Ihan tosissani kysyn, että auttaako terapia muka johonkin?

Hän ainakin osaa kysyä niitä oikeita kysymyksiä. Kysymysten esittäminen on taito.

Terapeutti en ole, enkä ole terapiassa ollut, mutta coachin koulutus minulla on.

Jos ei ole ystäviä, oletko sitä miettinyt?... Voi auttaa että elämässä on joku "turva" tai tukihenkilö. Itseläni auttoi nuorena että oli joku joka stremppasi ja aloitin opiskelut tämän myötä.

Ja vielä, että eihän kukaan oikeasti halua mennä terapiaan, vaan jos se evätään, on tyytyväinen? Ap

No auttaa todellakin. Ehkä ei ole paras mahdollinen idea kuormittaa ystäviä toistuvasti niillä synkimmillä ajatuksillaan ja kokemuksellaan. Ystävän kanssa tekeminen ja jutteleminen pitää olla vastavuoroista, terapiassa saat keskittyä juuri niihin sun omiin ongelmiin. Ja tosiaan jutustelu esimerkiksi mielenterveyshoitajan kanssa voi auttaa yksinäistä, mutta taitava terapeutti osaa muutakin kuin jutella, muun muassa ohjaa asiakasta kyseenalaistamaan, muuttamaan ja työstämään omia ehkä lapsuudesta asti kehittyneitä haitallisia ajatusmalleja joita ei itse välttämättä edes tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä, että eihän kukaan oikeasti halua mennä terapiaan, vaan jos se evätään, on tyytyväinen? Ap

Jaa sähän olet täysi trolli

Minua auttoi, vaikka olin etukäteen hyvin epäileväinen ja ajattelin, ettei minua hyödytä pelkkä jutustelu jonkun tuntemattoman kanssa. Mutta hän osasikin tuoda esiin ihan uusia näkökulmia ja katsoa asioita sellaiselta kannalta, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Ja siitä oli selvästi apua, paha olo vähentyi. Kävin kolmisen kuukautta tapaamisissa parin viikon välein. Ja edelleen tuntuu että auttoi, pitkäaikaisesti, vaikka siitä on jo viisi vuotta. Mutta tämä on varmaan tuurikysymyskin, miten hyvän terapeutin onnistuu saamaan ja miten kemiat kohtaa.

Ei ystävän tarvitse jatkuvasti tukea ja kuunnella huolia. Ei kukaan jaksa sellaista.

Riippuu terapeutista. Raha kyllä kelpaa, vaikka apua ei saisi. Pitäisi olla jokin systeemi, ettei pelkästä itsestäänselvyyksien kuuntelusta tarvitsisi potilaan maksaa. Tyhmä ihminen ei hyödy terapiasta ja fiksuille on pelkkä rahanhukkaa kuunnella kuinka pyörä keksitään, vaikka tarvitsisi tietoa esim. miten irrottaudutaan tuhoisasta ja vaarallisesta suhteesta. Tosin tässä parempi apu olisi poliisi.

Ainakin lyhyt- tai ratkaisukeskeiset terapiat näyttävät auttavan. Psykoterapian auttavuus on epävarmempaa, mutta siellä on varmaan myös vaikeampia tapauksia. Silloin voi olla että pahentumisen viivästyminenkin on jo apua.

Vierailija kirjoitti:

No auttaa todellakin. Ehkä ei ole paras mahdollinen idea kuormittaa ystäviä toistuvasti niillä synkimmillä ajatuksillaan ja kokemuksellaan. Ystävän kanssa tekeminen ja jutteleminen pitää olla vastavuoroista, terapiassa saat keskittyä juuri niihin sun omiin ongelmiin. Ja tosiaan jutustelu esimerkiksi mielenterveyshoitajan kanssa voi auttaa yksinäistä, mutta taitava terapeutti osaa muutakin kuin jutella, muun muassa ohjaa asiakasta kyseenalaistamaan, muuttamaan ja työstämään omia ehkä lapsuudesta asti kehittyneitä haitallisia ajatusmalleja joita ei itse välttämättä edes tiedosta.

Ai jotain että "kyllä sinä olet tärkeä ja kelpaat tuollaisena kuin olet, ja sinullakin on oikeus saada äänesi kuuluviin"? Eikö tuollaisen tajua jo maalaisjärjellä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lyhyt- tai ratkaisukeskeiset terapiat näyttävät auttavan. Psykoterapian auttavuus on epävarmempaa, mutta siellä on varmaan myös vaikeampia tapauksia. Silloin voi olla että pahentumisen viivästyminenkin on jo apua.

En tiedä, mitä lyhytterapia on, mutta kuulostaa huuhaata. Ap

Ei se ole mitä vaan keskustelua ja ystävän tai puolison kanssa ei kaikki pysty käymään niitä keskusteluja mitä terapiassa käydään, eikä mielestäni kuulukaan käydä vaikka oltaisiin muuten läheisiä. Terapeutti pyrkii kysymään kysymyksiä ja auttamaan asiakastaan pääsemään ongelmiensa ytimeen ja käsittelemään niitä. Lisäksi terapeutilla on objektiivisempi näkemys siitä, mitä asioita kannattaa lähteä purkamaan ja mihin terapiasta on realistista saada apua. Kyllä terapia auttaa, mutta ei kaikkiin ongelmiin (esim. köyhyydestä johtuvat ongelmat eivät ratkea puhumalla).

En ole terapeutti enkä oikeastaan ole käynyt terapiassa, mutta mulla on psykiatrian alan osaamista ammatin puolesta.

Se on kuule ihan sinusta itsestä kiinni. Jos haluat se auttaa, jos et se ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on paskatrolli, älkää vastatko.

Mikä saa sinut ajattelemaan, että kukaan ei voi kyseenalaistaa terapiaa? Ap

Riippuu terapeutista ja riippuu myös asiakkaasta. Jotkut eivät uskalla olla avoimia ja rehellisiä terapeutille joten silloin terapeuttikaan ei pysty auttamaan oikein.

Itse seurasin vierestä kun ystävä kävi "terapiassa" mutta eihän siitä mitään tullut kun kaikki asiat kaunisteltiin tälle terapeutille. Lisäksi tämä terapeutti oli neuvonut, toki ihan oikein opettelemaan "tervettä itsekkyyttä". Mutta ei ilmeisesti selventänyt asiaa sen paremmin tai sitten ystävä oli käsittänyt väärin koska hänestä tuli juurikin väärällä tavalla itsekäs. 

Minä erehdyin kertomaan alkoholistivanhemmistani ystävälleni. Se oli selvästikin liian synkkää asiaa ystävälleni, koska sen jälkeen ystävyytemme viileni. Onneksi oli paksu lompakko, niin kävin terapeutilla. Kun olet kasvanut alkoholistien kierossa maailmassa, on vaikea kääntää omin voimin kurssia oikeaan suuntaan. Terapeutti oli siihen hyvä apu.

Joitain auttaa, joitain ei, joidenkin tilaa pahentaa. Tätä on tutkittu. Riippuu ihan tapauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lyhyt- tai ratkaisukeskeiset terapiat näyttävät auttavan. Psykoterapian auttavuus on epävarmempaa, mutta siellä on varmaan myös vaikeampia tapauksia. Silloin voi olla että pahentumisen viivästyminenkin on jo apua.

Ok, mene Antti Tuiskulle sitten itkemään.

Terapia on kuten mikä tahansa naisten trendi, tunnet olevasi ajan hermolla ja voimaantunut. Voisi verrata tiukkojen leggingsien laittamiseen kauppaan.

Monille naisille kälättäminen, vatvominen, lässyttäminen ja jankuttaminen on tärkeintä elämässä. Ja totta kai silloin sitä varten tarvitaan joku joka sanoo lehtiö kädessä Aivan, kerro lisää.