Niuhotanko mielestänne/neuvoja kaivataan(isovanhemmat)

että mummolassa on eri säännöt kuin muualla.



Ainakin meidän lapset on.

tai heidän läsnäollessaan voi olla hiukan enemmän herkkuja tarjolla ja muutoin äiti vetää nuttura kireällä toista linjaa.



Vai onko juuri se se asia mikä sinua rassaa? Taitaa olla =)

Meidän lapset syövät paljon karkkia ja muuta makeaa. Kuitenkin ehjät hampaat, kiitos harjaamisen.

että vaikka mummolassa saa niin kotona on eri säännöt. Ja tuolla määrällä tapaamisia olet kyllä niuho.



Ihan sama muiden asioiden kanssa: kotona on kodin säännöt - siihen ei vaikuta miten kylässä, kavereiden luona jne toimitaan.

että mummolassa on mummolan säännöt. Lapsesta ei tule lihavaa eivätkä ne hampaat mene pilalle, vaikka joskus syödä sypyttää koko ajan.



Moni nykyäiti on kamalan mustasukkainen isovanhemmille, vaikka ei sano sitä ääneen. Isovanhemmilta otetaan kyllä hoitoapu ja mielellään myös rahaa, mutta toisaalta ei haluta antaa vastavuoroisesti lupaa hemmotella sillä tavalla, jonka lähes jokainen isovanhempi osaa eli herkuilla.



Äideistä on kamalaa, että he kieltävät lapsilta lähes kaiken hyvänmakuisen ja sitten isoäiti saa suukon ja halauksen antaessaan marjapiirakkaa. Ällöttävä isoäiti yrittää pilata lapsen hampaat!



Meillä on 3 lasta, jotka eivät ole koskaan syöneet xylitolpurkkaa sen aiheuttamien vatsavaivojen takia. Mutta mummolassa saa vapaasti syödä ihan mitä siellä tarjotaan. Kolmesta lapsesta kaksi on joutunut toistuvasti käymään hammaslääkärissä jopa kuukauden välein. Heillä on hammasraudat, ei reikiä.



Meillä isovanhemmat saavat helliä ja hemmotella, minulta se ei ole pois. Tosin en yhdistä rakkautta ja ruokaa, kuten suurin osa äideistä tuntuu tekevän.

Minua varmasti rassaa tosiaan sekin, että minun toiveita kasvatuksellisissa asioissa ei kunnioiteta eikä kuunnella, kuten yksi tässä kommentoi. Ihmetyttää toisaalta sekin, että pitää oikein tunkea kaikkea mahdollista noihin lapsiin eikä yhtään mietitä mikä olisi terveellistä. En oikein usko, että ovat onnellisempia vaikka mummi laittaakin monta kerrosta voita leivälle, että voivat nuolla sen ja pienempi leipoo pitkin pöytää:) tämä siis aika hauska esimerkki asioista.



Sitten ihan rassaa se oppiminen, kun vanhempi keksii siellä aina noita pahoja tapoja, joiden kanssa minä saan sitten painia.



Sitten harmittaa se, että lapset on aina ihan sekaisin, kun niille on annettu viisi pullaa, keksiä, sitä ja tätä. Ovat siis ihan sokerihumalassa ja usein masut sekaisin, kun ei ne tajua lopettaa itse sitä mässäilyä:) t. AP

ja lapselle voi antaa muutakin pääomaa kuin ehjät hampaat ja ristiriitaisen suhtautumisen herkkuihin.



Tuskin lapset anoppilassa joka päivä hyppäävät?

En minäkään ymmärrä, miksi pitää koko ajan tyrkyttää niitä herkkuja. Oli isovanhemmat tai ei, niin mitä ihmeen järkeä on syöttää lapselle sokeria (tai yhtikäs mitään) puolen tunnin välein? Siinä pienemmät oppii samaa rataa syömään, esim. meillä jos olisi samanlainen tilanne ja 7- ja 4-vuotiaita ruokittais koko ajan, niin eri kohtahan tuo alle vuoden vanhakin oppisi niitä herkkuja pyytelemään. Jälkiruoka aterian jälkeen on ok, samoin esim yksi kahvittelu (siis lapsille pullaa tms) per vierailu.



Hammashoitajakaverini on mulle´muuten kertonut melko mukavista vanhemmista ja isovanhemmista ja varsinkin niiden aikaansaannoksista. Esim. kolmevuotiaalla kolme reikää ja vauva, jolle juotettiin mummon mehua tuttipullosta. Voi hyvää päivää.

Entinen joka viikon kyläily on vähennetty pariin kertaan kuussa. Koska saldo herkuissa oli esimerkiksi yhden kerran: jäätelöä ja kermakakkua, piparipurkki avoinna koko päivän, pannukakkua hillon kanssa, marjapiirakkaa. Jos lapsi ei itse pyytänyt, niin varmasti kysyttiin: maistuisko letut? Oletko ihan varma että ei? Jos mummo kuitenkin tekee... Ja oltiin silläkin vierailulla 5 tuntia. Tätä samaa jatkui ja jatkui pyynnöistä huolimatta. Niinpä on vähennetty käyntejä.

herkkuja , ei edes maista. Ovat saaneet ,kun on ollut tarjolla, mutta harvoin ottavat mitään. Varmalla johtuu siitä ,ettei olla tehty numeroa.

Herkkujen tuputtaminen on rakkauden osoitusta. Appivanhempasi ovat sen ajan ihmisiä, että vaikka eivät itse olisikaan ehkä puutteesta kärsineet, ovat kuitenkin eläneet sellaista elämää, jolloin kaupasta ei ole kaikkea saanut.



Siitä on vaan tosi vaikea sanoa ilman, että tulee samaan aikaan loukanneeksi.



Sen sijaan tuo kerjäämisen kieltäminen on kyllä ihan teidän vanhempien kasvatustehtävä, joka on syytä käydä tiukasti läpi. Lapset tuppaavat mankumaan milloin mitäkin mitä eivät saa.



Jos eivät mankuisi mummolassa pullaa, niin mankuvat lelukaupassa tarroja, vielä lisää keinumista, telkkariohjelmia tms.



Siihen on vaan vanhempien puututtava. Siitä et voi isovanhempia syyttää.

Minusta isovanhempien pitäisi ainakin johonkin pisteeseen kunnioittaa vanhempien toiveita tässä asiassa. Lapset oppii eri paikkojen säännöt kyllä, mutta ehdoin tahdoin ei varmaan tarvitse jatkuvasti syöttä herkkuja, vai?



Meillä kävi niin, että vanhin lapsi sai syödä mitä lystäsi aina mummolassa, herkkujakin niin paljon kuin jaksoi = Ei syönyt oikeaa ruokaa lopulta ollenkaan, vaan korvasi kaiken syömisen herkuilla. Oksensi _joka kerta_ mummolavierailulla. Kiva.



Seuraavien kohdalla on pidetty kiinni siitä, että oikeaa ruokaa on syötävä joka päivä. Herkkuja ei tule ennen kuin oikeaa ruokaa on syöty. Melko taistelu on edelleen mummon kanssa asiasta ajoittain, kun ei mene ymmärrykseen ei, ettemme halua 3 vuotiaan oksentelevan öisin vain siksi että mummo on rajaton.

Minusta isovanhempien pitäisi ainakin johonkin pisteeseen kunnioittaa vanhempien toiveita tässä asiassa. Lapset oppii eri paikkojen säännöt kyllä, mutta ehdoin tahdoin ei varmaan tarvitse jatkuvasti syöttä herkkuja, vai?



Meillä kävi niin, että vanhin lapsi sai syödä mitä lystäsi aina mummolassa, herkkujakin niin paljon kuin jaksoi = Ei syönyt oikeaa ruokaa lopulta ollenkaan, vaan korvasi kaiken syömisen herkuilla. Oksensi _joka kerta_ mummolavierailulla. Kiva.



Seuraavien kohdalla on pidetty kiinni siitä, että oikeaa ruokaa on syötävä joka päivä. Herkkuja ei tule ennen kuin oikeaa ruokaa on syöty. Melko taistelu on edelleen mummon kanssa asiasta ajoittain, kun ei mene ymmärrykseen ei, ettemme halua 3 vuotiaan oksentelevan öisin vain siksi että mummo on rajaton.

Oltiin sukulaisen häissä ja meidän 2- vuotias juoksi koko illan karkkipöydällä.

Nappas aina kourallisen, juoksi syömään ne, juoksi hakeen lisää.

Me vanhemmat annettiin lapsen juosta hakemaan lisää ja lisää. Oli kuuma ja lopussa lapsi oksensi.



Lapsi on yhä elossa ja on terve, hoikka, urheilullinen 5- vuotias joka ei syö päivittäin herkkuja.



Ja toisin en tekisi! Siinähän olet naama punasena jos annetaan mehua taii lapsi syö kolmannen pullan viipaleen.

Varsinkin kun näette todella usein.

Meidän lapset tapaavat mummojaan pari kertaa vuodessa ja siltikin rajoitan herkkujen _ihan jatkuvaa_ tuputtamista.

että nostetaan itse herkut piiloon. Toisella on kaura-allergia ja hyvin monissa kekseissä yms. on kauraa ja pieni lapsi ei vielä todellakaan ymmärrä, että saa ottaa oikeasti vain yhden keksin. Tavallaan tietää, muttei ymmärrä kun houkutuksia on edessä. Nostetaan siis pois ja hyvin kelpaa lasillinen mehua ja leikit jatkuu :)

Luin tässä vastauksia ajatuksella ja mietin tosiaankin asiaa monelta kantilta.



En todellakaan halua loukata isovanhempia ja ymmärrän heidän erilaisen ajattelumallinkin. Toisaalta toivoisin heiltäkin enemmän kunnioitusta meidän kasvatustapoja kohtaan. Ehkä itselleni on yleensäkin tärkeää toisten kunnioittaminen siten, että en menisi syöttämään kasvissyöjä perheen lapselle meillä makkaraa vaikkei siihen kuolisikaan. Ihmiset ajattelevat kovin eri tavoin ja sitä pyrin kunnioittamaan.



Tässä keskustelussa tuli esiin sana rajattomuus, joka isovanhempia jossakin mielessä kuvaa. Se on ehkä se iso asia. Minusta tuntuu, että lapsi saa pyytää mitä vain ikinä alle 3-vuotiaan mieleen tulee ja se melkein toteutetaan. Minusta heidän tulisi ajatella enemmän lapsen parasta eikä vain antaa kaikkea esim. viittä pullaa. Tämä asia toki tulee esille myös muussa asiassa kuin syömisessä.



Toisaalta voin toki yrittää miettiä tätä herkkuasiaa jotenkin uudella luovalla tavalla ja tehdä heille ehdotuksen esim. ruokailun jälkeen herkkuhetkestä(en usko, että lapset jaksavat silloin mättää niin paljon).



Pidän kiinni rajoista ja tottakai vanhemmilla on aina kasvatusvastuu. Yhdelle kommentoijalle tämä vastakommentti. Harmittaa vain turha pois opettaminen asioista, jotka eivät vielä edes kuuluisi muutoin lapsen elämään.



Jään vielä miettimään tapoja.



Tuhannet kiitokset hyvästä keskustelusta.



AP

että meillä ei tarjota kenellekään mitään, Ei kahvia ei mehua, ei pullaa. Ei edes vettä, koska sekin saattaa miniän mielestä tulla väärään aikaan.

Kun ollaan samaan aikaan mummolassa, minun lapsilleni saa antaa mehua ja pullaa, jäätelöä ja keksejä sitä mukaan kun haluavat. Minulle se on mummola, ja meillä lapset saavat kotonakin herkkuja, joten mummolassa ei tul eylilyöntejä. Kälyn lapsille taas ei saa antaa oikeastaan mitään, korkeintaan kaurakeksejä.



Niinpä kyläillessä minun lapseni saavat kaikkea, serkut tuskin mitään. Ja siitäkös käly vetää herneen nenään ja sanoo, että kaikilla pitää olla samat eli hänen sääntönsä. Eli herkut pois minun lapsiltanikin.



Mummo sanoo, että hän kunnioittaa vanhempien tapoja, mutta ei ryhdy muuttamaan omiaan. Jos hänen nimipäivillään kaikki aikuiset saavat kakkua ja minun lapseni saavat kakkua niin se on kokonaan kälyn ongelma, jos hänen lapsensakin sitä haluavat, mutta mummona hän ei voi antaa, koska on kielletty.

paitsi näitä herkkuja tuputtaa mun äiti ja hänen miehensä. Olen sata ainakin sata kertaa sanonut meidän pelisäännöt kasvatuksessa niin herkkujen kuin muidenkin asioiden kohdalla. Mutta ei mene perille vaikka kuinka nätisti yritän sanoa ja vielä perustelenkin, miksi ei. Sitten tilanne ajautuu siihen kun ei uskota, että räjähdän. Sitten taas uskovat vähäksi aikaa. Ovat lasten kanssa paljon tekemisissä. Kun olen kieltänyt, niin antavat silti herkkuja salaa. Olen tosi väsynyt jatkuvasti vääntämään kättä samasta asiasta. Puuttuvat muuhunkin kasvatukseen koko ajan, kun haluisivat kasvattaa omilla tavoillaan. Meillä on sellainen tilanne meneillään, että lastenhoitoapua tarvitaan.