Lue keskustelun säännöt.
Ruokailu - Onko muilla tälläisiä pakkomielteitä vai pitäisikö minun hankkiutua hoitoon?
20.07.2010 |
Minulla on ihan pienestä pitäen ollut ihme säätämistä tuon ruuan kanssa. Ja aina olen saanut kuulla valitusta siitä.
Ongelmana on siis se, että en pysty sekoittamaan eri ruoka-aineita toisiinsa. Esim. Salaatti on ehdottomasti syötävä erilliseltä lautaselta, sillä en pysty syömään viileää salaattiruokaa, joka on ollut kosketuksissa lämpimän kastikkeen kanssa ja näin "saastunut"
Aina on sama rituaali kun syön. Ensin syön perunat ja nypin mahdolliset keitetyt vihannekset pois perunan pinnasta (joista muuten jää aivan kammottava maku vaikka ne olisivatkin vai koskeneet perunaan, tämän takia vältän vihannesten käyttöä kastikkeissa ja yleensä keitän vihannekset erikseen.), perunan jälkeen syödään liha/kala, ja viimeisenä syön vihannekset.
Ja kyllä, yleensä ylimääräistä kastiketta en syö, koska se on yleensä niin vihannessotkuista tai muuten epämääräistä.
Sama rituaali keittojen kanssa, perunat - kala/liha - vihannekset.
Ja ikinä en sekoita noita aineita keskenään, en yksinkertaisesti pysty siihen.
Minulle suurin kauhistus on joku soossikeitto, jossa kaikki on muussattu yhteen mössöön, tälläisiä ruokia yritän välttää kuin ruttoa, mutta pakon edessä pakotan itseni syömään tuollaiset sössötkin. Hyi.
Minulla meneekin yleensä hirveän kauan, kun hypistelen ja kääntelen ruokaani lautasella kun yritän saada perunan/vihanneksenpalaset erilleen jostain lihapalasta. :D
Monesti minulle on sanottu, että syö äläkä ajattele mitä siinä on, mutta en yksinkertaisesti pysty siihen! Minun on _pakko_ erotella ruoka-aineet toisistaan.
Jos joudun syömään esimerkiksi samalla haarukalla pääruuan ja jälkiruuan, minun on pestävä se haarukka ennen kuin pystyn koskemaankaan sillä jälkiruokaani.
Ja kaikki jäätelötkin syön siten, että esim. syön sen suklaakuorrutuksen ensin ja sitten vasta itse jäätelön.
Tiedän, naurettavaa, mutta en ole koko elämäni aikana onnistunut pääsemään tästä tavasta irti.
Onko kenelläkään muulla tälläistä?
Kommentit (34)
harrastavat syömishäiriöiset. Onko sulla muuten vaikea suhde ruokaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä tuo ainesten sekoittuminen kauhistuttaa.
-ap
En hirveästi mainosta vieraille syömisongelmiani ja yritän tehdä tuon huomaamattomasti, mutta läheiset toki tietää.
Pahinta on juuri tuo eri ruokien koskeminen toisiinsa. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin kastikkeesta kostunut tai lämmennyt salaatti. En myöskään siedä tomaattia salaatista, sen sisus on liian kosteaa. Pidän kyllä tomaatista, mutta syön ne salaatista pois ensin.
Lämmintä ruokaa en syö yksi kerrallaan vaan vuorotellen. Pilkon esim. perunat ja lihat niin, että voin syödä palasen molempia vuorotellen. Jos on seassa jotain ei-niin-hyvää, ne syön ensin pois, jotta parhaimmat jää viimeiseksi.
Minä voin käyttää samaa haarukkaa pääruokaan ja jälkiruokaan (kunhan siinä ei ole ruuan tähteitä), mutta lasi on aina huuhdottava välissä. En pysty juomaan vettä lasista, jossa on ollut mehua, sehän maistuu veden seasta!
Tämä on noloa. Lapsena se oli normaalia, mutta ei enää tässä iässä. Yritän tosiaan olla tekemättä numeroa ongelmistani, koska en jaksaisi kuunnella sitä kummastelua. Toisaalta syön kuitenkin terveellisesti ja monipuolisesti, joten ei tämä niin paha juttu ole. Vai onko?
Kiva kuulla, etten ole ainoa! :)
siis ihan itsesi takia. Minua ei nyppimisesi haittaisi, mutta meillä syöminen olisi sinusta varmaan kamalaa, me kun yleensä teemme ruokia joissa on kaikki sekaisin. Eli esim. risottoa, pataruokia, wokkeja joissa on AINA kaikki valmistettu yhdessä astiassa. Pastatkin yleensä sellaisia, että se mitä pastan kanssa syödään on tehty kaikki samassa kattilassa/pannussa yhtä aikaa.
Meillä ei siis ole kuin ehkä 2 kertaa vuodessa perunat + liha +kastike + kasvikset tyylisiä ruokia.
Et ap varmaan syö esim. sushia, wokkia ja pataruokia?
Ja en ole koskaan syönyt sushia, wokkia enkä pataruokia, liian sekalaista minun makuuni.
Onneksi minulla ei ole lapsia ja olen tällä hetkellä sinkku, muuten saattaisi tulla suurempia ongelmia etenkin lasten kanssa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jo parisuhteessa voisi tulla tiukkaa, ainakaan itse en jaksaisi loputtomiin syödä "erillisiä" ruokia.
Voisitko opetella pikkuhiljaa höllentämään? En tarkoita että välttämättä oppisit tykkäämään sekoitusruuista, mutta edes sietämään niitä niin että voit syödä? Vaikka niin että teet lempiruokaasi ja otat yhden haarukallisen/lusikallisen vähän sekaisin?
Ei kai tuolla muuten olisi niin väliä, mutta jos tuo tapasi tuntuu itsestäsikin hankalalta (esim. häpeä sos. tilanteissa) niin hyvähän se olisi saada sitä edes hiukan aisoihin. Ja tietty on mahdollista että oireesi pahenee.
Syötkö muuten esim. leipää niin että päällä on jotain juustoa tms.?
Ja en ole koskaan syönyt sushia, wokkia enkä pataruokia, liian sekalaista minun makuuni.
Onneksi minulla ei ole lapsia ja olen tällä hetkellä sinkku, muuten saattaisi tulla suurempia ongelmia etenkin lasten kanssa.
-ap
Suosittelen että yrittäisit jotenkin saada tuota pakkomiellettä kuriin. Serkullani oli samanlainen tapa, ja se paheni ajan kanssa niin ettei sisko esim. kyennyt enää syömään salaattia, vaan kaikki piti aina syödä niin että mikänä aines ei koskenut muihin. Serkku häpesi tätä tapaa niin että alkoi kartella kaikkia tilaisuuksia missä joutui syömään muiden kanssa, hakeutui onneksi hoitoon.
Nykyisinkin syö niin että aina ensin yhden ruoka-aineksen (esim. kurkut salaatista ja porkkanat keitosta), mutta voi syödä vaikkapa salaattia ja kiinalaista ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näköjään pidä lukea siskolta tullutta tekstiviestiä kesken viestin kirjoituksen :)
Serkullani oli samanlainen tapa, ja se paheni ajan kanssa niin ettei sisko esim. kyennyt enää syömään salaattia, vaan kaikki piti aina syödä niin että mikänä aines ei koskenut muihin.
mut mul on kyl joitain samoja kun ap:lla. Ei kyl noin pahana ollenkaan, enkä mä tosiaan oo tätä koskaan ajatellu ees.
Mä en syö samalla lusikalla/haarukalla pää- ja jälkiruokaa, hyi se olis ällöö. En myöskään juo vettä samasta kupista kun oon juonu mehuu. Ja mä en huuhtele niitä vaan mä otan suoraan uuden. Mä syön myös salaatin aina eri lautaselta mut muiden aineiden sekottuminen toisiinsa ei mua haittaa, ja mä voin myös laittaa suuhun eka salaattii ja sit vaik perunan, ei haittaa et ne siellä sekottuu.
Hih, enpä oo tällastakaan koskaan miettinyt. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siinä samaa mieltä, että salaatti syödään erilliseltä salaattilautaselta - sehän on ällöä jos se lilluu jossain lämpimässä kastikkeessa. Mutta tuo muu erottelu ei kyllä ole ihan tervettä. Mitä sä teet kun olet ravintolassa tai ystävien luona syömässä? Et kai sä sielläkin pilko ja erottele tuntikausia? Se on jo epäkohteliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaatti ei missään nimessä saa koskea lämpimään ruokaan, hyi yök. Syön sen kuitenkin yleensä samalta lautaselta, mutta asettelen ruoat niin etteivät ne koske toisiinsa. Mieheni aina pilkkaa minua tästä tavasta, etenkin kun teen niin myös juhlissa. Syömisjärjestykseni vain menee niin että syön salaatin/kasvikset ensin, sitten perunat ja viimeisenä lihan. Ja kyllä, olen tehnyt niin myös ravintolassa. Voin kuitenkin syödä pataruokia yms., mutta ikinä en laittaisi salaattia ja lämmintä ruokaa samaan aikaan suuhun.
Kuuluu neurologisiin pakkomielteisiin josta on lieviä, keskivaikeita ja vaikeita tapauksia. Ap:n tapaus kuullostaa keskivaikealta, sillä tuossa ohjelmassa oli eräs nainen, joka ei pystynyt syömään keiton liemeen tai kastikkeeseen kosketuksessa olleita ruoka-aineksia.
Ravintolassa hänen oli myös huuhdeltava salaatti vedellä, jota hän kantoi omassa henkilökohtaisessa pullossaan, ettei salaatissa vain olisi muita ruoka-aineksia. Söi salaatin siis silleen, että huuhteli aina yhden palan siinä haarukan päällä, ennen kjuin pystyi syömään sitä.
Ne kokeili tuolle naiselle ( ja niille muillekin ihmisille, jotka esiteltiin tuossa ohjelmassa) jotain siedätyshoitoa, että pakotettiin syömään "saastunutta" (eli sekoittunutta ruokaa), lievillä tapauksilla taisi toimiakin, mutta keskivaikeat ja vaikeat olivat ihan helisemässä.
Mutta kyseessä on siis neurologinen pakkomielle, jolle _ei_voi_mitään! Tämä ihminen ei siis hallitse omaa käytöstään, eikä tälläisestä käytöksestä saisi KOSKAAN pilkata! Jotkut henkilöt vain ahdistuvat pilkkaamisesta lisää ja pakkomielteinen käytös vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi käydä kuvauttamassa pääkoppa, ettei vaan löydy aineksia tulevaan sarjamurhaajaan..
Usein rutiini käy niin pakottavaksi, että pakkomielteinen ihminen voi kokea asiasta pilkkaavatkin ihmiset esteeksi hänen pakkomielteensä toteuttamiselle.. Siinä sitten mietitään kun pöytäseurue löytyy teurastettuna keittiöstä.
"parantunut" tuosta! Olen ollut lapsena ja nuorena aikuisena tuollainen salaatinerottelija ja erikseen syöjä, mutta jostain ihme syystä olen parantunut siitä. En tosiaan tiedä mikä sen aiheutti.
Samasta lasista en huuhtelematta juo eri juomia ja haarukka/lusikka täytyy ainakin nuolaista ihan puhtaaksi ennen kuin eri suokaa sillä syön. Mutta salaattin koskettaminen lämpimään ruokaan ei haittaa enää tippaakaan ja muutkin aineet syön (jopa ihan mielelläni) sekaisin. Kasvissosekeitto on lempiruokaani!
ap, mutta kuulostaa aivan kauhealle, ehdottaisin että haet kiireen vilkkaa apua. :(
herkistynyt makuaisti eli ihan fyysinen syy pakko-oireisiissi. ;o)
Mulla on liian herkkä hajuaisti ja mun elämä on välillä aika vaikeeta, kun pitää metsästää hajun lähdettä.
Kaikilla meillä on omat ristimme.
Vaikka sun pulmas olisi vain pään sisäinen juttu, niin niin kauan kun se ei haittaa sun päivittäistä arkielämää, (liikaa) voit ihan rauhassa eritellä ruokasi.
Kuulostaa tosiaan pakkoneuroosilta. Niiden takana on aina jotain, esim. käsittelemätön trauma lapsuudessa. Tollaisiin auttaa joillain psykoterapia, ehkä kannattaisi ottaa niistä selvää. Itse haluaisin ainakin löytää ongelman lähteen, en vain parantaa oiretta.
ortoreksiaa, ainakin jos alkaa pahentua ja vaikuttaa sosiaaliseen elämään. googlaamalla löytyy tietoa.
Jos pärjäät tuon kanssa ja se ei tuota sinulle itsellesi tai läheisillesi kohtuutonta harmia tai vie paljon ylimääräistä aikaa, ei syytä huoleen. Jos taas koet, että vaikuttaa elämääsi paljonkin, hae apua!