Takertuva pikkusisko

Mulla on noin 10 vuotta nuorempi sisko ja ikäeron takia ollaan oltu nuorempana aika etäisiä. Nyt vuosi sitten sisko muutti samaan kaupunkiin kanssani ja meidän välit ovat lähentyneet. Oli positiivinen yllätys ja mukavaa, mutta nyt on se tilanne, etten tunnu saavan yhtään omaa aikaa. Meillä on todella erilaiset elämäntilanteet: mä elän ruuhkavuosien alkua, hän on lukion jälkeisellä välivuodella ilman mitään velvollisuuksia. Hän käy meillä usein, on pitkiä aikoja kerrallaan ja usein alan jo väsyä siihen että toinen notkuu sohvalla puhelin kädessä videoita näytellen kun itselläni olisi hommaa. Muita perheenjäseniäni hän ei huomioi, ei esimerkiksi tervehdi miestäni tai auta lapsen kanssa mitenkään. Heti lähdettyään hän alkaa laittaa viestiä ja niitä tulee useampia yöaikaankin. Pitkiä ääniviestejä, tiktokkeja, avautumisia, kaveripiirin juoruja. Erityisen raskaaksi koen tuon draamaan osaksi joutumisen, koska selvästi siskoni hakee sitä, että valitsen jonkun puolen kun hän kertoilee minulle tuntemattomien ihmisten riidoista ja sanomisista.

Sisareni on todella herkkä ja hänellä on huono itsetunto ja tiedän, että jos sanoisin hänelle ettei aikaa ja jaksamista ole, hän ottaisi sen henkilökohtaisesti eikä käsittäisi, että muu elämä kuormittaa mua paljon tällä hetkellä. En tiedä miten sanoa hänelle, että pieni etäisyys tekisi ehkä hyvää. Yksinäinen hän ei kai varsinaisesti ole, kavereita on useampia tässäkin kaupungissa.

Joitain vinkkejä antaa?