Onko täällä ketään, joka on eronnut todella pitkästä liitosta?

Mene terapiaan ja jos eroat, niin eroryhmään. Ohjaa terapiaan myös miehesi, jos ei muuten, niin yhteisten vuosien ja yhteisten lasten takia. Miehet voivat ottaa eron todella raskaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mene terapiaan ja jos eroat, niin eroryhmään. Ohjaa terapiaan myös miehesi, jos ei muuten, niin yhteisten vuosien ja yhteisten lasten takia. Miehet voivat ottaa eron todella raskaasti.

Miten terapiaan pääsee? Minulla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen nytkään. Eron jälkeen olisin työtön ja varaton. Mieheni tuskin menisi terapiaan, sellainen on hänen mielestään humpuukia. En tiedä miten hän eron ottaisi, ei hän ainakaan suhteeseemme panosta mitenkään. Hän mm. muutti toiseen huoneeseen nukkumaan jo vuosi sitten. Pyysin tulemaan takaisin makuuhuoneeseemme, mutta hän sanoi, että on nykyään niin herkköuninen, ettei voi tulla.

Eropapereiden täyttö ja asunnon haku. Semmoinen tunnin homma, kun täyttää paperit ja netissä täyttää eri firmoille asuntohakemuksia. Sitten voi soitella yksityisille vuokraajille. Siitä asia lähtee.

Ero kannatti minulla. Tosin se viimeinen niitti eropäätökselle oli ihastuminen toiseen mieheen. Kaikki parani eron jälkeen. Nylös talous.

Minä lähdin just asumuseroon 30 avioliittovuoden jälkeen. Kristittynä en varsinaisesti kannata eroa, mutta en myöskään pysty olemaan saman katon alla äijän kanssa enää. En tartte mitään uutta onnea, omaa rauha ja vapautta jatkuvasta arvostelusta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene terapiaan ja jos eroat, niin eroryhmään. Ohjaa terapiaan myös miehesi, jos ei muuten, niin yhteisten vuosien ja yhteisten lasten takia. Miehet voivat ottaa eron todella raskaasti.

Miten terapiaan pääsee? Minulla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen nytkään. Eron jälkeen olisin työtön ja varaton. Mieheni tuskin menisi terapiaan, sellainen on hänen mielestään humpuukia. En tiedä miten hän eron ottaisi, ei hän ainakaan suhteeseemme panosta mitenkään. Hän mm. muutti toiseen huoneeseen nukkumaan jo vuosi sitten. Pyysin tulemaan takaisin makuuhuoneeseemme, mutta hän sanoi, että on nykyään niin herkköuninen, ettei voi tulla.

Kirkon perheneuvonnassa on ammattilaisten ja on maksuton. Siellä ei myöskään kirjata tapaamisia mihinkään. Itse olen saanut sieltä tärkeää apua. Miksi olisit työtön ja varaton? Elättekö nyt siis miehen tuloilla? Mene pohtimaan tilannettasi niin pääset eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Eropapereiden täyttö ja asunnon haku. Semmoinen tunnin homma, kun täyttää paperit ja netissä täyttää eri firmoille asuntohakemuksia. Sitten voi soitella yksityisille vuokraajille. Siitä asia lähtee.

Ero kannatti minulla. Tosin se viimeinen niitti eropäätökselle oli ihastuminen toiseen mieheen. Kaikki parani eron jälkeen. Nylös talous.

Tilanteesi kuulostaa hyvältä. En osaa ajatella, että itselläni asia kävisi noin helposti. Olen käytännössä täysin varaton. Enkä tiedä miten yhteisten velkojen kävisi, ostaisiko joku sähkölämmitteisen isohkon talon kuolevasta kylästä...Ei meistä kumpikaan voisi tähän jäädä. Tuntuu vaan kauhealta umpisolmulta kaikki. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene terapiaan ja jos eroat, niin eroryhmään. Ohjaa terapiaan myös miehesi, jos ei muuten, niin yhteisten vuosien ja yhteisten lasten takia. Miehet voivat ottaa eron todella raskaasti.

Miten terapiaan pääsee? Minulla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen nytkään. Eron jälkeen olisin työtön ja varaton. Mieheni tuskin menisi terapiaan, sellainen on hänen mielestään humpuukia. En tiedä miten hän eron ottaisi, ei hän ainakaan suhteeseemme panosta mitenkään. Hän mm. muutti toiseen huoneeseen nukkumaan jo vuosi sitten. Pyysin tulemaan takaisin makuuhuoneeseemme, mutta hän sanoi, että on nykyään niin herkköuninen, ettei voi tulla.

Kirkon perheneuvonnassa on ammattilaisten ja on maksuton. Siellä ei myöskään kirjata tapaamisia mihinkään. Itse olen saanut sieltä tärkeää apua. Miksi olisit työtön ja varaton? Elättekö nyt siis miehen tuloilla? Mene pohtimaan tilannettasi niin pääset eteenpäin.

Meillä on yritys, jossa melko paljon velkaa. Yritys jäisi miehelle, minä en sitä yksin pystyisi pyörittämään, koska osaamista ei ole. Lisäksi talovelkaa. Ap

En kuulu kirkkoon, joten ajattelen, ettei sen palvelutkaan kuulu minulle. Ap

Vierailija kirjoitti:

En kuulu kirkkoon, joten ajattelen, ettei sen palvelutkaan kuulu minulle. Ap

Ei tarvitse kuulua kirkkoon, sillä monesti ne palvelut ostetaan kunnille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kuulu kirkkoon, joten ajattelen, ettei sen palvelutkaan kuulu minulle. Ap

Ei tarvitse kuulua kirkkoon, sillä monesti ne palvelut ostetaan kunnille.

Ahaa, no ehkä sitten. Kiitos neuvosta. Kun vain saisin aikaiseksi, olen vain väsynyt ja jotenkin ihan pohjalla, aloitekyky nollassa. Ap

Mitä sillä uudella miehellä tekee? Yksin on parempi olla. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. En tarvi miestä, seksikään ei enää kiinnosta. Koiran voisin ottaa kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä uudella miehellä tekee? Yksin on parempi olla. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. En tarvi miestä, seksikään ei enää kiinnosta. Koiran voisin ottaa kumppaniksi.

Ei kai mitään, jos ei sitä kaipaa. Minä kaipaan ja vasta nyt ymmärrän, että olen ollut yksinäinen koko liittomme ajan. Mietin, miksi mieheni on edes ollut kanssani. Hänelle kaikki muu on ollut tärkempää kuin perhe, parisuhde ja koti. En ole saanut häneltä koskaan tukea, päinvastoin. Itse olen rakastanut miestäni ja nyt myöhemmin yrittänyt rakastaa, mutta eihän se yksin onnistu. Tuntuu, että on elänyt valheessa kaikki vuodet.

Haluaisin tuntea olevani jollekin erityinen ja rakastettu ja rakastaa täysin sydämin itsekin. Ja minua kyllä seksikin kiinnostaa edelleen. Riudun hirveässä puutteessa. Hellyyttä ja henkistä läheisyyttä kaipaan myös jatkuvasti. Ap

Yli viisikymppisen naisen on tosi vaikea löytää vapaata, kunnollista miestä. Ne on kaikki varattuja. Ja jos joku on vapaana, etsii vähintään 10 v nuorempaa. Karu tosiasia. Siis omasta ikäluokasta. Yli kuuskymppiset miehet hakee viisikymppistä naista. Koettu on ja mieluummin olen sitten yksin.

Minulla on eroasiat vireillä yhteisen 28 vuoden jälkeen. Toki tilanne niin päin, että mies ilmoitti että Hänellä ei ole hyvä olo yhdessä 9 kk sitten ja muutti omaan kotiin 4 kk sitten. Minusta meillä oli hyvä suhde loppuun asti, tehtiin asioita yhdessä, seksielämä oli hyvää ihan loppuun asti. Minä ja lähes aikuinen lapsemme jäätiin asumaan toistaiseksi yhteiseen kotiimme joka saatiin velattomaksi tammikuussa, mutta pitää tämä myydä jotta saan miehen 50% maksettua. Sydän riekaleina tällä hetkellä, mutta jos mies ei enää onnellinen kanssamme niin eihän toista voi väkisten pitää.

Meillä onneksi miehen kanssa talousasiat ollut aina tasapuolisia, samansuuruiset palkat. Onneksi en ole ikinä elänyt miehen tulojen varassa eikä meillä ole muita yhteisiä lainoja ollut kuin asunnosta. Tietysti tämä ero tulee taloudessani näkymään kun maksan kaiken yksin, nyt asun pelkällä vastikkeella (ei pieni). En kuitenkaan tämän asunnon myyntirahoilla tule saamaan edes pientä yksiötä ja poika on vielä alaikäinen.

Paljon mietittävää.

Monet miehet lähtee tuossa iässä uusintakierrokselle. Nuorempi vaimo haluaa lapsia ja kohta mies on jo vaippoja vaihtamassa ja uutta taloa rakentamassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eroasiat vireillä yhteisen 28 vuoden jälkeen. Toki tilanne niin päin, että mies ilmoitti että Hänellä ei ole hyvä olo yhdessä 9 kk sitten ja muutti omaan kotiin 4 kk sitten. Minusta meillä oli hyvä suhde loppuun asti, tehtiin asioita yhdessä, seksielämä oli hyvää ihan loppuun asti. Minä ja lähes aikuinen lapsemme jäätiin asumaan toistaiseksi yhteiseen kotiimme joka saatiin velattomaksi tammikuussa, mutta pitää tämä myydä jotta saan miehen 50% maksettua. Sydän riekaleina tällä hetkellä, mutta jos mies ei enää onnellinen kanssamme niin eihän toista voi väkisten pitää.

Meillä onneksi miehen kanssa talousasiat ollut aina tasapuolisia, samansuuruiset palkat. Onneksi en ole ikinä elänyt miehen tulojen varassa eikä meillä ole muita yhteisiä lainoja ollut kuin asunnosta. Tietysti tämä ero tulee taloudessani näkymään kun maksan kaiken yksin, nyt asun pelkällä vastikkeella (ei pieni). En kuitenkaan tämän asunnon myyntirahoilla tule saamaan edes pientä yksiötä ja poika on vielä alaikäinen.

Paljon mietittävää.

Voi, sydän riekaleina sullekin. Toivon sulle kaikkea hyvää elämääsi. Noin se just on, että ei toista voi pakottaa. Minäkään en voi pakottaa miestäni elämään liittoamme toiveitteni mukaan. Onneksi sulla on raha-asiat paremmalla mallilla kuin mulla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä uudella miehellä tekee? Yksin on parempi olla. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. En tarvi miestä, seksikään ei enää kiinnosta. Koiran voisin ottaa kumppaniksi.

Ei kai mitään, jos ei sitä kaipaa. Minä kaipaan ja vasta nyt ymmärrän, että olen ollut yksinäinen koko liittomme ajan. Mietin, miksi mieheni on edes ollut kanssani. Hänelle kaikki muu on ollut tärkempää kuin perhe, parisuhde ja koti. En ole saanut häneltä koskaan tukea, päinvastoin. Itse olen rakastanut miestäni ja nyt myöhemmin yrittänyt rakastaa, mutta eihän se yksin onnistu. Tuntuu, että on elänyt valheessa kaikki vuodet.

Haluaisin tuntea olevani jollekin erityinen ja rakastettu ja rakastaa täysin sydämin itsekin. Ja minua kyllä seksikin kiinnostaa edelleen. Riudun hirveässä puutteessa. Hellyyttä ja henkistä läheisyyttä kaipaan myös jatkuvasti. Ap

Olen eri, mutta aiemmin kirjoitin, että 28 vuoden suhteesta juuri eroamassa.

Nuo tunteet siitä, että haluaisi olla erityinen ja rakastettu ovat kyllä minullakin mielessä. Kärvistelin kyllä alkuun sellaisessa seksinpuutteessa, että oksat pois. Totuus on kuitenkin se, että kun sitä seksiä ei enää saa niin kyllä ne halutkin vähenevät. Nyt 9 kk ilman toisen ihmisen kosketusta ja tähän alkaa tottumaan. Kipeätä ero minulle tekee, mutta minua rakastettiin ja sain rakastaa 28 vuotta. Olen täysin valmis hyväksymään, että minun rakkausvuodet on ohi. Olisi kuitenkin kiva vielä löytää aikuismainen tapailusuhde, hellyyttä + seksiä, mutta ei minulla enää tarve olisi muuttaa yhteen.

Erosin 20 v liitosta. Mikään keskustelu asioista ei ollut parantanut niitä koko tänä aikana. Aloin olla jo tosi onneton, ja jälkeenpäin ymmärrän, että ei taidettu olla ihan yhteensopivat alun perinkään. Olin vain niin (liian) sitkeä, ja sitten kun oli jo lapsia, purin hammasta heidän takia.

Puoli vuotta ennen eroa sanoin rehellisesti, että jos näitä ja näitä asioita ei aleta korjata, ollaan menossa kohti eroa. Mies kuunteli vähän joo-joo, minä itkeskelin vähän, ja sitten taas oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yhdessä kohtaa sitten hänen tyypillinen käytös oli sitten vain se viimeinen niitti. En edes sanonut hänelle enää mitään, lähdin vaan ystävälle viikonlopuksi yöksi ja sitten otin yhteyttä kaupungin vuokra -asuntoihin ja sain heti lupauksen pikkuiseen yksiöön

Ilmoitin miehelle tekstarilla, että en ole enää tulossa takaisin, ja että nyt haluan eron.

Eikä me sitten enää saman katon alla nukuttu. Minun tietysti piti täyttää lomake ja pyytää häneltä nimi alle. Olisi sen voinut yksinkin laittaa vireille. Pitkään veivattiin talon laittamista myyntiin, sain hänet suostumaan puolen vuoden päästä. Samalla tehtiin pankin lakimiehellä ositus. Sitä puoli vuotta piti vielä täyttää toisen vaiheen lomake käräjäoikeuteen. Sitten sieltä tuli vaan tieto postissa molemmille.

Ero oli tosi hyvä juttu. Oli ihanaa saada nukkua rauhassa, eikä tarvinnut kuulostella, rapiseeko avain lukossa tai tuliko auto pihaan.

Löysin ihanan uuden miesystävänkin sitten ajan kanssa, mutta en enää ikinä muuta kenenkään kanssa yhteen. On se vaan niin ihanaa olla oman elämänsä herra ja vapaa ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä uudella miehellä tekee? Yksin on parempi olla. Saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. En tarvi miestä, seksikään ei enää kiinnosta. Koiran voisin ottaa kumppaniksi.

Ei kai mitään, jos ei sitä kaipaa. Minä kaipaan ja vasta nyt ymmärrän, että olen ollut yksinäinen koko liittomme ajan. Mietin, miksi mieheni on edes ollut kanssani. Hänelle kaikki muu on ollut tärkempää kuin perhe, parisuhde ja koti. En ole saanut häneltä koskaan tukea, päinvastoin. Itse olen rakastanut miestäni ja nyt myöhemmin yrittänyt rakastaa, mutta eihän se yksin onnistu. Tuntuu, että on elänyt valheessa kaikki vuodet.

Haluaisin tuntea olevani jollekin erityinen ja rakastettu ja rakastaa täysin sydämin itsekin. Ja minua kyllä seksikin kiinnostaa edelleen. Riudun hirveässä puutteessa. Hellyyttä ja henkistä läheisyyttä kaipaan myös jatkuvasti. Ap

Olen eri, mutta aiemmin kirjoitin, että 28 vuoden suhteesta juuri eroamassa.

Nuo tunteet siitä, että haluaisi olla erityinen ja rakastettu ovat kyllä minullakin mielessä. Kärvistelin kyllä alkuun sellaisessa seksinpuutteessa, että oksat pois. Totuus on kuitenkin se, että kun sitä seksiä ei enää saa niin kyllä ne halutkin vähenevät. Nyt 9 kk ilman toisen ihmisen kosketusta ja tähän alkaa tottumaan. Kipeätä ero minulle tekee, mutta minua rakastettiin ja sain rakastaa 28 vuotta. Olen täysin valmis hyväksymään, että minun rakkausvuodet on ohi. Olisi kuitenkin kiva vielä löytää aikuismainen tapailusuhde, hellyyttä + seksiä, mutta ei minulla enää tarve olisi muuttaa yhteen.

Meillä ei ole ollut seksiä tai mitään läheisyyttä kohta kahteen vuoteen. Silti tekee mieli seksiä melkein joka päivä, tuntuu, että koko ajan vain enemmän. Ja muutakin kosketusta, suukottelua, halailua...kaikkea. Olo on kuin puolet elämästä puuttuisi. Ja kaikenlaista yhteistä tekemistä kaipaan, yhdessä ulkoilua, juttelua, arjen jakamista. Olen perhe-ja parisuhdeihminen. Sekin vaikuttaa varmaan, että en ole tuntenut olevan rakastettu, mutta senkin epämääräisen tunteen ymmärrän vasta nyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eroasiat vireillä yhteisen 28 vuoden jälkeen. Toki tilanne niin päin, että mies ilmoitti että Hänellä ei ole hyvä olo yhdessä 9 kk sitten ja muutti omaan kotiin 4 kk sitten. Minusta meillä oli hyvä suhde loppuun asti, tehtiin asioita yhdessä, seksielämä oli hyvää ihan loppuun asti. Minä ja lähes aikuinen lapsemme jäätiin asumaan toistaiseksi yhteiseen kotiimme joka saatiin velattomaksi tammikuussa, mutta pitää tämä myydä jotta saan miehen 50% maksettua. Sydän riekaleina tällä hetkellä, mutta jos mies ei enää onnellinen kanssamme niin eihän toista voi väkisten pitää.

Meillä onneksi miehen kanssa talousasiat ollut aina tasapuolisia, samansuuruiset palkat. Onneksi en ole ikinä elänyt miehen tulojen varassa eikä meillä ole muita yhteisiä lainoja ollut kuin asunnosta. Tietysti tämä ero tulee taloudessani näkymään kun maksan kaiken yksin, nyt asun pelkällä vastikkeella (ei pieni). En kuitenkaan tämän asunnon myyntirahoilla tule saamaan edes pientä yksiötä ja poika on vielä alaikäinen.

Paljon mietittävää.

Tarkoitatko että et saa edes lainaa asuntoon? Koska eihän poika sinun kanssa varmaan kymmentä vuotta kauempaa enää asu, ja sitten voit vaihtaa taas pienempään. Ei sinun sitä asuntoa tarvitse loppuun asti maksaa.