Kontrolloiva vanhempi
Mitä tekisitte tilanteessani. Olen asunut omillani noin 3 vuotta, ja edelleen vanhempani haluavat tietää kaiken elämästäni. Mitä teen, kenen kanssa, minne menen, milloin, he haluavat tietää jopa mitä ruokaa teen. He soittavat vähintään kerran päivässä, joskus jopa 2-3 kertaa. Jos en vastaa, tulee riitaa siitä kuinka heille pitäisi vastata, jos heillä on esim hätä. Lisäksi saan päivän aikana viestejä, "oletko kotona". Kaikkiin tekemisiini pitäisi pyytää heidän mielipiteensä, ja he vähän turhankin innokkaasti ovat hoitamassa asioitani. Asuin kesän toisella paikkakunnalla ja asuntotoimistosta ei ollut vielä kuulunut vastausta asunnonhausta, niin he päättivät minulta kysymättä soittaa toimistoon ja tiedustella asiaa.
Lisäksi he miettivät mikä minussa on vikana kun en löydä kumppania. Samaan aikaan kuitenkin he asettavat paljon kriteerejä puolison suhteen, ja alkaa jo tuntua, että miten uskaltaa enää sellaista edes hankkia. Ensimmäisen poikaystävän he haukkuivat pystyyn.
Huomaan nykyisin miettiväni aina ensimmäisenä, että mitähän he ajattelevat tästä. Minun pitäisi jo alkuviikosta tietää, mitä teen viikonloppuna. Jos jotain ei tee heidän mielensä mukaan, tulee vain riitaa. Riidat ovat jopa alkaneet pelottaa. Huomaan että lapsuuden tapahtumat ovat jättäneet jälkensä tähänkin päivään, koska esimerkiksi vihaan matkustamista, koska minulla on siitä vain huonoja, riitaisia kokemuksia. Huomaan myös, että minulla on tarve miellyttää mieluummin muita kuin itseäni.
He haluaisivat myös päättää, ketä äänestän esimerkiksi vaaleissa, ja että minä viettäisin kaiken vapaa-aikani heidän kanssaan kotona.
Kommentit (6)
Kylmän rauhallisesti ilmoitat, että soitat kerran viikossa, jos ehdit ja muuten et ole puhelimen ääressä. Kylmästi estät. Sairastahan tuollainen kontrollointi on.
Sinun tehtäväsi ei ole olla vanhempiesi hätäpäivystäjä. Sinun ei pidä kertoa kaikkea elämästäsi. Sinulla ei ole syytä miellyttää muita kuin itseäsi.
Laita rajat, pidä ne. Muutoin sinä sairastut.
Narsisteja.
1 Ker kk yhteydessä tästä lähtien
Nyt napanuora poikki! Et ole tilivelvollinen vanhemmillesi. Oletko ainoa lapsi? Heille ei ole vielä valjennut että olet aikuinen ja että heidän on luovuttava sinusta. Sinulla on oikeus omaan, itsenäiseen elämään, ja jos he eivät sitä ymmärrä tai hyväksy, sinä otat etäisyyttä. Sovit tosiaan yhteydenottoajankohdan esim. kerran viikossa ja muun osan ajasta elät, asut, opiskelet, teet työtä niin kuin SINÄ haluat ja äänestät ketä haluat tai olet äänestämättä, ja seurustelet kenen kanssa haluat tai olet seurustelematta. Sinun asiasi eivät enää kuulu vanhemmillesi. Pahimmassa tapauksessa blokkaat heidät.
Olet analysoinut tilanteesi hyvin. Se on hyvä alku. Aikuisen lapsen tehtävä ei koskaan ole vanhempien miellyttäminen.
Jos annat ne tulee tuhoamaan sun elämän.
Mulle kävi niin. Tutustu sivustoon
Olen nykyisin siis todella arka, joka ei vanhempieni mielestä ole ok. Pitäisi kuulemma mennä rohkeammin tilanteisiin.