Lue keskustelun säännöt.
Oon paska äiti enkä osaa kasvattaa lapsiani.
09.07.2010 |
Yhtään. Poika kiukkuaa ja huutaa ja mekastaa huoneessaan jonne laitoin arestiin ja kaikki lelut pois. Tekis mieli jättää illaksi istumaan sinne.
Ihan itseäni saan syyttää siitä ettei usko mitään. Aikaisemmin olen vain uhkaillut vaikka millä seuraamuksella kun ei ole totellut mutta jättänyt uhkaukseni toteuttamalla. Ei siis ihme että lapsi ei välitä kun kiellän.
Puhukaa mulle järkeä että aloitan NYT enkä huomenna tätä kasvatusremonttia. Alkaa olla viimeiset hetket saada lapset käyttäytymään ja uskomaan.
Paska. Itkettää.
Kommentit (13)
etkä myöskään riittävästi ohjannut lasta ja tämän toimintaa lapsen varhaisvuosina muutenkaan. Tai sitten vähän suurentelet tilannetta. Yleensä lapsiin tehoaa ohjaus ja riittävä henkinen läsnäolo paremmin kuin jatkuvat uhkailut ja negatiivinen huomio. Lasten käytösongelmat liittyvät usein riittämättömään läsnäoloon ja siihen, ettei tunnetasolla pysty kohtaamaan lasta, jakamaan ja käsittelemään yhdessä tunteita.
tuo että en taida olla riittävästi henkisesti läsnä. Tai parempi sanoa etten ole riittävästi läsnä. Tässä koneella ihan liikaa. Tai sitten luen... Lapset katsovat ihan liikaa lastenohjelmia. Alkaa kuulostaa vielä pahemmalta kun miettii lisää tätä meidän arkea. Ei hyvä. ap
tuonikainen olisi jo koulussa opettelemassa lukemaan ja laskemaan. Onko lapsellasi mitaan "jarkevaa" tekemista vaan vain telkkaria ja leluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pointti on siinä, että lapsi ei ymmärtääkseni osaa vielä ymmärtää miksi nämä rajat vaihtelevat, aikuiset toki pääsääntöisesti osaavat. Joten näkisin, että kun lapsi kasvaa niin samaa matkaaa taitava vanhempi myös joustaa rajoja. Toinen näkökulma on turvallisuus, itse ainakin äitinä voin näiden rajojen kautta vaikuttaa lasteni turvallisuuteen sekä nyt että tulevaisuutta silmälläpitäen. Ja toki, sattuma, kohtalo tai mikälie varmasti vaikuttaa myös, mutta on myös paljon tutkittua tietoa siitä millä keinoin voimme vähentää esim. tapaturmariskiä. Usein niiden keinojen taustalla ovat nämä rajat. Tästä tunnetasosta olen sinänsä samaa mieltä, mutta mielestäni turvallisuuden tunteen tuottaminen on yksi lasten perustarpeista ja sitä kautta kohtaa heidän tunnetasonsa. Se, tuleeko rajojen vetämistä ajatella autuaaksitekemisenä on kustakin vanhemmasta itsestään kiinni. Samoin kuin se miten, missä ja milloin nämä rajat asettaa.
Oikeassa elämässä rajat vaihtelevat koko ajan tilanteen ja ihmisten mukaan. Jaksan aina ihmetellä miksi joustamattomia rajoja pidetään lapsenkasvatuksessa niin autuaaksitekevinä. Lapsihan oppii aivan elämälle vieraan käytösmallin!
Mutta ap:lle vinkiksi toteaisin, että itse harrastan hyvinkin uhkailua, lahjontaa ja kiristystä kuten me kaikki. Kuten oppikirjoista olemme saaneet lukea, näiden tulisi olla realistisia. Lähipiirissä havaitsin kuitenkin, että erityisesti uhkailu perustuu usein asioihin joita ei kuitenkaan toteuttaisi. Minun lisäkseni tämän oli havainnut myös uhkailtu lapsi. Samoin sinulla esimerkiksi tuo, että hävittäisit lapsen lelut, ei varmastikaan tule toteutumaan... itse tämän lähipiirini tilanteen havaittuani päätin, että kiinnitän entistä enemmän huomiota siihen, että pysyn lupauksissani, oli sitten kyse uhkauksesta, kiristyksestä tai lahjonnasta. Toivottavasti tästä olisi sinullekin apua.
Yritin lainata osaa aiemmasta kirjoituksesta, mutta näköjään huonolla menestyksellä :(
tuttavaperheen kasvatusmetodeissa, että uhkaillaan ja uhkaillaan, mutta ei toteuteta. Yhtä tyhjän kanssa.
Pysy lujana nyt!
Yhtään. Poika kiukkuaa ja huutaa ja mekastaa huoneessaan jonne laitoin arestiin ja kaikki lelut pois. Tekis mieli jättää illaksi istumaan sinne.
Ihan itseäni saan syyttää siitä ettei usko mitään. Aikaisemmin olen vain uhkaillut vaikka millä seuraamuksella kun ei ole totellut mutta jättänyt uhkaukseni toteuttamalla. Ei siis ihme että lapsi ei välitä kun kiellän.
Olet tehnyt virheitä, mutta tiedostat ne. Nyt voit muuttaa tapojasi. Joudut aluksi ponnistelemaan tietoisesti ja kuuntelemaan huutoa jonkin aikaa, mutat kyllä se siitä. Mikään ei oel vielä lopullsesti pilalla. Voimia!
Puhukaa mulle järkeä että aloitan NYT enkä huomenna tätä kasvatusremonttia. Alkaa olla viimeiset hetket saada lapset käyttäytymään ja uskomaan.Paska. Itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kutakuinkin kaikki irtoava moneen kertaan, jossain vaiheessa pojilla ei ollut moneen viikkoon telkkaria, pelejä eikä edes puhelinta, ja vaikutus käytökseen pyöreä nolla.
Joten voi olla, että vaikka olisit miten mahtavan johdonmukainen, lapset olisivat silti mahdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä myöskään riittävästi ohjannut lasta ja tämän toimintaa lapsen varhaisvuosina muutenkaan. Tai sitten vähän suurentelet tilannetta.
Yleensä lapsiin tehoaa ohjaus ja riittävä henkinen läsnäolo paremmin kuin jatkuvat uhkailut ja negatiivinen huomio. Lasten käytösongelmat liittyvät usein riittämättömään läsnäoloon ja siihen, ettei tunnetasolla pysty kohtaamaan lasta, jakamaan ja käsittelemään yhdessä tunteita.
tuttavaperheen kasvatusmetodeissa, että uhkaillaan ja uhkaillaan, mutta ei toteuteta. Yhtä tyhjän kanssa.
Pysy lujana nyt!
itsekin huvittuneena katson muiden uhkailuja rangaistuksista jotka sitten jää toteuttamatta. Sitten tajuan että itse teen ihan samaa. Eikä huvitakaan enää.
En enää edes tiedä mikä on normaali rangaistus 5v:lle. On kovapäinenkin, ollut jo alussa jolloin sentään jotain rotia oli kurinpidossa minulla. Sitten repesi käsistä kun en jaksanut taistella koko aikaa ja sato kerätään pahempana nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa elämässä rajat vaihtelevat koko ajan tilanteen ja ihmisten mukaan. Jaksan aina ihmetellä miksi joustamattomia rajoja pidetään lapsenkasvatuksessa niin autuaaksitekevinä. Lapsihan oppii aivan elämälle vieraan käytösmallin!
Yleensä lapsiin tehoaa ohjaus ja riittävä henkinen läsnäolo paremmin kuin jatkuvat uhkailut ja negatiivinen huomio. Lasten käytösongelmat liittyvät usein riittämättömään läsnäoloon ja siihen, ettei tunnetasolla pysty kohtaamaan lasta, jakamaan ja käsittelemään yhdessä tunteita.
Ja sitten on myös niitä lapsia, jotka ovat aivan yhtä hankalia seurassa kuin seurassa. Tietenkään jos lapsi ei ole oma, sen kanssa on helpompi tulla toimeen, koska joka taistelua ei viitsi käydä loppuun asti, mutta henkinen läsnäolo ei vie kovin pitkälle esim. hirveästi kiukuttelevan 4-vuotiaan väsyneen ja nälkäisen kakaran kanssa. Vaikka olisi millainen ihmekasvattaja.
Tsempit aapeelle - yritä parhaasi!
etkä myöskään riittävästi ohjannut lasta ja tämän toimintaa lapsen varhaisvuosina muutenkaan. Tai sitten vähän suurentelet tilannetta.
Yleensä lapsiin tehoaa ohjaus ja riittävä henkinen läsnäolo paremmin kuin jatkuvat uhkailut ja negatiivinen huomio. Lasten käytösongelmat liittyvät usein riittämättömään läsnäoloon ja siihen, ettei tunnetasolla pysty kohtaamaan lasta, jakamaan ja käsittelemään yhdessä tunteita.
tuo että en taida olla riittävästi henkisesti läsnä. Tai parempi sanoa etten ole riittävästi läsnä. Tässä koneella ihan liikaa. Tai sitten luen... Lapset katsovat ihan liikaa lastenohjelmia.
Alkaa kuulostaa vielä pahemmalta kun miettii lisää tätä meidän arkea. Ei hyvä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on muutama päivä mennyt selkeästi paremmin. Olen ollut paljon vähemmän koneella kuin aiemmin, aamusta vähän aikaa. Samaan aikaan lapset katsoo lastenohjelmia, mutta telkkari menee kiinni klo 10.
Isommalla lapsella on kiukkukohtaukset vähentyneet selkeästi kun olen enemmän viettänyt aikaa lasten kanssa. Tosin raivokohtauksen tullessa on edelleen yhtä raivopää, eikä usko sanaakaan. En tietysti uskonutkaan että muutaman päivän muutoksella on vaikutusta, varsinkaan kun on vahvatahtoinen lapsi. Sen muutoksen olen huomannut että haluaa olla paljon sylissä, näköjään sillä kiukuttelulla halusi enemmän minun huomiotani.
Välillä on tehnyt tiukkaa pysytellä uhkauksissani ja ennenkaikkea pitää uhkaukset realistisena, erityisesti silloin jos suutun pahasti. Siinä suhteessa on vielä harjoittelemista ja kauan.
Kiitokset hyvistä neuvoista ja erityisesti sille/niille henkilöille jotka kirjoittivat henkisestä läsnäolosta, se herätti parhaiten.
ja se että äiti on henkisesti poissa aikaansaa varmasti lapsissa protestia. Silloin ei lasten hankaluuteen auta rajojen laitto tai rangaistukset vaan se että on lasten kanssa LÄSNÄ ja vuorovaikutuksessa.
Totta kai lapsi alkaa hankalaksi ja uhmakkaaksi jos vanhempi "hylkää" hänet tietokoneen tähden. Sehän on normaali ja järkevin reaktio!