla mitenkään onnellinen jos keskittyy 24/7 tarkkailemaan löydätkö muiden käytöksestä itseäsi kohtaan jotain piilotettua. Et näe muuta maailmaa kun kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Tosin, en usko että varsinaisesti haluat tilanteen muuttuvan, koska jos luovut tuosta oman navan ympärilla pyörimisestä siitä seuraa outo tyhjä tunne -kuin menettäisit jotain- minkä vuoksi todennäköisesti palaisit takaisin tuttuun muiden ihmisten käytöksen kyttäilyyn.
Joka kerta kun yritän unohtaa itseni, sen miltä näytän tai miltä kuulosta jne. Tulee aina joku joka huomauttaa niistä ja huomioni kohdistuu niihin taas ja sen jälkeen yritän muuttaa niitä paremmiksi enkä voi miettiä muuta.
En minä haluaisi itseäni miettiä pätkääkään, mutta tuntuu että se on mahdotonta kun ympäriltä tulee kommenttia jos en mieti niitä.
Haluaisin siirtää ajatukseni ihan mihin tahansa muuhun kuin itseeni ja päästä tästä uuvuttavasta kärsimyksestä. Mutta ihmiset ei salli mulle sitä
Asutko jossain pikkupaikkakunnalla? Muuta vaikka tänne pääkaupunkiseudulle ja saat kulkea ihan rauhassa ilman, että kukaan kiinnittää suhun mitään huomiota. Ei väliä, miten pukeudut tai vaikka sulla olisi sateenkaaren värinen irokeesitukka. Kukaan ei sano sulle yhtään mitään, ei välttämättä edes silloin, kun haluaisit.
En ole syntyjäni pieneltä paikkakunnalta, josta nämä kaikki vaikeudet on alkunsa saaneetkin. Sen vuoksi halusin muuttaa syrjäiselle alueelle omaan rauhaan.
Olen aina ajatellut että Helsingissä olisi vielä kamalampaa kurjuutta, mutta ehkäpä se ei tosiaan olekaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloisuus on kiinni sinusta itsestäsi, ei ihmisistä tai asioista ympärilläsi. Tunteet syntyy ihmisen sisällä, ja niiden syntyyn voi esimerkiksi ajatuksillaan vaikuttaa.
Tuohon latteuteen et usko itsekään
Totta kai uskon, kun olen kokenut sen toimivan. Silmät kiinni ja pitää ajatukset jossain hauskassa asiassa, niin hetken päästä olotila on sen mukainen. Tai jos pitää ajatukset sitruunassa, miettii sen hajua ja puraisemista, niin syljen eritys lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloisuus on kiinni sinusta itsestäsi, ei ihmisistä tai asioista ympärilläsi. Tunteet syntyy ihmisen sisällä, ja niiden syntyyn voi esimerkiksi ajatuksillaan vaikuttaa.
Tuohon latteuteen et usko itsekään
Totta kai uskon, kun olen kokenut sen toimivan. Silmät kiinni ja pitää ajatukset jossain hauskassa asiassa, niin hetken päästä olotila on sen mukainen. Tai jos pitää ajatukset sitruunassa, miettii sen hajua ja puraisemista, niin syljen eritys lisääntyy.
Eli sormet korviin ja pitää älämölöä jos joku sanoo jotain kritisoivaa? Eikö siinä sitten piile ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloisuus on kiinni sinusta itsestäsi, ei ihmisistä tai asioista ympärilläsi. Tunteet syntyy ihmisen sisällä, ja niiden syntyyn voi esimerkiksi ajatuksillaan vaikuttaa.
Tuohon latteuteen et usko itsekään
Totta kai uskon, kun olen kokenut sen toimivan. Silmät kiinni ja pitää ajatukset jossain hauskassa asiassa, niin hetken päästä olotila on sen mukainen. Tai jos pitää ajatukset sitruunassa, miettii sen hajua ja puraisemista, niin syljen eritys lisääntyy.
Eli sormet korviin ja pitää älämölöä jos joku sanoo jotain kritisoivaa? Eikö siinä sitten piile ongelmia?
No ei aivan noinkaan. Toki muiden kritiikin voi kuulla laittamatta sormia korviin, miettiä onko se aiheellista ja haluaako ns ottaa sitä. Sen jälkeen olotilan nostattaminen voi käydä noinkin helposti.
Itse ratkaisin asian erakoitumalla. Välillä olo tuntuu yksinäiseltä, mutta parempi silti näin.
Jos keksit ratkaisun niin kerro mullekin :D Teen töitä ihmisten kanssa ja vaikka sinänsä ymmärränkin tunnepurkaukset ja monesti ovat aiheellisiakin, pilaavat ne kyllä itseltä työntekijänä tehokkaasti päivän. Tähänastinen ennätys on kokonäinen yksi (1) työpäivä ilman vitutusta.
Vierailija kirjoitti:
"Hell is other people" -Sartre
En tiennytkään että Sartre puhui englantia
Sä olet vastuussa omista tunteistasi. Voin ymmärtää valehtelun ja vittuilun, mutta miten tekohymyily vaikuttaa mihinkään?