Ahdistaa ihan hirvittävästi lasten haluamiset

kun ei ole varaa toteuttaa paljon mitään:´´(

8½v ja 7v haluaisivat hotelliyöpymisen, Linnanmäki tmv reissun, sirkukseen jne.

Ymmärtäähän sen ja kaikki kaveritkin tekee niitä asioita.

Mutta ei meillä ole varaa toteuttaa niistä kuin max 1 asia ja sekin vaatii laskemista ja suunnittelua.

Jäin keväällä työttömäksi ja uusi työ alkaa syyskuun puolivälissä, meillä ei riitä rahat edes elämiseen vaan Visa vinkuu.

Ja tämä on jokakesäinen juttu, työt loppuu aina viim toukokuussa ja uusi alkaa, jos alkaa, elo-syyskuussa, viimevuonna tärppäsi vasta lokakuussa uuden työn suhteen.

Minä en jaksa enää:´´(

ap

hyvähän se on, jos pääsette yhdellekin reissulle. Ei moni tee kesässä kuin sen yhden reissun. Lapset nyt aina haluavat kaikkiin huvipaikkoihin : )



Ja jos kävisikin niin, ettette pääse mihinkään, niin menkää retkelle. Vaikkapa rannalle, puistoon tai metsään. Voitte vaikkapa leikkiä inkkareita, pystyttää teltan tai keksiä jotain inkkarisyötävää (ei harmainta hajua mitä tämä olisi). Lapsien mielenkiinnon mukaan keksisitte retkelle teeman.



Hei muuten, sellaisia tuettuja lomiahan voi hakea. En tiedä asiasta enempää, mutta tuttumme pääsi sellaisella 3 lapsen kanssa. Olivat jossain vesipuistossa hotellimajoituksella. Hänelläkään ei ollut kesäisin töitä eikä siis normaaleja tuloja. Tuettua lomaa pitää hakea ennen kesää, joten ensi kesää varten olisi mahdollista hakea.

Tiedän, että on rankkaa kun ajattelee, että kaikki muutkin menee. Mutta ei hyvä lapsuus ole oikeasti siitä kiinni, montako kertaa on käyty hotellissa tai muissa. Esim. mieheni perhe oli tiukoilla kun hän oli pieni, mutta lapset on kasvatettu hyvin ja kunnioittavat perhettään.



Meilläkin on tiukkaa kesäisin. Olen luvannut lapsille yhden huvipuistoretken lähimpään puistoon ja se riitti myös perheen teinille. Mutta jos teistä on tärkeää päästä jonnekin maksullisiin paikkoihin, voisitte vuoden aikana kerätä yhdessä rahaa ensi kesää varten. Esim. myymällä tavaraa kirpparilla, säästämällä karkki-, tupakka-, video- tai muista pienistä menoista pikku hiljaa. Kun kyse ei kuitenkaan ole hirmusummasta. 200 euroakin on jo ihan hyvä summa.



Entä onko teillä isovanhempia, jotka voisivat avustaa rahallisesti? Lapset voisivat myös toivoa esim. synttäri- tai joululahjaksi rahaa tai isovanhempien masinoimia ja maksamia pikku retkiä. Jos veisivät vaikka toisenkin lapsen joskus esim. leffaan tai sirkukseen, se jäisi mieleen paremmin kuin tavaralahja.

Itselläkään ei ole varaa viedä lapsia joka paikkaan, onneksi ex-miehellä on enemmän rahaa ja hän tekee muutaman reissun lasten kanssa.



Mutta: ihan varmasti kaikki kaverit eivät tee kaikkia asioita ja mitä sitten jo tekevätkin. Jos koko kesä on täynnä huvipuistoa ja sirkusta, niin eihän siinä ole edes yhtään kohokohtaa, vaan kaikki on samaa mössöä.



Sinullahan on se hyvä tilanne, että voit olla lasten kanssa koko kesän? Käykää rannalla, tehkää eväsretki lähimetsään, kasvattakaa kukkia jne. Sellaista pientä yhteistä tekemistä. Voisin veikata, että niistä tulee ne parhaat muistot.



Ei lasten tarvitse aina saada kaikkea mitä ne haluaa!

Yhdessäolo kai se lapsille kuitenkin on tärkeempää.

Jos joka vuosi teillä sama tilanne niin siirrä palkastasi suoraan toiselle tilille esim.20e/kk niin siitä saa jo noin 200e ens kesälle tekemistä varten

Ei edes ne, joilla on varaa. Toiset haalii tekemistä paljonkin, oli rahaa tai ei.

Meidän viime kesäksi 2 vanhimmalle luvattu Legolandin reissu (juu, on sieltä kalliimasta päästä kesähupi) siirtyi tähän kesään, lapset kestivät sen. Nyt pääsivät ja hauskinta kuulemma oli toisen lapsen mielestä herkkujen syönti hotellihuoneessa! Siis se, että isi osti lapsille "ilman syytä" herkkuja.

Halvemmaksi olisi tullut ostaa yllätyksenä herkkuja ilman syytä täällä kotona.



No ok, kyllähän lapset lomasta pitivät, mutta on todella vaikea sanoa, mikä kuitenkin loppujen lopuksi on lapsista hauskinta ja mitä aikuisena muistellaan.



Itse harmittelin pari kolme vuotta, sitä mitä kaikkea kaikki muut aina kuulemma saa. Nyt uskallan pitää oman pääni ja ihan itse päättää mitä juuri meidän lapset saa. Meillä ei ole rahasta niinkään puutetta, vaan olen nähnyt, miten ne rahalla hankitut tavarat ja elämykset eivät missään nimessä ole aina hintansa väärti. Lapsethan tätä eivät aluksi usko.

Mä teen niin, että muistutan aina välillä jostain lelusta, joka oli joskus ihan pakko saada. Sitten lapset nolona miettivät, että missähän laatikon uumenissa se on ja miten se ei tosiaan niin kauhean kiva pitkän päälle.



tulipa romaani, kiitos ken jaksoi lukea.

aivan omiesi ikäiset, 8,5v ja just täyttää toinen 7v. Kyllä he alkavat ymmärtää ja uskoa, ettei se onni tule niistä maksetuista huveista, vaikka he tietysti sitä kaikkea koko ajan olisivat valmiit vastaanottamaan. Nyt meillä väännetään siitä, että tuleva toka ja ekaluokkalainen eivät todnäk saakaan vielä omaa kännyä, koska meillä ei ole siihen todellista tarvetta.



Mutta sehän kuulemma aivan kaikilla muilla jo on. Pitkää keskustelua tiedossa siis taas. Olin jo sortumassa tähän "kun muillakin on", mutta koska teen lyhyttä työpäivää, tarvetta ei mielestäni ole vielä.

Ja kai niiden isäkin jotain maksaa?

Teette pyöräretken sopivan matkan päähän, yövytte, syötte eväitä, pidätte hauskaa ja pyöräilette takasin. Lisäksi kerran olemme olleet huhmarissa tuetulla lomalla. Tosi mahtava paikka. Paljon laadukasta ohjelmaa kaikille, hyvä ravintola, kylpylä. http://www.lomakeskushuhmari.com/

Molemmista hyviä kokemuksia ja lapset tykännyt.

Meilläkin on usein kesäisin niin tiukkaa, että hyvä, että jokuseen jäätelöön rahat riittävät. Ja ei, isovanhemmat eivät auta. Joskus olen onnistunut pummaamaan äidiltäni satasen.



Ehkä vielä joskus päästään lomailemaan mekin jonnekin. Toistaiseksi vain haaveillaan.

Tuettuja lomia olen muuten hakenut mutten saanut ja liian kalliitakin ne olisivat siksi toiseksi.

Ja juuri tuo epävarmuus siitä, koheneeko tilanne koskaan.



Mutta tässä on ollutkin jo viisauden sanoja siitä, ettei lasten tyytyväisyys onneksi ole Lintsistä kiinni. Noin isoille lapsille kannattaa myös selvästi vääntää rautalangasta, miten vähissä rahanne ovat.



Ei se tietenkään ole lasten murhe, mutta lähinnä selvittää heille, että varat eivät kaikkeen riitä, eikä kyse ole äidin ymmärtämättömyydestä tms.



Ihan voi vaikka kirjata ylös, mihin rahat menevät (mikä on apu myös sinulle menojen suunnittelussa) ja näyttää lappu lapsille. Että asunto maksaa näin monta euroa, puhelin ja ruoka näin paljon, vakuutukset, bensa, tv-lupa ja sähkö tämän verran. Jäljelle jää tämän verran ja siitä pitää maksaa lääkärit, vaatteet yms. vaihtelevat ja äkilliset kulut.



Tuetuista lomista sen verran, että niitä kannattaa kysellä, mutta ainakin ne, joita itse olen nähnyt, eivät todellakaan ole halpoja, tuenkaan jälkeen. Ovat yleensä esim. muutaman päivän lomia jossain kaukana sijaitsevassa lomakeskuksessa ei-sesonkiaikaan.... ja maksettavaksi jää silti 100-200 euroa per aikuinen, lapsesta hiukan vähemmän.



Mutta jos joku tietää tahon, joka piffailee lyhyille huvipuistoreissuille, niin kertokoon ihmeessä.