Minä en vaan ymmärrä, miten joku voi antaa lapsensa laitokseen.
Tilanne täytyy kyllä olla todella vakava, esimerkiksi uhannut sisaruksiaan. Muuten en ymmärrä, miten vanhempi voi tehdä lapselleen noin.
Kommentit (58)
Eihän laitoksia edes ole. Siis muille kuin rikollisille lapsille.
Varastaa vanhemmiltaan vaikka koruja?
Ryyppää alkoholit asunnosta?
On ollut karkuteillä päiviä/viikkoja?
Ei käy koulua?
Ajattelisin, että monissa tapauksissa on kyseessä juurikin sisarusten turvallisuus. Vanhempi itse olisi varmasti valmis kestämään vaikeaakin käytöstä ja väkivaltaakin, mutta pakko on ajatella myös muiden lastensa elinolosuhteita ja oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen.
Itselläni on vaikeasti käyttäytyvä autistinen ja kehitysvammainen lapsi ja kärsin, kun näen ikävät vaikutukset sisarusten elämiin. Heihin ei onneksi kohdistu väkivaltaa, mutta jos kohdistuisi täytyisi tottakai jollakin tapaa saada se loppumaan ja jos ensisijaiset tavat (terapia, lääkitys tms) eivät auttaisi, täytyisi miettiä rankempia keinoja, kuten laitosta. Saattaisin myös pohtia, että muuttaisin kyseisen lapsen kanssa kahdestaan asumaan toisaalle, mutta en tiedä onko sekään pitkän päälle hyvä ratkaisu. Hyviä ratkaisuja ei ikävä kyllä aina ole.
Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.
Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)
Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.
Useimmat alle kouluikäiset lapset sijoitetaan varhaiskasvatuslaitokseen arkipäiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Varastaa vanhemmiltaan vaikka koruja?
Ryyppää alkoholit asunnosta?
On ollut karkuteillä päiviä/viikkoja?
Ei käy koulua?
tämä on ainoastaan kasvattajan vika
minä en ymmärrä miksi lastenteko ei ole luvanvaraista. kaikki nistit ja sossunpummit saavat porsia vapaasti.
Niin valitettavaa kuin se onkin, niin tämmöisiäkin tapauksia on. Kaikki lapset kun eivät ole samasta puusta veistetty.
Vierailija kirjoitti:
minä en ymmärrä miksi lastenteko ei ole luvanvaraista. kaikki nistit ja sossunpummit saavat porsia vapaasti.
mitäs jos raskaus pelastaa nistin? En tätä muuten uskoisi, mutta kun olen vierestä parikytä vuotta seurannut muutamaa tämmöistä vanhempaa.
Juuri tää, kun avuton äiti ei pysty pitämään kurissa psykiatrisesti oireilevaa teinitytärtään, joka pahoinpitelee itseään paljon nuorempia sisaruksia, niin laitokseen joutaa. Onneksi likka on jo rikosoikeudellisesti vastuussa, vielä puoli vuotta sitten sai raivota ihan rauhassaan.
a) Lapsi voi olla vaaraksi itselleen tai muille (väkivaltaa, päihteitä, itsetuhoisuutta, rikoksia ym.)
b) Lapsi voi olla niin vaikeasti vammainen, että hänen hoitamisensa tulee suhteettoman rankaksi kotona/ kokoaikaisesti kotona.
Tässä nyt tulee äkkiseltään mieleen pari syytä, miksi laitospaikka voisi olla järkevämpää kuin lapsen asuminen (pysyvästi) kotona.
Jos lapsesta on tehty lasu niin sossut tulevat ja ottavat lapsen väkisin. Ei sitä voi itse valita, että antaako lapsen vai ei.
Mä ymmärrän. Joskus yhden lapsen hoitaminen voi viedä vanhemmilta niin paljon aikaa ja voimavaroja, että muille lapsille ei enää riitä aikaa eikä voimavaroja. Ei ole oikein, että se tavallinen ja normaali lapsi alkaa oireilemaan (millä tahansa tavalla) siksi, että hän jää "ongelmasisaruksensa" vuoksi sivuun. Jokainen meistä on yksilö ja jokaisella meistä on ihan omanlainen resilienssi. Jos ei enää pärjää lapsensa kanssa ja varsinkin äy niin, että perheen muut lapset alkavat kärsiä tilanteesta, ei kannattaa laittaa ongelmalapsi ammattilaiste hoiviin.
Minä ymmärsin, ymmärrän ja tulen ymmärtämään, koska minun kotonani ei määrää, eikä tule määräämään joku varttimanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varastaa vanhemmiltaan vaikka koruja?
Ryyppää alkoholit asunnosta?
On ollut karkuteillä päiviä/viikkoja?
Ei käy koulua?tämä on ainoastaan kasvattajan vika
No ei ole aina kasvattajan vika!
Muutenhan ongelmallista käytöstä ei olisi muilla kuin päihteitä käyttävillä ja ns. sysihuonoilla vanhemmilla.
Monet kuvatunlaiset lapset kasvavat ihan normikodeissa, mutta jossain vaiheessa jokin menee vikaan ja lapsi alkaa käyttäytyä noin.
Ymmärrän erittäin hyvin autistien/ vaikeasti kehitysvammaisten/ psykiatrisesti sairaiden lasten sijoittamista ammatillisiin hoitolaitoksiin. Vaikeasti vammmainen lapsi voi olla erittäin haasteellinen hoidettava kotona.
Miksei puhuta enemmän vanhempien ravitsemuksesta ennen raskautta? Monia neurologisia sairauksia voi estää oikeilla elämäntavoilla.
Tsemppiä kaikille superäideille ja -isille, jotka jaksavat vuosikymmeniä sitoutua parantumattomasti sairaaseen lapseen! Mutta oma valinta, koska ehkäisy ja sikiötutkimukset on jo keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on vaikeasti vammainen suurikokoinen lapsi, joka vaatii 24/7 tarkkailua (voi tukehtua sylkeensä, saa hengityskatkoksia, ruokailu letkun kautta kestää tuntikaupalla, koska on suurikokoinen, ne ravintoliuosmäärät ovat isoja), muita sairausoireita, joita tulee valvoa koko ajan, ei itse kykene edes istumaan saati että pystyisi käymään vessassa jne. Äiti ei fyysisesti pystynyt enää hoitamaan lastaan.
Hoitoavustajienkaan kanssa kotielämästä ei vaan tullut mitään, heillä oli käytännössä yksi huone sairaalahuoneena. Oli se pitkä ja tuskallinen henkinen prosessi, että päätyivät lopulta etsimään lapselleen laitospaikkaa. Sellaista kun ei kauhean helposti löydy sen jälkeenkään, kun on se ensimmäinen askel päätetty ottaa. Ensin lapsi vietti muutamia päiviä viikossa siellä, mutta siinä vaiheessa todettiin, että se siirtyminen hoitopaikasta kotiin ja takaisin oli liian rasittavaa lapselle, joten muutti pysyvästi sinne. Käyvät siellä lähes päivittäin, korona-aikana se oli todella hankalaa, kun vierailut yritettiin estää kokonaan (äiti käytännössä eristi itsensä muulta maailmalta)
Mutta tämän lapsen muutto laitokseen mahdollisti sen, että perheen muut lapset pystyvät elämään normaalia elämää, käymään kavereilla kylässä, käymään koulua, joka käymään harrastuksissa.
Mikä tuolla lapsella on?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän erittäin hyvin autistien/ vaikeasti kehitysvammaisten/ psykiatrisesti sairaiden lasten sijoittamista ammatillisiin hoitolaitoksiin. Vaikeasti vammmainen lapsi voi olla erittäin haasteellinen hoidettava kotona.
Miksei puhuta enemmän vanhempien ravitsemuksesta ennen raskautta? Monia neurologisia sairauksia voi estää oikeilla elämäntavoilla.
Tsemppiä kaikille superäideille ja -isille, jotka jaksavat vuosikymmeniä sitoutua parantumattomasti sairaaseen lapseen! Mutta oma valinta, koska ehkäisy ja sikiötutkimukset on jo keksitty.
Suomessa on myös hyvin paljon geenisairauksia, koska pieni geenipooli.
Näitä ei vältetä millään ruokavalioilla vaan geenipoolia monipuolistamalla.
Minä ymmärrän. Naapuriperhe ei pärjännyt lapsensa kanssa fyysisesti enää sen jälkeen, kun hän oli noin 3-vuotias.