Neuvoja masentuneen läheiselle?

Ei se oikein passaa että masentunut vain makkaa.

Ei siihen voi oikein tehdä mitään 🥺. Itse tiedän olevani tosi raskas kumppani ja äiti, kun en jaksa/ kykene juuri muuhun kuin hengittämään. Siksi monesti aattelenkin, josko ois mun läheisille helpompaa se, että kuolisin, kuin tää, että oon elävä kuollut, vuosikausia..

Olin monta vuotta vakavasti masentunut. Minulla tuo sängyssämakaamisvaihe kesti n. puoli vuotta. En muista itse siitä mitään, perhe on myöhemmin kertonut että käytännössä vain makasin sängyssä, ja että pelkäsivät että kuolen.

Terapia ja lääkitys alkoivat auttaa n. puolen vuoden jälkeen. Pystyin palaamaan omaan kotiin. Siitä kesti vielä vuosia, että olin normaalisti toimintakuntoinen.

Tässä asioita jotka minua oikeasti auttoivat. En tietenkään sano että pitäisi tehdä juuri näin, mutta ehkä avaavat näkemään vähän masentuneen mieleen:

- Ostin espressokoneen ja kauniin mukin. Sadat aamut sain itseni sängystä ylös vain, koska tiesin, että saan sen hiton kahvikupin.

- Petasin sängyn, vaikka se olisi ollut ainoa asia, jonka sinä päivänä tein. On ihan eri asia maata päiväpeiton päällä kuin yölakanoissa. Tämä oli jonkun sotilaan neuvo jossain ted-talkissa ja toimi.

- Katselin päivänvaloa niin paljon kuin mahdollista. Laitoin siis tuolin ikkunan ääreen ja kun talvella aurinkoa näkyi ehkä puoli tuntia, istuin sen ajan ikkunan ääressä ja tuijotin pihalle.

- Ajattelin, että vaikka nyt se ei tunnu mahdolliselta, jonakin päivänä voin olla vielä iloinen.

Terapian ja ystävien avulla hyväksyin vaikeita tosiasioita:

1) Voin todella huonosti, ja minulla on syy ja oikeus siihen.

2) Minua on kohdeltu väärin, eivätkä väärintekijät välttämättä koskaan tule pyytämään anteeksi.

3) Jotkut ovat saaneet sen mistä minä haaveilen, ja vieläpä käytännössä ilmaiseksi. Se ON epäreilua.

4) Elämässäni on ihmisiä, jotka määräilevät minua, mutta voin määräilystä huolimatta päättää itse kaikista arkisista asioista. Jos haluan heittää puolet tavaroistani pois, voin todellakin tehdä sen, vaikka joku muu sanoisi ettei kannata.

- Aloin kääntää selkäni ja kävellä ulos, kun tunnistin, että minua kohdellaan huonosti. Lähipiirini oli tottunut siihen, että minulle voi puhua miten tahansa ja käskyttää. Terapian avulla aloin tajuta tämän ja sain rohkeutta vain ihan oikeasti lähteä pois, kun joku ei kohdellut minua niin kuin ihmistä. Maailma muuttui täysin parempaan suuntaan.

Tsemppiä teidän kevääseen ja kesään! Kaikki järjestyy kyllä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Olin monta vuotta vakavasti masentunut. Minulla tuo sängyssämakaamisvaihe kesti n. puoli vuotta. En muista itse siitä mitään, perhe on myöhemmin kertonut että käytännössä vain makasin sängyssä, ja että pelkäsivät että kuolen.

Terapia ja lääkitys alkoivat auttaa n. puolen vuoden jälkeen. Pystyin palaamaan omaan kotiin. Siitä kesti vielä vuosia, että olin normaalisti toimintakuntoinen.

Tässä asioita jotka minua oikeasti auttoivat. En tietenkään sano että pitäisi tehdä juuri näin, mutta ehkä avaavat näkemään vähän masentuneen mieleen:

- Ostin espressokoneen ja kauniin mukin. Sadat aamut sain itseni sängystä ylös vain, koska tiesin, että saan sen hiton kahvikupin.

- Petasin sängyn, vaikka se olisi ollut ainoa asia, jonka sinä päivänä tein. On ihan eri asia maata päiväpeiton päällä kuin yölakanoissa. Tämä oli jonkun sotilaan neuvo jossain ted-talkissa ja toimi.

- Katselin päivänvaloa niin paljon kuin mahdollista. Laitoin siis tuolin ikkunan ääreen ja kun talvella aurinkoa näkyi ehkä puoli tuntia, istuin sen ajan ikkunan ääressä ja tuijotin pihalle.

- Ajattelin, että vaikka nyt se ei tunnu mahdolliselta, jonakin päivänä voin olla vielä iloinen.

Terapian ja ystävien avulla hyväksyin vaikeita tosiasioita:

1) Voin todella huonosti, ja minulla on syy ja oikeus siihen.

2) Minua on kohdeltu väärin, eivätkä väärintekijät välttämättä koskaan tule pyytämään anteeksi.

3) Jotkut ovat saaneet sen mistä minä haaveilen, ja vieläpä käytännössä ilmaiseksi. Se ON epäreilua.

4) Elämässäni on ihmisiä, jotka määräilevät minua, mutta voin määräilystä huolimatta päättää itse kaikista arkisista asioista. Jos haluan heittää puolet tavaroistani pois, voin todellakin tehdä sen, vaikka joku muu sanoisi ettei kannata.

- Aloin kääntää selkäni ja kävellä ulos, kun tunnistin, että minua kohdellaan huonosti. Lähipiirini oli tottunut siihen, että minulle voi puhua miten tahansa ja käskyttää. Terapian avulla aloin tajuta tämän ja sain rohkeutta vain ihan oikeasti lähteä pois, kun joku ei kohdellut minua niin kuin ihmistä. Maailma muuttui täysin parempaan suuntaan.

Tsemppiä teidän kevääseen ja kesään! Kaikki järjestyy kyllä vielä.

Kiitos vastauksestasi. Toisaalta kaikki kertomasi asiat ovat lähteneet sinusta, eli onko siis niin, että läheisten toimilla ei ole niin paljon väliä? Muutos lähtee sisältä?

Itselleni olisi lohduttavaa ajatella, että en tee väärin.

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen voi oikein tehdä mitään 🥺. Itse tiedän olevani tosi raskas kumppani ja äiti, kun en jaksa/ kykene juuri muuhun kuin hengittämään. Siksi monesti aattelenkin, josko ois mun läheisille helpompaa se, että kuolisin, kuin tää, että oon elävä kuollut, vuosikausia..

Suru olisi vaikeampi kohdata kun nykytilanne. Siinä tulis itsesyytökset vielä päälle: enkö osannut auttaa tarpeeksi, miten minun olisi pitänyt toimia...

Jätä se sika, paitsi jos se on kaunis hoikka nainen, tai pitkä itsevarma mies

Et voi asialle mitään. Kokemusta on, sillon kun masennus oikeasti pahimmillaan eikä sängystäkään pääse ylös, ei siihen auta mikään. Mä haluan silloin vain olla yksin ja rauhassa.

Viereen makaamaan ja silitä?

Vierailija kirjoitti:

Viereen makaamaan ja silitä?

(mulla ei sekään- tai mikään auttanut. )

Läheisen Pitää pitää itsestään huolta, ettei väsähdä. Ulkoilla, tavata ihmisiä. Ei saa mennä surkeuteen mukaan, se vain lisää toisenkin surkeutta. Masentuneen läheisenä olo on todella raskasta. Kärsivällisyyttä. Huumoriakin yritettävä tilanteesta vääntää.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika, paitsi jos se on kaunis hoikka nainen, tai pitkä itsevarma mies

Jos vihjaat että palstikset olisivat raadollisia likoaivohirviöitä, niin samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika, paitsi jos se on kaunis hoikka nainen, tai pitkä itsevarma mies

Jos vihjaat että palstikset olisivat raadollisia likoaivohirviöitä, niin samaa mieltä. 

liskoaivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika, paitsi jos se on kaunis hoikka nainen, tai pitkä itsevarma mies

Jos vihjaat että palstikset olisivat raadollisia likoaivohirviöitä, niin samaa mieltä. 

liskoaivo

likoaivokin kyllä sopii asayhteyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika, paitsi jos se on kaunis hoikka nainen, tai pitkä itsevarma mies

Jos vihjaat että palstikset olisivat raadollisia likoaivohirviöitä, niin samaa mieltä. 

liskoaivo

likoaivokin kyllä sopii asayhteyteen

asiayhteyteen- fuck ya näppis!