Lue keskustelun säännöt.
Ruokailu - Onko muilla tälläisiä pakkomielteitä vai pitäisikö minun hankkiutua hoitoon?
20.07.2010 |
Minulla on ihan pienestä pitäen ollut ihme säätämistä tuon ruuan kanssa. Ja aina olen saanut kuulla valitusta siitä.
Ongelmana on siis se, että en pysty sekoittamaan eri ruoka-aineita toisiinsa. Esim. Salaatti on ehdottomasti syötävä erilliseltä lautaselta, sillä en pysty syömään viileää salaattiruokaa, joka on ollut kosketuksissa lämpimän kastikkeen kanssa ja näin "saastunut"
Aina on sama rituaali kun syön. Ensin syön perunat ja nypin mahdolliset keitetyt vihannekset pois perunan pinnasta (joista muuten jää aivan kammottava maku vaikka ne olisivatkin vai koskeneet perunaan, tämän takia vältän vihannesten käyttöä kastikkeissa ja yleensä keitän vihannekset erikseen.), perunan jälkeen syödään liha/kala, ja viimeisenä syön vihannekset.
Ja kyllä, yleensä ylimääräistä kastiketta en syö, koska se on yleensä niin vihannessotkuista tai muuten epämääräistä.
Sama rituaali keittojen kanssa, perunat - kala/liha - vihannekset.
Ja ikinä en sekoita noita aineita keskenään, en yksinkertaisesti pysty siihen.
Minulle suurin kauhistus on joku soossikeitto, jossa kaikki on muussattu yhteen mössöön, tälläisiä ruokia yritän välttää kuin ruttoa, mutta pakon edessä pakotan itseni syömään tuollaiset sössötkin. Hyi.
Minulla meneekin yleensä hirveän kauan, kun hypistelen ja kääntelen ruokaani lautasella kun yritän saada perunan/vihanneksenpalaset erilleen jostain lihapalasta. :D
Monesti minulle on sanottu, että syö äläkä ajattele mitä siinä on, mutta en yksinkertaisesti pysty siihen! Minun on _pakko_ erotella ruoka-aineet toisistaan.
Jos joudun syömään esimerkiksi samalla haarukalla pääruuan ja jälkiruuan, minun on pestävä se haarukka ennen kuin pystyn koskemaankaan sillä jälkiruokaani.
Ja kaikki jäätelötkin syön siten, että esim. syön sen suklaakuorrutuksen ensin ja sitten vasta itse jäätelön.
Tiedän, naurettavaa, mutta en ole koko elämäni aikana onnistunut pääsemään tästä tavasta irti.
Onko kenelläkään muulla tälläistä?
Kommentit (34)
aistiyliherkkyyttä?
Täällä moni on jo kysellyt aspergerista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulle suurin kauhistus on joku soossikeitto, jossa kaikki on muussattu yhteen mössöön". Toivottavasti et vanhuksena joudu vanhainkotiin. Eikä nielusi lakkaa toimimasta normaalisti. Eikä hampaat lähtisi. Muutoin voi tulla ongelmia :)
eikä mitään tekemistä syömishäiriön kanssa, se ei tosta itsestään muutu syömishäiriöksi, niiden syyt on ihan erilaisia.
mulla kans vähän kun ap:lla salaatti ei saa koskee lämmintäruokaa
eikä siihen saa mennä mitään soosia
eikä muutkan saa sekottua keskenään,
ulkona syödessä pesen aina aterimet, mulla on sitä varten paperia ja desinfesio ainetta
myös kädet on aina desinfisioitava ennen kun mitään laittaa suuhunsa
vessa on pestävä, en mene mielel yleiseen vessaan, joskus on pakko, mut sit on desinfesi mukana ja lisänä vuoraan vessapaperilla istuimen
vessakäynnin jälkeen kun olen pessyt kädet en voi missään nimessä itse avata poistumisovea, koska jokuhan on voinut mennä siitä ulos ja painanut kahvaa pesemättömillä käsillään
eli odotan aina et joku muu avaa oven ja livahdan sit samalla, jos ketään ei näy on pakko avata itse ovi, mut jälleen on desinfisioitava ne kädet
eli näitä kyl löytyy vaikka mitä, ei siis vazan ruokaan liittyvää mulla
eli ettei saanut ruoat sekoittua ja kastiketta opin syömään vasta noin 10 vuotiaana. Muutenkin oli aika vähän ruokia mitä pystyin syömään kun kaikki tuntui inhottavalta suussa. Nykyään syön lähes mitä vain. Tämä on helpottunut erityisesti lasten saannin myötä, sillä usein joutuu syömään lasten jämiä tai nuolaisemaan jos jotain soseruokaa tippuu vaikka pöydälle tms. Se minulla on vieläkin, että muiden tekemät ruoat epäilyttävät enemmän, kun taas itse tekemäni ruoka maistuu, sillä teen siitä sopivan kiinteää eikä liian mössöä. Soseruoka on parasta, sillä siinä ei erotu erilaiset "möykyt" vaan voi keskittyä pelkkään makuun.
En voi antaa muuta vinkkiä kuin että pikku hiljaa otat "riskejä" ja syöt sekoittunutta ruokaa vaikkei tekisi mieli, se helpottuu toivottavasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katoin muuten myös sen Jimin dokumentin. ( Vai olikohan se Livin)
Se nainen oli kyllä ihan naurettava, mutta ihme ettei nämä pakkomielteiset ihmiset ole ikinä aliravitun tai alipainoisen näköisiä..
Eli kai se syöminen jotenkin onnistuu.
Dr. Philissäkin oli kerran tälläinen ruuan kanssa pakkomieltäjä. :) ja oireet oli ihan samanlaiset. Dr. Philkin totesi, että siihen asti kun pakkomielle ei huomattavasti vaikeuta elämistä, pakkomieltäköön ihan rauhassa.
HFA eli high-functioning autism tekee mulle tota. Noh, vaikutan nirsolta ronkelilta, mutta elän vain elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa, onko sulla muita oireita.
Osaisiko joku paikalla olevista kertoa, liittyykö makuyliherkkyys siihen, että kielessä on liikaa makunystyröitä?
Näin kerran ajat sitten brittidokumentin aiheesta, jossa kyseistä asiaa tutkittiin fyysiseltä pohjalta (eikä henkiseltä) ja huomattiin, että ohjelmassa esiintyneet henkilöt, jotka olivat koko ikänsä olleet "nirsoja" ruoan suhteen, omasivatkin liikaa makunystyröitä, joka sai aikaan sen, että he maistoivat eri makuja "liian" tarkkaan.
Näin pähkinänkuoressa ilmaistuna, siis.
Jos kasviksen kosketus ihan oikeasti maistuu, niin sulla on herkistynyt makuaisti eli ihan fyysinen syy pakko-oireisiissi. ;o)
Mulla on liian herkkä hajuaisti ja mun elämä on välillä aika vaikeeta, kun pitää metsästää hajun lähdettä.
Kaikilla meillä on omat ristimme.
Vaikka sun pulmas olisi vain pään sisäinen juttu, niin niin kauan kun se ei haittaa sun päivittäistä arkielämää, (liikaa) voit ihan rauhassa eritellä ruokasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, minäkin inhoan sitä, jos ruoat koskettavat toisiaan, olen aina inhonnut. Mulla on muuten pakko-oireinen häiriö, mihin liittyy muitakin rituaaleja.
Kannattaisi käydä kuvauttamassa pääkoppa, ettei vaan löydy aineksia tulevaan sarjamurhaajaan..
Usein rutiini käy niin pakottavaksi, että pakkomielteinen ihminen voi kokea asiasta pilkkaavatkin ihmiset esteeksi hänen pakkomielteensä toteuttamiselle.. Siinä sitten mietitään kun pöytäseurue löytyy teurastettuna keittiöstä.
No toi ei kyllä pidä paikkaansa. Jos sairastaa ihan tavallista pakko-oireista häiriötä, niin se ei tarkoita, että oot joku psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
obsessive-compulsive disorden siis.
Onko sinulla muita rituaaleja? Tarkastatko oven lukituksen, hellan levyt jne?
Ja kyllä tuo psykiatriselta ongelmalta kuulostaa. Käy vaikka tk-lääkärillä, saat tarvittaessa lähetteen mielenterveystoimistoon, tai sitten voidaan kokeilla lääkitystä tai pääset psyk. sairaanhoitajan luo. Kuulostaa nimittäin siltä, että tuo alkaa häiritä elämääsi, ja jos ajattelet seurustelevasi tai että sinulla olisi lapsia, niin silloin tuo todella häiritsisi.
ja pääruuan sekoittumista. Osa voisi menneä pakko-oireisuuden piikkiin, osa autistisiin piirteisiin (asperger). Lievästi kehitysvammainen poikani, jolla on autistisia piirteitä, on myös hyvin kuvailemasi kaltainen.
mitäs jos ajattelisit, että mahassa ne menee kaikki sekaisin?! Se on ihan ja yks lysti millä saat ne ruoat alas, saat sitten kilometrin päässä toisistaan tai koskettaen toisiaan. Sama lopputulos. Saat ravintoa, piste.