Kysymyksiä reilusti yli 100kg painaville

Asiaa sivuttiin joskus kun näin hänestä kuvan lapsena jossa hän oli jo pienenä tosi lihava. Jutellessa kävi ilmi, että hän ajattelee lihavuuden olevan jotenkin väistämätöntä hänelle. Totuus on että perheen ruokavalio on todella huono ja runsaskalorinen, mistä todisteena hirmu lihavat alakoululaiset lapset. Pullaa, lihapiirakkaa, ranskalaisia, käristettyä makkaraa, suklaata, makeisia jne. Mutta luulen että tuo nainen on lapsesta asti sisäistänyt olevansa lihava, eikä vaan tajua että surkea ruokavalio oikeasti näyttelee yhtälössä suurimman roolin.

että teidän pitäisi syödä terveellisemmin ja rajoittaa kaloreita, hän sanoisi että ei sillä ole mitään väliä, koska hän olisi silloinkin lihava. Ja lapset, jotka ovat perineet häneltä lihavuuden.

Ilman mitään muutosta ruokavaliossa. Olin ihan paineessa ja ihmeissäni, sittemmin sain kuulla, että lääkärini oli koko ajan "tarkkaillut" kilpirauhasarvojani, että josko tuo yhtäkkiä ilmennyt vajaatoiminta parantuisi itsestään :(



Sitten kun lopulta sain lääkityksen, olin jo lihonut hirveästi. Lääkitys aloitettiin todella pienellä annoksella ja kontrolli kolmen kuukauden - puolen vuoden välein. Koko ajan on lisätty annostusta, nyt jo 5 x enemmän kuin alussa ja vielä vaan on vajaatoimintaa :( ja tähän "kokeiluun" on mennyt jo vuosi.



Eli vajaatoiminta heitti aineenvaihduntani häränpyllyyn ja koska ei tuo arvo ole vieläkään kohdallaan, lihon todella helposti jos en lähes paastoa (nutrilett) tms.



Ja sitten kun arvo joskus on kohdallaan, SE EI LAIHDUTA minua takaisin :( koska pitäisi olla reippaasti ylitoimintaa että laihtuisi. Eli siinäpä sitten laihduttelen. Masentavaa.

Huono itsekuri, jatkuvat jojo-laihdutukset ja sortumiset, vähäninen liikunta, epäterveellinen ruokavalio...



Siinäpä riittävästi syitä. Olen painanut alle 70kg viimeksi reilut 20 vuotta sitten (parikymppisenä). Siitä paino kipusi 70-80 välille ja pysyi siinä 10 vuoden aijan. Sitten tuli ero ja ankea yksinhuoltajuus ja suruun syöminen. Paino hurahti 10 kiloa ylöspäin parissa vuodessa. En vain saanut itseäni niskasta kiinni sitten enää ja paino jatkoi tasaista nousuaan. Kaksi raskauttakin oli välissä ja kaikki alussa mainitut syyt ovat viimeisen 10 vuoden aikana hivuttaneet painoani hurjat 25 kiloa ylöspäin. Lukuisista laihdutusyrityksistä huolimatta!



Ja ensi viikolla alkaa taas uusi elämä. Mitenköhän monetta kertaa?

Lapsena en ollut lihava, enkä nuorenakaan, vaikka kuvittelin niin kun olin huono liikuntatunnilla. Nyt jälkikäteen olen tajunnut että olen vaan kömpelö luonnostani, koulussa pulskemmat tytöt päihitti mut liikunnassa mennentullen, koululiikunta oli yhtä helvettiä.

Aikuisena kun muutin omilleni (ja yhteen alkoholistin kanssa) tuli opiskelun jälkeen masennus, ja paino nousi lyhyessä ajassa parikymmentä kiloa. Sitten sain lapsen, se ei vaikuttanut painoon mitenkään, mutta sen jälkeen paino hiipi 88kg:stä reiluun sataan vuosien varrella. Kun erosin, muutin satojen kilometrien päähän ja perustin oman yrityksen meni aluksi ihan hyvin. Sitten tapasin nykyisen mieheni, välimatkaa oli aika paljon ja tapasimme ehkä pari kertaa kuussa, silloin alkoi taas paino nousta rajusti, 20kg tuli varmaan alle kahdessa vuodessa. Nyt on paino pyörinyt tuossa vähän alle 130kg jo 7-8 vuotta, kaksosraskaus viimevuonna aiheutti painonputoamisen parhaimmillaan 112 kg, mutta olin muuten huonossa kunnossa. Keväällä paino kävi taas 130kg ja nyt kesällä on lähtenyt n.7 kg.

Minulla tuo painonnousu on ollut kausittaista, sitten paino pysyy suunnilleen samoissa vuosia, suuret elämänmuutokset, masennus ja stressi.. kaikki henkinen paine aiheuttaa itsensä lohdutusta suklaalla. En juo tai polta tai mitään. Minun paheeni on suklaa. Luulen että kaikilla ihmisillä on joku addikti, toisten addiktoivat asiat ovat vaan epäterveellisempiä kuin toisten. Lihavuuden syy on aina henkinen, lihava ihminen tietysti aina vain lihoessaan voi huonommin, noidankehä on pirullinen kun syömistä ei voi kokonaan lopettaa niinkuin vaikka tupakanpolttoa tai viinanjuontia.

Ei kukaan lihava nykypäivänä ole niin tyhmä että ei tajuaisi makean ja rasvaisen ruuan lihottavan.

Ei kukaan lihava nykypäivänä ole niin tyhmä että ei tajuaisi makean ja rasvaisen ruuan lihottavan.

Ja mitä lihavammaksi tulee, sitä vaikeampaa laihduttaminen on!

t. nro 5, 115 kg

Ensimmäistä odottaessa tuli 15 kiloa, lapsi oli sairas ja valvotti erittäin paljon. Aloin odottamaan toista, taas painoa tuli hiukan lisää jne.

En ole lihonut syömällä pelkkää roskaruokaa vaan paljon on vaikuttanut väsymys, valvominen, masennus ja se ettei ole mahdollisuuksia ollut harrastaa.

Siitä alkaa kierre ja kun tarpeeksi itseään inhoo, sortuu siihenkin, ettei välitä miltä näyttää ja lohduttaa itseään ruoalla.

Viimeisen synnytykseen menin 134-kiloisena.

Siitä on nyt menty alaspäin vähitellen terveyden parantuessa. Toivon pääseväni alle sataan vielä ennen mummoikää.