Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako naapureiden kanssa pitää etäisyyttä vai kaveerata?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun Ulliksessa ja en kaveeraa naapureiden kanssa.
Sanoisin näin vanhempana, että parempi pitää etäisyyttä. Riippuu niin paljon siitä mistä roikkuu.
Ainakin omaan asuntoon kylään laskeminen on riskaabelia.
Sitten lähtee isännöitsijälle jo juoru, että "sen asunto oli sotkuinen".
Vierailija kirjoitti:
Etäisyyttä pidän.
Minä olen kaveerannut, mutta jotkut ovat osoittautuneet oikukkaiksi. Olisi ollut helpompaa pitää etäisyyttä. Ap
Etäisyyttä, etäisyyttä herran jumala. Melkein järkytyin aloituksesta.
T. Tyypillinen suomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaveerataan. Pelkkiä hyviä puolia.
Niinpä niin, meidänkin kadulle muutti uusi perhe, jota normaalisti tervehdittiin. Sitten mies tervehti tai vastasi tervehdykseen satunnaisesti. Se on annettu, mikä on tarjottu, eli enpä enää tervehdi moukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, meidänkin kadulle muutti uusi perhe, jota normaalisti tervehdittiin. Sitten mies tervehti tai vastasi tervehdykseen satunnaisesti. Se on annettu, mikä on tarjottu, eli enpä enää tervehdi moukkia.
Nyt en ihan ymmärtänyt, mistä loukkaannuit "moukille".
Ystävälliset mutta etäiset välit ovat parhaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihalla juttelen muutaman sanan, mutta kotiini en kutsu. Kun ostin nykyisen rivarinpäädyn eläkeaikojeni kodiksi ilmoitin ensimmäisessä kokouksessa, että talkoisiin en osallistu enkä järjestä yhtiökokouksia kotonani. Siihen asti oli ollut kiertävä systeemi, jokainen vuorollaan oli kokouksen pitänyt kotonaan. Ja lumitöitäkin oli tehty talkoilla eli harvat tekivät.
Olivat vähän katkeria kun minun asuntoni on ainoa iso asunto, muut on pikkuruisia kaksioita. Mutta eipä minua haittaa. Nyt kokoukset pidetään isännöitsijän tstolla ja kiinteistöhuolto hoitaa pihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, meidänkin kadulle muutti uusi perhe, jota normaalisti tervehdittiin. Sitten mies tervehti tai vastasi tervehdykseen satunnaisesti. Se on annettu, mikä on tarjottu, eli enpä enää tervehdi moukkia.
Hyvä. Tulin tänne asumaan perheeni kanssa, en rupattelemaan tuntemattomille.
Tervehtiminen ja rupattelu ovat kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä rouvaa lukuunottamatta naapurit on olleet aika lailla mörököllejä. Rouva saattoi tulla oven taakse koputtelemaan että voisinko vetää ruohonleikkurin käyntiin ja muuta sellaista, muut hädin tuskin edes tervehti kohdatessa.
Pitää etäisyyttä. Oon oppinu kantapään kautta.
Naapureista tulee taakka, jos niiden kanssa alkaa kaveeraamaan.
Pelkkä "hei" riittää.
Mulla on ollut mukavat naapurit jo liki 20 vuotta. Piristää jutskata silloin tällöin. Yhteisöllisyyttä. Nytkin mukava naapuri auttoi kantamaan painavan huonekalun asuntooni.
Kaikki naapurit ei sopeudu eli jos on 500 vuotta takana historiaa sopeutumista niin kannattaa vältellä tai sit sä elätät sellaisia loppuelämäsi.
Harvemmin niiden kanssa ystävystytään suomessa. Se vaan ei kuulu meidän kulttuuriin.
Silloin kun lapset oli pieniä, niin oli aivan mahtavaa kun rivarialueemme oli kuin pieni kylä! Vietettiin yhdessä naapureiden kanssa vaput ja uudet vuodet, 3- kymppiset ym. Oli sellainen yhteisö, aivan mahtavaa aikaa! Nyt asumme ok-talossa, vain nuorin lapsista, teini, enää asuu kotona, niin ei ole tarvetta liikaa tutustua naapureihin. Meillä on ihan hyvät välit, ja tiedämme toisemme etunimiltä jne.. mutta postilaatikolla kuulumisten vaihtaminen riittää. Aikansa kutakin 😊
Mielipiteitä?