Näin perheen, jossa n. 4v, 2v, alle 1v ja neljäs lapsi tulossa->ei kyllä käynyt kateeksi
Nuorimmainen huusi koko ajan, vanhimmat lapset kyllä istuivat aika kiltisti. Minusta ei olisi suurperheen äidiksi, mutta hyvä että toiset kykenevät :D Täytyy hattua nostaa!
Kommentit (13)
mutta tää paikkakunta ei oo niin kauheen pieni. Onhan se toki hienoa, että on paljon sisaruksia. Vanhempien pitää ainakin olla todella kärsivällisiä.
ap
joista pienempi täyttää kohta 3 v. ja nyt alkaa pikkuhiljaa taas elämä maistua ja helpottua!
Tunnen lähinnä oikein puristavaa ahdistuksensekaista helpotusta/helpotuksensekaista ahdistusta, kun näen vauvoja tai suurperheitä. En siksi, että paheksuisin niitä, vaan kun ajattelenkin mikä työ heillä on, valvomisineen, perässäjuoksemisineen, sotkujen siivoamiset, miljoonat kiellot yms. yms. ja kun itsellä se pahin on jo ohi, huh! EI ENÄÄ IKINÄ MULLE KIITOS!!
joista pienempi täyttää kohta 3 v. ja nyt alkaa pikkuhiljaa taas elämä maistua ja helpottua!
Tunnen lähinnä oikein puristavaa ahdistuksensekaista helpotusta/helpotuksensekaista ahdistusta, kun näen vauvoja tai suurperheitä. En siksi, että paheksuisin niitä, vaan kun ajattelenkin mikä työ heillä on, valvomisineen, perässäjuoksemisineen, sotkujen siivoamiset, miljoonat kiellot yms. yms. ja kun itsellä se pahin on jo ohi, huh! EI ENÄÄ IKINÄ MULLE KIITOS!!
Mutta ei vuosikausiin. ON tää NIIIN tällasta. Meillä pienin kolmesta on vähän reilu 2-v ja sellainen jästipää, että oksat pois. Mutta se järjen valo kuitenkin kirkastuu päivä päivältä, joten ehkä tämä vielä tästä...
Meillä juuri esikoinen täytti 2-v ja vauva tulossa syksyllä.Katsoin dokkarin,jossa oli suurperheitä:esim. 12 lasta ja tekivät lisää oikein yrittämällä...että ahdisti!Miten joku voi jaksaa sellaista?En vaan ymmärrä.Dokumentissakaan ei kerrottu,että miten he saavat kaiken toimimaan noin ihan käytännössä.Kun ei ollut edes yhtä lastenhoitajaa apuna.Siinä vaan yksi äiti höpisi jatkuvassa vauvakuumeesa ja miten hän haluaa aina lisää vauvoja ja että hän odottaa sitä vauvan syntymää eniten ja vauvavaihetta,ei niinkään siitä eteenpäin.Voi hyvänen aika!
Meillä juuri esikoinen täytti 2-v ja vauva tulossa syksyllä.Katsoin dokkarin,jossa oli suurperheitä:esim. 12 lasta ja tekivät lisää oikein yrittämällä...että ahdisti!Miten joku voi jaksaa sellaista?En vaan ymmärrä.Dokumentissakaan ei kerrottu,että miten he saavat kaiken toimimaan noin ihan käytännössä.Kun ei ollut edes yhtä lastenhoitajaa apuna.Siinä vaan yksi äiti höpisi jatkuvassa vauvakuumeesa ja miten hän haluaa aina lisää vauvoja ja että hän odottaa sitä vauvan syntymää eniten ja vauvavaihetta,ei niinkään siitä eteenpäin.Voi hyvänen aika!
En mäkään tajua äitejä, joilla on ikuinen vauvakuume. Eivätkö he ajattele, että vauvat on vauvoja vain pienen hetken? :OO
ap
ihan järkky dokkari. Muslimiukko eli ihan omissa maailmoissaan eikä tajunnut, että akkansa oli ihan finaalissa 35-vuotiaana, kun sai 11. lapsensa. Ukko vaan porskutti onnellisena lapsilaumansa kanssa. Köyhännäköistä oli heidänkin elämänsä, huoneet täynnä sänkyjä. Säälitti todella se akkansa.
Ja se akka, joka tykkäs vaan vauvoista, niin miksei mene tarhaan vauvalaan hoitamaan niitä, niin ei tartteis itse tehdä.
Säälitti myös se murrosikäinen tyttö, joka sanoi, ettei ehkä tee yhtään penskaa itse, kun on nähnyt äitinsä elämää. Sanoi myös, että uusi tulos johtaa siihen, ettei vanhemmilla ole niin paljon aikaa heille muille.
Suurperheelliset on itsekkäitä.
johtaa siihen, ettei vanhemmilla ole niin paljon aikaa heille muille. Suurperheelliset on itsekkäitä.
Tuo on monessa tapauksessa totta. Aviopari ei pysty useinkaan harkitsemaan tilannetta jo olemassa olevien lasten kannalta. Olen itse lestadiolaisen suurperheen (16 lasta) keskipaikkeilta. Meillä ei vanhemmilla tosiaan ollut resurseja huoltaa, huomioida ja rakastaa kaikkia samanveroisesti. Miten se muka olisikaan mahdollista kun ei heillekään ole annettu enempää kuin 24 tuntia vuorokaudessa, ja nukkuakin täytyy. hyvä että sai ruoan ja vaatteet ja se oli siinä. kaipaan nyt aikauisena sitä että olisin joskus saanut olla vanhempieni sylissä. Sellaista muisitikuvaa ei ole jäänyt. Olin muutenkin hiljaisempi kuin moni sisaruksista eikä silloin pärjää. lasten kesken käy kova kilpa vanhempien huomiosta ja hellyydestä.
Enään ei käy, koska olen saanut lapsia jo kuusi!
Aina ylistetään suurperheen auvoa, vaikka ihan maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu mahdottomalta uskoa, että joka lapselle riittää huomiota.
Saako kysyä, oletko itse päätynyt toisenlaiseen elämäntapaan?
muista että minua olisi pidetty sylissä. Mulla kuitenkin vain 2 sisarusta.
pienin on reilut kaksvee ja loppusyksystä syntyy neljäs ja viimeinen vauvamme. Tällä hetkellä kaikki olis tosi helppoa ja ihanaa jos en olis raskaana. Tää olotila ei oo mulle helpoin mahollinen kaikkine kipuineen ja vaivoineen mutta enköhän mä selviä. Mies on mukana perheessä niinkuin minäkin ja antaa huomiota siinä missä minäkin. Tiedän et vauva vie äidin(mun) huomion aika paljon alkuun mutta teen silti parhaani et koitan olla läsnä isommille myös. Aina on pidetty lapsia sylissä ja sanottu et rakastetaan ja tehdään asioita yhdessä.
Ymmärrän kyl ap:n tunteen huonoina hetkinä. Mutta normaalisti mä nautin olostani ja elostani tyäysillä. Ite oon myös nelilapsisesta perheestä ja meitä on kyllä tarpeeks huomioitu.
Asutaan pienellä paikkakunnalla Pohjanmaan liepeillä..