Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan virkistyspäivät. Miksi jätät väliin?
24.03.2023 |
Edellisessä työpaikassa kaikki osallistui mukaan. Kaikilla hyvä meno ja se näkyi työpaikalla. Ei synny kuppikuntia. Nykyisessä duunissa on aina ne pari samaa kasvoa, joita ei aina näy virkistyspäivinä.
Siis kysyn että mikä on sinulla syy ettet lähde tapahtumiin mukaan? Miksi se on niin vaikeaa?
Kommentit (26)
Montakohan kertaa tätä samaa on täältä kysytty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma rooli yrityksessä on sellainen, että porukka muutaman oluen jälkeen aloittaa mulle avautumisen palkastaan ja idiootista pomostaan, sille pomolle ei toki kukaan sano ikinä mitään, ei kännissä eikä selvinpäin.. ei vaan jaksa kuunnella enää, kun 20v on sitä jo tehnyt.
Koska minulle ei ole virkistäytymistä viettää aikaa työkavereiden kanssa virkistyspäivänä. Mieluummin lähtisin itse kävelemään metsään tai vaikka uimaan uimahalliin ja ostaisin sellaisen lounaan mistä itse pidän.
Kun ei kiinnosta ne huovutuskurssit ja ilmajoogat ja lettukestit ja kranssin tekemiset.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastan astmaa ja hajusteet saa aikaan astman pahenemisen. Koska osa porukasta ei pysty elämään ilman hajusteita, niin minun on ihan mahdoton yrittää mennä samaan porukkaan. Töissä on kivempaa.
1) Olen introvertti enkä viihdy seurueessa. 2) En viihdy työkavereideni seurassa yhtään enempää kuin on pakko. Monesti näissä virkistyspäivissä on jotain aikuisille ihmisille typerää leikkimielistä tekemistä, jonka joku palkattu konsultti on keksinyt. Ymmärrän pointin mihin näillä virkistyspäivillä tähdätään, mutta omakohtaisesti kiitos ei.
Olen osallistunut virkistyspäiviin nuorempana ja kokemukseni mukaan ainoa tapa jolla saadaan aikaan yhteen hiileen puhaltaminen on yhteinen krapulan kokemus. Kukin kännää illalla siinä määrin kuin tekee, mutta vasta yhteinen krapulan kokemus ja bussimatka on se momentum jossa magic happens. Jokainen tavallaan joutuu nöyrtymään itsekseen ja osana ryhmää. Vaikka joku olisi ottanut hapanta vain niin vähän ettei krapulaa tule lainkaan, kaikki muut ovat krapulassa ja työporukan yhteinen tunnetila sen mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on jätetty kaiken ulkopuolelle. Ei huvita mennä esim. ravintolaan syömään kun kukaan ei puhu sun kanssa. Yksinäisenä pupellat ruokasi ja odotat vaan että pääset pois. Ei se mitään virkistäytymistä ole.
En tuhlaa vapaa-aikaa moisiin
Mulla on muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä virkistyspäivä = työpäivä, eli kaikki osallistuvat. En itsekään lähtisi työajan jälkeen minnekään, mutta tämä on ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumaan osallistuu myös ylempää johtoa jossa on henkilöitä joita en vaan jaksa tavata työasioiden ulkopuolella.
Sos. tilanteiden pelko. Ihan tarpeeksi tekemistä, että selviän töistä, ylimääräisillä kissanristiäisillä en kiusaa itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu työyhteisöstä, viihtyykö virkistyspäivässä vai ei. Mulla on ihan mukava työpaikka, mutta en ole kenenkään kanssa kovin "läheinen" ja hieman epävarmana / introverttipiirteisenä tuppaan jättäytymään vähän sivummalle. Eli mulle on vähän hankalaa lähteä ottamaan kontaktia puolivieraisiin työkavereihin. Jos tekeminen on sellaista, että siellä itse suoritetaan jotain vaikkakin yhdessä (esim. vaikka jotkut liikunnalliset aktiviteetit), niissä on helpompi olla mukana osana ryhmää mutta vähän sivummalla. Mutta taasen sellaiset, missä pitäisi itse hakeutua toisten seuraan... no thanks.
Ei sitä ryyppäämistä, toisten haukkumista ja palkasta valittamista jaksa kuunnella ja katella. Loppuillasta sitten varatut keski-ikäiset vielä lääppivät ja nuolevat toisiaan. Sen jälkeen on morkkis ja huono fiilis työpaikalla monta kuukautta.
En ole kovin liikunnallinen, eikä yhden päivän osallistuminen sellaiseen muuttaisi tilannetta.
Joskus oli kyllä edellisellä työpaikalla huikean hienoja virkistyspäiviä. Esim. koskenlaskua ja vain 1 tunti sitä pakollista liirumlaarumia yrityken arvoista ym.
Työpäivän aikana osallistun ja muuten en
Mulla on muuta vapaapäivinä ja iltaisin
Mm. Lapset on aina ykkönen prioriteeteissa
Meillä on ensin virkistyspäivä esim. 9-16 ja sen jälkeen mennään työpaikalle tekemään töitä 16-22 ja seuraavana aamuna tullaan töihin klo 7 viimeistään, jotta saadaan homma etenemään. Tämä tietenkin ilman ylityömääräyksiä tai liukumia, virkistyspäivä on enemmän rangaistus kuin ilo perheellisille.
No koska en halua. Ei ne työkaverit mitään mun ystäviä ole.
Riippuu niiiin työpaikasta. Yhdessä olin innolla mukana näissä, ihmettelin niitä ketkä ei osallistuneet, vaikka vaihtelevaa, monipuolista tekemistä teatterista lasketteluun, sauvakävelystä golfiin, taidenäyttelyt, museot, bussimatkat...
Pahimmat ihmetteli, miksei rahaa voinut jakaa suoraan työntekijöille???
Sit oli yksi työpaikka, missä aluksi osallistuin. Oli kivaa. Sit tuli tyyppi töihin, joka lusmuili. Saikutti. Firman reissuilla veti lärvit, puhui todella rivoja. Metelöi teatterissa ym ym. Yhteishenki alkoi huonota muutenkin, syntyi klikkejä. Kiusaamista yms
En osallistunut enää, irtisanouduin lopulta.
Kuten aloitin:
Riippuu niin paljon työpaikasta