Lue keskustelun säännöt.
Muistatko kouluajoilta oppilasta, joka itki, jos hän sai kokeesta 10-?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan. Meidän luokallamme oli sellainen tyttö. Hänestä tuli sittemmin kemisti.
Muistan. Sama tyyppi itki jos lyijykynä unohtui kotiin. Itse sain kympit tekemättä mitään, ja ihmettelin tuota pingottajaa.
Paras ystäväni. Äitinsä hyvin vaativa ja kumpikin lapsi päätyi ns. huippuvirkoihin. Ystäväni nykyisin töissä Brysselissä EU:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 1/2:lla saa kyllä useimmiten todistukseen kympin.
En usko, että Suomessa on koskaan kukaan itkenyt sen takia, että on saanut kokeesta 10 miinuksen. Tuolla ei kenenkään maailma ole kaatunut ja todistukseen on joka tapauksessa tullut 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
9 1/2:lla saa kyllä useimmiten todistukseen kympin.
Nykyään ei taida saada.
Mun luokalla oli oppilas jonka vanhemmat saivat huutoraivarit kun lapsi sai alle ysin kokeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran pääsi tippa silmäkulmasta kun sain vain 8,5.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että Suomessa on koskaan kukaan itkenyt sen takia, että on saanut kokeesta 10 miinuksen. Tuolla ei kenenkään maailma ole kaatunut ja todistukseen on joka tapauksessa tullut 10.
Varmasti tällaisia lapsia on, mutta siinä ei ole kyse järjellä selitettävistä asioista vaan neuroosista. Kaverini lapsi oikeasti on melkein murskana ysipuolesta, ja samalla erittäin epäitsenäinen, pelkää yksin jäämistä jne. Eli kysymys ei ole siitä numerosta vaan enemmänkin kontrollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä itkin kun kirjoitin lukiosta approbaturin paperit. 5 A:ta ja 1 B.
12v tyttäreni itkee. Ja yritämme häntä tukea, että olipa numero mikä vaan, hän on meille tärkeä. Mutta stressaa itse aivan kamalasti. Valmistautuu jo viikkoa ennen kokeisiin ja jakaa lukualueita eri päiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt varmaan itkenyt, mutta kyllä äärimmäisen pettynyt olin, jos en saanut suosikkiaineistani täysiä pisteitä. Tykkäsin koulusta ja olin neuroottisen pakkomielteinen siitä, että tietyissä aineissa joissa olin erityisen hyvä minun piti myös olla aina kaikista paras.
Yliopisto kuritti tätä tavoitetta kunnolla.
Sellaisen muistan, että oikein hyvä oppilas sai kerran vaikeasta matikan kokeesta kahdeksikon. Itse sain kuutosen.
Tuo tyttö itki, kun oli niin pettynyt. Minulle se minun kuutonen ei ollut mikään iso juttu, naureskelin sille vain.
Mä kerran itkin. Itkin ilosta kun ennen olin saanut vitosia ja kutosia.
Muistan. Eräs tyttö joka on nykyään huippuvirassa.
Muistan. Ja oli mulle itsellekin melkoinen pettymys yläasteella, jos kokeista sai vaan jotain 9 1/2 tai 9+. Olin aika tottunut kymppeihin.
Ei minusta silti mitään tullut
Minä itkin. En kyllä itse välittänyt numeroista, mutta kotona saatto tulla turpaan. Äitini mielestä "huonoja" numeroita ei pitänyt hyväksyä niistä sai aina "opetuksen". Mä en kyllä käsitä, ettei kukaan aikuinen kiinnittänyt asiaan huomiota, kun sain aina melkein paniikkikohtauksia, jos kymppiä ei tullut ja usein taisin sanoakin mitä kotona tulee tapahtumaan
Minusta varmaan kerrottiin tällaista urbaanilegendaa. Oikeasti itkin yleensä siksi että minua kiusattiin. Numeroista en välittänyt v*ttuakaan, koulu vain oli helppoa minulle.