Niuhotanko mielestänne/neuvoja kaivataan(isovanhemmat)

Ihan sama tilanne. Lapset ovat useana päivänä viikossa mummolassa, koska asutaan muutaman sadan metrin päässä ja muksut sinne itse kipaisevat. Joka kerta tullessaa kertovat kuinka saivat mehua ja keksiä, mikä titysti lisää intoa karata. Meillä sovittiin miehen kanssa jo ammoisina aikoina ennen lapsia, ettei mehu ja herkut kuulu arkeen, vaan ovat satunnaista hupia, kunnes menevät hoitoon. Joka kerta kun ollaan käymässä, mummo kuitenkin kyselee, että otatkos mehua, kun on näin kuumakin? Paha siinä sitten sanoa (olen kyllä sanonut) että vettä juodaan janoon. Johon mummo aina tuhahtaa ja antaa uymmärtää, ettei mielipiteelläni ole väliä.



Aina tulee myös kommenttia siitä, mitä lapsiolla on päällä, yms.



Koen tämän loukkavaksi, koska sehän on selvä viittaus, ettei mielipidettäni lasten äitinä kunnioiteta.



Juhlissa omat lapseni saavat syödä herkkuja siinä missä muutkin.

turhista jutuista. Itse olisin onnellinen, jos ees olisi noita mummoja ja pappoja, mutta ei ole. se on kuitenkin lapselle aikamoinen rikkaus, että niitä isovanhempia löytyy ja tuskin esim. ap.een lapsi kuolee liikoihin herkuihin.

jos kielletään/paljon säännöstellään niin lapsista tulee kinuavia ja ahneita makean suhteen.

Meillä on aika vapaasti saanut syödä herkkuja,mutta eipä noita tunnu paljon kiinnostavan.

Mummukin sanoi,että turha tolle pojalle on tarjota ei ota kuitenkaan.Tyttö haluaa viikonloppuna irtaripussin ja siivoillessani sen huonetta löydän pussin eikä sieltä oo montaa syöty.

Sitten kun seuraavaksi on pyytänyt niin sanonkin,että sullahan on edellisetkin,syö ne:)

vastaan edelliselle voivoille silti. Silloin sä et voi tietää mistä keskustelemme, jos sulla ei ole mummuja ja pappoja. Enkä yleistä, eivät kaikki pullaa tuputa. Jos ongelma on lähes päivittäin, eli sun kasvatusmenetelmiä ei kunnioiteta vaan toimitaan toisin niin uskallan väittää ettei sellaista kukaan hyväksy pidemmän päälle.Koko ajan, että miksi teet noin, miksi et tee näin, tulkaa mummulle syömään kun täällä aina ruoka maistuu niin hyvin jne. Mä en osaa ruokaakaan tehdä, ei sitä suoraan sanota, mutta vihjaus menee perille, kun ovat lapset niin kovin laihoja. Jatkuva vänkääminen asioista, jotka pitäisi olla itsestään selviä. Jos vanhemmat on tehnyt pelisäännöt, millä mennään niin eikö sua alkaisi ottaa päähän, jos jatkuvasti joutuisit niistä taistelemaan? Liian monta kasvattajaa ei ole lapselle hyväksi, kaikilla er näkemykset asioihin.

Olen yllättynyt, että täällä on näin välinpitämätöntä porukkaa. Ehkä se on vauvapalstan äitien tyyli?



Minusta sinä ja miehesi päätätte, mitä lapsi syö ja milloin. Hän ei tarvitse makeita ollenkaan. Joten älä niuhota, vaan sano ihan suoraan, mikä tilanne on, kirjoita vaikka kirje.



Isovanhemmat eivät saa pilata toisten lapsia ihan vaan siksi, että omat lapset on jo ehditty mokata.

meillä myös anoppi antaa kkaiken maailman herkut 2v lapselle, namia, jäätelöä, pullaa yms. lapsi osaa jopa itse mennä pakastimelle hakémaan jädeä kysymättä!!!



oikeasta ruuasta ei puhettakaan vaan lapselle pitäää mummon mielestä antaa mikä maistuu. olenkin huomannut että aina mummola vierailun jälkeen on taas kotona seuraava vrk yhtä huutoa kun kotona on säännöt joiden mukaan kaikki pelaa! olen tarkka nuk menoajoista, ruokailun säännöllisyydestä ja etenkin hammashygieniasta. mummo vitut välittää tämmöisistä. mieheni muistikin ettei hänellä edes ollut koskaan hammasjarjaa lapsena eikä hampaita tarvinnu siis koskaan pestä.



olen monesti asiasta maininnut ettäruoka ensin ja sitten voi harkita herkkuja muttei pitkin päivää.....viesti vaan ei tunnu tehoovan. olen muutaman kerran julkisesti joutunut asiasta hänelle ärähtämään ja saanut vihat niskoille.





mummot siis....kunnioittakaa lastenne kasvatusta. ette tekään halunneet anoppienne tulevan neuvomaan ja sabotoimaan teidän metodejanne!!

meillä myös anoppi antaa kkaiken maailman herkut 2v lapselle, namia, jäätelöä, pullaa yms. lapsi osaa jopa itse mennä pakastimelle hakémaan jädeä kysymättä!!! oikeasta ruuasta ei puhettakaan vaan lapselle pitäää mummon mielestä antaa mikä maistuu. olenkin huomannut että aina mummola vierailun jälkeen on taas kotona seuraava vrk yhtä huutoa kun kotona on säännöt joiden mukaan kaikki pelaa! olen tarkka nuk menoajoista, ruokailun säännöllisyydestä ja etenkin hammashygieniasta. mummo vitut välittää tämmöisistä. mieheni muistikin ettei hänellä edes ollut koskaan hammasjarjaa lapsena eikä hampaita tarvinnu siis koskaan pestä. olen monesti asiasta maininnut ettäruoka ensin ja sitten voi harkita herkkuja muttei pitkin päivää.....viesti vaan ei tunnu tehoovan. olen muutaman kerran julkisesti joutunut asiasta hänelle ärähtämään ja saanut vihat niskoille. mummot siis....kunnioittakaa lastenne kasvatusta. ette tekään halunneet anoppienne tulevan neuvomaan ja sabotoimaan teidän metodejanne!!

on vanhempien tehtävä hoitaa iltapesut ja -pisut, valvoa syömiset ja nukkumiset. Mummoille ei kuulu hoitamiset eikä yökyläilyt, ne on vanhempien keksintöjä. Mummot saa halata ja leikkiä, mutta vanhemmat hoitavat. Myös mummolassa!

Minustakin on jotenkin kohtuutonta, jos ollaan mummolassa juhlimassa herkkupöytien äärellä, ja aikuiset saavat herkkuja mutta lapsille annetaan se yksi muumikeksi. Ymmärrän tässä mummon mielipahan.



Toisaalta äitinä minua suunnattomasti ärsyttää tuo jatkuva herkkujen tuputus. Oma lapseni on saanut kotonakin puolitoistavuotiaasta alkaen herkkuja silloin tällöin, mutta nyt on viimeisen vuoden aikana mennyt koko homma mahdottomaksi. Lapsi kinuaa herkkuja koko ajan, ja jos mummo tarjoaa keksejä, saattaa syödä ne kaikki hetkessä. Mummo sitten kantaa lisää, ja jos todella tiukasti kiellän, saa lapsi vaikkapa jäätelöä tai mummo alkaakin paistaa lettuja iltapalaksi (meillä ovat nekin herkkuja). Olen melko neuvoton tässä, ja ihan avoimesti kysynyt mummonkin mielipidettä. Mummo oli sitä mieltä, että ongelma on meidän. Jos lapsi kinuaa herkkuja, hän tarjoaa, ja meidän on onnistuttava saamaan lapsi tajuamaan, että ei niitä herkkuja kinua mummolassa.



Puhuimme sitten lapselle (on 4-vuotias, joten tajuaa jotain epäterveellisyydestä ja on alkanut kysellä nyt, mikä on terveellistä ja mikä ei), mutta nyt mummo on alkanut tuputtaa. Kaikesta on palkkiona herkku, ja jos olemme esim. neljä tuntia mummolassa, saattaa lapsi saada neljä jäätelöä, kun on ollut niin kiltisti... Jos lapsi kysyy terveellisyydestä, mummo kuittaa asian sillä, että ei nämä herkut haittaa lainkaan. Lapsi on mummolassa vähintään kaksi kertaa viikossa näin kesäisin, joten tämä on meidän perheelle todellinen ongelma.



En ole herkkuja vastaan, mutta haluaisin jotain kohtuutta. Olen sitä mieltä, että ei pieni lapsi osaa vielä itse säännöstellä herkkujen syömistä, ja on väärin mummolta käyttää hyväkseen "meidän epäonnistunutta kasvatustamme". Aikuisten pitäisi vetää yhtä köyttä eikä yrittää löytää porsaanreikiä toisten kasvatuksesta. Aina silloin tällöin päivittelee tuttavilleen meidän ja lapsen kuullen, kuinka iso tuosta lapsesta on tullut ja on lihonut varmasti monta kiloa kesän aikana. Poikamme on nyt 16 kg ja 106 cm, enkä vielä pidä sitä minään hurjana lukemana, mutta totta on, että pojan paino on noussut hurjasti viimeisen vuoden aikana.



Pidän kovasti mummosta (anoppini) mutta jotenkin tässä asiassa en ymmärrä hänen suoranaista vahingoniloaan, jos lapseni sortuu herkkuihin. Aivan kuin hän todella yrittäisi tehdä lapsestani lihavaa. Näin hän ei toimi tyttäriensä lasten kanssa, vaan näille ei anneta jälkiruoaksi edes jäätelöä. Tytär on tarkkana lastensa herkuista. Harmittaa, kun hän selkeästi noudattaa toisen lapsensa perheen tapoja mutta ei kuitenkaan toisen.

Kun ollaan samaan aikaan mummolassa, minun lapsilleni saa antaa mehua ja pullaa, jäätelöä ja keksejä sitä mukaan kun haluavat.

Ihanaa, näin niitä rajattomia lapsia kasvatetaan. Lapset saa, koska lapset haluaa. Ja kun se 13-vuotiaana haluaa ne pari siideriä, niin teillä ne luultavasti myös ostetaan. Sehän haluaa niitä...

Mummo sanoo, että hän kunnioittaa vanhempien tapoja, mutta ei ryhdy muuttamaan omiaan. Jos hänen nimipäivillään kaikki aikuiset saavat kakkua ja minun lapseni saavat kakkua niin se on kokonaan kälyn ongelma, jos hänen lapsensakin sitä haluavat, mutta mummona hän ei voi antaa, koska on kielletty.

Ylläoleva lainaus on aika vitsi. Jos tilanne tosiaan (ja tuskinpa on) on sellainen, ettei kälyn lapsille saa antaa mitään koskaan eikä milloinkaan vaikka olisi juhlat, niin sitten varmaan voisi kutsua kälyn lapsineen "juhlimaan" eri aikaan kuin muut. Ihme juttu, jos mummo haluaa oikein kiusata toisia lapsenlapsiaan? Mitä hän tekisi, jos kälyn lapsista (ja huom, ovat vissiin myös mummon oman lapsen lapsia...) joku olisi diabeetikko/moniallerginen tms? Tarjoilisi silti vaan vai huomioisi asian?

KOHTUUS kaikessa: ei herkkukieltoa, mutta ei myöskään tuputtamista. Ja kauhean vaikeeta ei oikeasti ole huomioida lasten vanhempien tapoja. Kuten joku muukin sanoi, en mä ainakaan ala tarjota kasvissyöjäperheen lapselle makkaraa, __vaikka hän ei siihen kuolekaan__ (kuten moni on perustellut mummojen oikeutta tyrkyttää makeaa mahan täydeltä).

vietetään aikaa paljon yhdessä, vaikkapa monena päivänä viikossa, on mummonkin velvollisuus rajoittaa hemmottelua.

Valitettavasti, jos mummo ei tätä tajua, on pakko rajoittaa vierailuja.

Meillä nuorimmainen voi oikein pahoin automatkoilla ja veimme häntä pienenä isovanhemmille kauppareissujenkin ajaksi. (myöhemmin päivähoitomatkallakin ehti joskus oksennus tulemaan) Kunnes meille selvisi, että mummo ja pappa antaa lapsen syödä esim munkkia niin paljon kuin haluaa. Joka kerta.

Vähän isompana kysyin lapselta, miksi hän käyttäytyy mummolassa niin huonosti, kirkuu, kiukuttelee ja temppuilee, lapsi vastasi kirkkaalla äänellä: sitten ne antaa. Ja hymyili. ;o)

Alunperin siis pienikin vinkaus ja herkku oli suussa.

Onneksi matkapahoinvointi helpotti kun saatiin kääntää istuin kasvot menosuuntaan.

Ja en voinut mennä yksin kauppaan, koska mulla ei ollut silloin vielä korttia. Joskus mies kävi yksin lapun kanssa, mutta kyllä minäkin halusin edes joskus päästä jonnekin.

Isomummolla on oikeus hemmotella?

Mummilla on oikeus hemmotella?

Taatalla on oikeus hemmotella?

Unohtamatta tietenkään kummeja, naapurin tätiä ja enoja?



Rajaton herkkujen tarjoaminen saattaa toimia perheissä, joissa on vain se yksi isovanhempila missä käydä. Meillä tilanne on toinen.



Anoppi tyrkyttää niin paljon herkkuja, että muut isovanhemmat (mun vanhemmat, miehen mumma ja miehen isä) joutuvat olemaan antamatta suunnilleen yhtään mitään. He kun ovat niitä isovanhempia, jotka haluavat huomioida meidän vanhempien toiveet. Kyläpaikkoja on enemmän kuin missä voidaan käydä, ja yksi niistä vielä kahmii kaikki kermat päältä. Ikävää muiden osalta, mutta jos kaikki isovanhemmat toimisivat kuten anoppi, niin lapset eivät kävelisi vaan kierisivät... Sympatiat ap:lle, samaa taistelua on käyty.

Meillä molemmat mummot antavat herkkuja. Ensimmäisen lapsen kanssa otin herneen nenään ja ajattelin juuri niin kuin ap. Sitten huomasin että niuhottamisesta ei ollut mitään hyötyä, joten muutin omaa käyttäytymistä. Annoin lapsen syödä herkkuja kun olitiin kylässä, mutta kotona ei ole herkkuja. Kotona syödään hedelmiä jne.. Lapsilla on yksi karkkipäivä viikossa, se ei aina ole sama päivä. Jos ollaan oltu mummolassa ja he ovat syöneet herkkuja, niin silloin karkkipäivä on ohi siltä viikolta.(siis käymme usein mummolassa, oltiin juuri siellä 2 viikkoa) Nyt 10 vuotias poika katsoo, että onko herkku tarpeeksi hyvä mummolassa. Jos ei kelpaa hän ei ota, ja odottaa kunnes saa semmoista herkkuja josta tykkää.. Hampaat ovat hyvässä kunnossa, ja kiloja ei ole tullut.

liika on liikaa herkkujenkin suhteen.



Kyllä 1 pulla on kerrallaan ihan ok, mehun ja keksienkin kera, mutta viittä pullaa ei tosiaan tarvitse kenenkään syödä. Erittäin hölmöä puuhaa.



Toivottavasti osaat sanoa anopille tästä siten, ettei hänkään loukkaannu, mutta että samalla ymmärtää pointin.

Jokainen tehköön tietenkin niinkuin parhaaksi näkee,mutta mtn väärää en näe siinä että lapsella on rajat herkkujen suhteen. Jos niitä ei ole annettu,eivät osaa vaatiakkaan.

Meillä itsellä ollut sama käytäntö kun oltiin pieniä ja empä sen takia limusta jua mehusta sun muista karkeista välittänytkään.Myös pienemmillä sisaruksilla,serkuilla,tutuilla ynnä monella muula sama käytäntö.Meillä ei tulla antamaan lapsille karkkia ja suklaata ja limuja sun muita turhuuksia ennen 3v ikävuotta.Olen nähnyt sen toimivan niin monesti:) eikä lapset ikinä valittanut. Luuletteko lapsellenne jäävän kenties jotain traumoja jos ylenpalttinen herkkujen tuputtaminen jätetään pois!? haloo..turha edes lähteä ketään nimittelemään niuhoksi/nipottajaksi.herää itselläni kysymys että onko teillä muilla ylipäätänsä minkään näköisiä sääntöjä siellä kotona.Te "rennot ja mukavat" äidit joksi itseänne varmaan kutsutte.Olette niitä pahimpia. Voin hyvin kuvitella teidän kauppareissunne. Meillä lapset tietää millon on karkkipäivä ja että raha ei kasva puissa ja aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Itse olen äidilleni kiitollinen tästä kasvatuksesta. On myös paljon muita herkkuja mitä pienelle lapselle voi antaa. Ei tullut varmaan Anoppiakaan kukaan neuvomaan miten oma poika olis pitäny kasvattaa joten jokainen kunnioittakoon toisten omia kasvatus tapoja.Mitkä itse kokee parhaaksi.ps:kukaan ei ole sanomaan että toisen tapa olisi kuitenkaan oikea tai väärä.!:)niin...

Itsekin olen sanonut molempien vanhemmille, että lasten kasvatuksessa on huomioita vanhempien toiveet. Tietenkin mummoloissa on eri säännöt kun kotona ja jos on jotkut juhlat, niin tottakai silloin lapsetkin saa herkkuja. Mutta joskus lapset saattavat syödä itsenä kipeäksi, jos ei heitä rajoita. Ja miksi pitäisi tuputtamalla tuputtaa?



Samoin kahvilla saavat olla mummolassa mukana, syödä pullan/juoda mehua. Mutta jos mummolassa olo on PELKKÄÄ herkuttelua aamusta-iltaan niin rajoittaisin kyllä menoa. Kyllä myös isovanhempien pitää osata rakkauttaan ilmaista ilman herkkujakin.

Luulen, että hyvä olisi "sopia" asiasta aikuisten kesken. Eli jos keskustelua tulee enemmän, lapset olisivat poissa paikalta.



Tuon "sopia" laitoin lainausmerkkeihin siksi, että on todella hyvä, jos asioista voidaan sopia. Jos näin ei kuitenkaan voida tehdä, saat sinä vanhempana sanella säännöt ja asettaa rajat.



Lasten parastahan sinä ajattelet. Jos ei syö monipuolisesti ja niin, että nälkä lähtee, tulee toisiaan huono ja jaksamaton olo. Jos on kunnon ruokaa syönyt, yksi pulla ei huonoa oloa tee. Lapsi ei välttämttä osaa valita syömisiään niin, että olo pysyisi hyvänä.



Ruokailutottumukset opitaan lapsena ja nuorena. Siinä mielessä ne herkut tosiaan "tappavat", vaikka en haluakaan tuomita esim. diabeetikkoja siitä, että itse olette/olemme tautimme hankkineet.



Lasta pitää myös suojata liialta "terveyspuheelta". Erilaiset syömishäiriöt ovat yleistyneet paljon ja moni kokee ahdistusta syömisestä.

jos isovanhemmat ovat päivittäin arjessa mukana niin rajoittaisin herkkujen antamista, jos taas kyse kyläilystä niin antaisin antaa niitä herkkuja.

Siis saattavat olla parin viikon jaksossa meillä monia päiviä peräkkäin. Sitten saatetaan nähdä välillä esim. vain viikon välein tai harvemmin.



On vain tosi kurjaa, kun lapset oppivat siellä pahat tavat esim. kerjäämään herkkuja, jota ennen eivät edes tajunneet tehdä. Jos mehua annetaan siellä, alkaa pillimehun kerjääminen muuallakin. Tottuvat aina siellä johonkin paheeseen, josta muuten kyllä pysyvät poissa, vaikka muut ympärillä saisivatkin. T.AP

olet kyllä aika niuho. Ihan oikeasti, isovanhemmat saavat hiukan lelliä lapsia eikä ne reiät tule hampaisiin satunnaisista pullista tai kekseistä eikä siitä että xylitolia ei ihan joka kerta anneta.



Relaa jo.