Lue keskustelun säännöt.
Muistatko kouluajoilta oppilasta, joka itki, jos hän sai kokeesta 10-?
Kommentit (38)
Muistan. Tuli tunne, että poika oli joko täysi perfektionisti tai ei uskaltanut kotiin 10 - kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että Suomessa on koskaan kukaan itkenyt sen takia, että on saanut kokeesta 10 miinuksen. Tuolla ei kenenkään maailma ole kaatunut ja todistukseen on joka tapauksessa tullut 10.
Varmasti tällaisia lapsia on, mutta siinä ei ole kyse järjellä selitettävistä asioista vaan neuroosista. Kaverini lapsi oikeasti on melkein murskana ysipuolesta, ja samalla erittäin epäitsenäinen, pelkää yksin jäämistä jne. Eli kysymys ei ole siitä numerosta vaan enemmänkin kontrollista.
Pikemminkin siinä on kyse arvottomuudentunteesta. Ihminen yrittää saada toisilta (ja myös itseltään) hyväksyntää suorittamalla, pärjäämällä ja menestymällä. Koska hän ei sisimmässään usko, että on arvokas ihan omana itsenään.
Muistan. Hän romahti täysin yo-kokeissa kirjoittaen a-b-paperit.
Luokalla ollut tyttö tuhersi itkua joka ainoa kerta, jos tuli 10-.
Meidän luokalla oli leuhka poika joka ei ruvennut itkemään mutta sai kauheat raivarit. On nykyään erään suuren firman johtaja ja kuulemani mukaan täysi kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itkenyt mutta tietysti olin pettynyt tuollaiseen arvosanaan, kun olin tottunut siihen, että sain melkein aina kokeista täyden kympin. 10- oli minulle tavallista huonompi suoritus ja 9 olikin sitten jo todellinen epäonnistuminen.
Ei minulta kukaan huippuarvosanoja vaatinut. Olin vain tosi hyvä koulussa ihan luonnostaan.
Kasvaa sellainen todellisuutta tajuamaton naisope, jonka luokka on kaaoksessa, kunnes joku hulttio-velmu miesope saa järjestyksen palautettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli leuhka poika joka ei ruvennut itkemään mutta sai kauheat raivarit. On nykyään erään suuren firman johtaja ja kuulemani mukaan täysi kusipää.
Kummallista. Oman vanhan luokkani kympin oppilaat olivat niitä luokan mukavimpia tyyppejä. Yleensä tunnevammaiset häiriköt ovat siellä arvosanaskaalan heikommassa päässä. Tämähän näkyy myös aikuisten maailmassa rikos- ja päihdetilastoissa.
Muistan, että yksi poika itki yläasteella kun ei saanut parasta numeroa kokeesta vaan oli toiseksi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan pojan, huippulahjakkaan, 10 oppilas. Sai matematiikasta 9, ei osannut käsitellä eikä hyväksyä, ettei olekaan ihan täydellinen. Meni junan alle.
Muistan. Luokan "hikke" sai matikankokeesta 9- kun ite sain 10- 😂 Olin ite sellanen kasin oppilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen oppilas on voinut olla joko perfektionisti tai vanhemmat ovat sanoneet, että jos saat kympin, saan asian x. 10 miinus ei kelpaa. Sitten on tajunnut jääneensä ilman asiaa x ja itkenyt siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli leuhka poika joka ei ruvennut itkemään mutta sai kauheat raivarit. On nykyään erään suuren firman johtaja ja kuulemani mukaan täysi kusipää.
Kummallista. Oman vanhan luokkani kympin oppilaat olivat niitä luokan mukavimpia tyyppejä. Yleensä tunnevammaiset häiriköt ovat siellä arvosanaskaalan heikommassa päässä. Tämähän näkyy myös aikuisten maailmassa rikos- ja päihdetilastoissa.
Tiesitkö että monet asianajajat ja lääkärit ovat ns. tunnevammaisia eli narsisteja. Eikä se ole huono asia sillä he osaavat silloin pitää tunteensa työaikana kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin pettynyt, jos sain 10- tai 9 1/2, ja 9+ -arvosanasta muistan itkeneeni. Minulle oli todella tärkeää olla hyvä koulussa ja fiksu, kun muuten olin muiden outona pitämä ja ulkopuolelle jätetty. Siinä oli itsetunnon perusteet koetuksella.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että Suomessa on koskaan kukaan itkenyt sen takia, että on saanut kokeesta 10 miinuksen. Tuolla ei kenenkään maailma ole kaatunut ja todistukseen on joka tapauksessa tullut 10.
Kyllä näitä täydellisyyden tavoittelijoita joka koulusta ikävä kyllä löytyy.
Kerran näin kun yksi tyttö alkoi itkemään kun sai muistaakseni ysin vai olikohan vielä parempi arvosana. En kyllä yhtään tiedä mitä hänestä tuli.
Aina kymppejä kokeesta, erinomainen yo-todistus. Opiskelemaankin lähti, alkoi käyttää päihteitä, opinnot keskeytyivät.
Tiina teki itsemurhan 23-vuotiaana.
Tästä on aikaa parikymmentä vuotta, mutta minä muistan Tiinan ikuisesti.
Muistan Tiinan kun omat lapseni töppäilevät ja hakevat paikkaansa maailmassa,
muistan Tiinan kun lapseni onnistuvat jossain. Sanon lapsilleni että olen ylpeä heidän saavutuksistaan, mutta rakkauteni määrä heihin on aina vakio,
heidän ei tarvitse ansaita rakkauttani pärjäämällä elämässä eikä heidän tarvitse koskaan luulla,
Että rakkauteni heihin vähenisi kun epäonnistuvat.
Koska minä muistan Tiinan.
Voi pientä <3 Vaikka olettekin häntä yrittäneet tukea, niin pyydän: yrittäkää enemmän! Tuossa on takana jotain sellaista, mikä vaatii käsittelyä. Hän hakee tuolla jotain hyväksyntää tai olemassaolon oikeutusta. Eikä se ehkä riitä, että hän kelpaa teille, vaikka saisi huonommankin numeron. Hänen pitäisi kelvata itselleen!
Tuollainen pakonomaiseen suorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun perustuva elämä on todella raskasta. Siinä tulee ennen pitkää seinä vastaan ja ihminen romahtaa. Tuota peliä ei voi voittaa. Tuollainen ihminen ei koskaan pysty olemaan tyytyväinen itseensä, vaikka saavuttaisi kaikki tavoitteensa ja enemmänkin. Onnistumisesta seuraava onnellisuuden tunne kestää vain hetken ja sen jälkeen pitää saavuttaa taas jotain parempaa, jotta voi edes hetken tuntea olevansa arvokas.
Etsikää apua sille tyttörukalle hyvissä ajoin!