Mielenterveyspalvelut ovat kyllä käsittämättömässä jamassa meillä. Ainakin Pirkanmaalla.

Apua ei vain saa. Olen niin pahoillani heidän puolestaan, jotka eivät jaksakaan enää taistella tai eivät jaksaneet.

Itse olen jo kohta vuoden odotellut ensimmäiselle psykatria käynnille minne sain lähetteen itsemurhanyrityksen vuoksi. Olin todella huonossa kunnossa ja olin sitä ollut pitkään.
Meinasin uudelleen yrittää ja suunnittelin koska olo ei vain kohentunut millään.
En päässyt juttelemaan edes tk:lle oska kuulemma tilanne oli vakava mutta psyaktrillekaan ei pääse kohtuullisessa ajassa koska resurssit ovat niin niukat.
Olin sitten vain sairaslomalla kuukausia ja elin pään sisäistä helvettiä. Lääkkeet oli tietenkin myös.

Minun onnekseni yhtenä aamuna nousin ja aloin paranemaan. Jokin onni potkaisi ja sain elämästä kiinni uudestaan.
Tiedän kuitenkin miten helvetin vaikeaa on päästä avun piiriin. Ihan siis käsittämätöntä ja pompotellaan aika paljon.
Olisin mennyt mielelläni osastojaksollekin jossain vaiheessa mutta tiesin ettei sinnekään pääse vaikka kuinka huono olla olisi.

Toivon todella paljon kaikille sairastaville jaksamista. Älkää luovuttako, jonain päivänä elämä vielä hymyilee ja halaa sinua, jaksat ja nouset ylös taas sekä olet onnellinen, että selvisit.