Sairas mustasukkaisuus ja omistushalu, tarvitsen neuvoja

meillä ihan samanlainen tilanne. vihaan itseäni tämään takia. en myöskään rajoita mieheni menoja. ja luulen että pelkoni miehen pettämisestä ovat turhia.



jotenkin haluaisin myös eroon tästä..

Myös yksi lisää ilmoittautuu... :/ Mulla kaiketi vaan vielä pahempana tuo... :///

keskusteluterapian avulla. Nykyään olen siinä määrin kuin toinen ihminen ja olen saanut itsetuntoni takaisin.

Teillä on todella huono itsetunto.

tosin olen päässyt siitä yli. joskus mustasukkaisuuden peikko tulee, mutta nykyään hyvin harvoin. Ensimmäisessa liitossa elämä minulla ja kumppanilla oli tosi vaikeeta. pelkäsin kokoajan. ja tutkein kännykkää ja tenttasin. Tiedän että oli miehelle raskasta mutta sitä se oli myös minulle.

loppu viimein minä olin se joka petti ja erosimme.



Eron jälkeen "pompotin" miehiä.. ja aina kun joku tykästy niin meni vaihtoon. pelkäsin alottaa kunnollista suhdetta. kunnes tapasin nykyisen mieheni. alku meni huumassa, ja hetken päästä aloin huomata itsessäni taas kamalia mustis piirteitä. mieheni ei ymmärtänyt ollenkaan, ei ollut koskaan kokenut mitään sellasta mitä meillä oli..



menin terapiaan, ja siellä tosin kävin jo ekassakin liitossa. käymme myös n 1-2krt/ kahdessa kk´ssa pariterapiassa. vieläkin vaikka mustasukkaisuuteni on hallinnassa. ja käyn yhä siis yksilöterapiassa. ja suosittelen sitä ihan kaikille. kkenelläkään ei mene niin hyvin etteikö tekisi hyvää purkaa tuntojaan :)



Uudessa liitossa en vahtinut kännyä tai sposteja. ja nykyään tuntuu ettei ole tarvettakaan. mieheni tietää että olen mustis ja on itsekin jos osoitan kiinnostustani muille miehille jne.



Tässä on 4vuotta oltu yhdessä ja nyt on vuosi ollut ihanaa aikaa. vauvan odotus ehkä oli suurin juttu mun mielestä mikä tähän vaikutti.. ja toki et ollaan keskusteltu paljon ja ymmärrämme toisiamme.



pelkäsin kyllä et mitä jos muutun kauheesti kun vauva on syntynyt, kun on ehkä itsetunto ongelmia kropan takia, mut ei. mul on ihana kroppa, aika usein :) ja vauva masu on ihana, tosin aika veltto :D



Ja tosiaan olin mustasukkainen naisten kuvistakin, pornosta, ja ihan vaan mainoksista. elämä oli tosi kamalaa. :(



Mutta siis, siitä selviää kyllä. Molempien pitää tehdä töitä sen eteen. ja Avoimuus.. se olis tärkeetä. Jos mies ei kerro asioista, niin helposti sitä pieni pää alkaa keksiä ihan päättömiä juttuja.. miten ehkä ne asiat meni. mut jos kumppani rehellisesti kertoo asioistaan niin ei jää sijaa epäilyksille :)



äityli

Olen muuten tosi vahva nainen ja ulkoisesti kukaan ei uskoisi että kärsin tälläisistä peloista. Esim jos kaupassa mies katsoo vähän pidempään jotain naista, tunnen tosi syvää ahdistusta ja menen lukkoon ja en voi edes katsoa miestä. Ongelma on siis paha. Miehelle olen jonkun verran puhunut tästä, korostaen että tämä on minun ongelma, hän ei välttämättä ihan ymmärrä, sanoo loukkaantuvansa että luulen sellaisia. Niinhän se on, loukkaavaa.



Itsetunto on minulla todella huono. Muihin verrattuna olen mielestäni huono ja eri tasolla. Tätäkin olen yrittänyt kirjojen, liikunnann, mietiskelyn jne avulla parantaa mutta tuloksia ei tule :(



Hyvä keskustelu! Lisää!



-ap

ja se teettää sinulle hankalia tunteita. Sillä saat tavallaan otteen siitä eikä tunnemyrsky hallitse sinua, sinä hallitset sitä.

kun pitää ajatella todella paljon ja pohtia syitä ja seurauksia. Mikä vapaus jos uskaltaisi olla vailla mitään pelkoja ja huolia, rakastaa vain! Vain rakkauden hyvät puolet :) ehkä joskus!

Itselläni on täysin sama ongelma ja kaipaisin myös neuvoja miten päästä eroon. "Ahdistun todella paljon jos mies kiinnittää muihin naisiin huomiota, tuntuu kuin minä jäisin aina "toiselle sijalle" koska minussa ei ole mitään parempaa kuin heissä" tiedän miltä tuntuu..

Tuntuu etten pysty suhteeseen tämän takia. Mutta mustasukkaisuuteni keskittyy enemmän miehen kokemaan menneisyyteen ja hänen exiinsä. Ajattelen usen, että hän varmasti vertaa koko ajan minua heihin ja pitää paljon huonompana ja rumempana tms. Ihan hullua, mutta tällaiset ajatukset päätäni vaivaavat. Oikein korventavat. Toisaalta tiedän olevani ihan OK kaikin tavoin (paitsi en tämän neuroosin suhteen.)

Minulle on sama homma päällä. Tyttöystäväni on minulle aika ilkeä vaikka olen ostanut hänelle kaikkea mitä hän on tarvinnut. En tiedä mitä tehdä.

pelätä koska elämässä ei koskaan ole täyttä varmuutta. Nyt kaikki on hyvin , et vain luota itseesi- et koe jostain syystä olevasi riittävä ja hyvä. Elämä täyttyy pelolla..että jos?

Koita rauhoittua ja nauttia hyvistä asioista.

Normaali mies katsoo muitakin naisia tai pornoa, se on terveen uroksen käyttäytymistä. Vasta kun mies menettää kiinnostuksensä sinuun ja teiltä häviää jutteluyhteys, seksi ja halimiset voi olla huolissaan.

Ihmisellä on myös muuta elämää kuin parisuhde. Kaverit, menot , työ. Mielestäni luotetaan automaattisesti toiseen. Ei epäillä, ellei ole selvää aihetta epäillä. Kyllä sen toisen käytösestä näkee jos on aihetta.

Liika toisen sitominen ei ole hyväksi eikä se että kaipaat vakuutteluja että sinusta välitetään....



Usko itseesi. Tapaa ystäviä, harrasta. Nauti elämästä, älä murehdi parisuhdetta.

naisia oman kullan kanssa. Eli kyllä miehessäsikin on vikaa kun kerran käyttäytyy noin, varsinkin kun tietää tunteesi. MInulla oli aiemmin sama ongelma entisen mieheni kanssa. Mutta ei nykyisien mieheni kanssa, joka ei seurassani kuolaa muiden naisten perään. Naiset aina vaan etsii vikaa itsestä, mutta vika voi olla miehessä. Yksinkertaisesti on epäkohteliasta jos vaikka ravintolassa ollessanne mies vaan vilkuilee muita naisia.

tässä haetaan ongelmaa miehen käytöksestä, kun taas kaikki miehen mustasukkaisuutta käsittelevät ketjut ovat täynnä kommentteja, jotka kehottavat juoksemaan mustasukkaisen miehen luota hetihetiheti.



Eli siis naisen mustasukkaisuus johtuu miehen käytöksestä, ja miehen on askel kohti väkivaltaa.



Sori siskot, mutta melkoista kaksinaismoralismia taas liikkeellä.

Up

että mitä sitten tapahtuu, jos miehesi pettää. Mitä sitten?

Sinä sanot että nyt riitti, koet surua, masennustakin ehkä, joudut aloittamaan alusta. Saat rakentaa itsellesi uuden kodin, voit tehdä asioita, joita sinun ei tarvitse kenellekään raportoida. Mutta mitä sitten? Puutteessa joudut ehkä olemaan ja otat riskin että seuraava kumppani herättääkin sinussa täydellisen luottamuksentunteen, niin kuin minulle kävi.



Mieti mikä näissä tapahtumissa on sellainen, joka saa sinut pelkäämään niitä niin paljon että koet mustasukkaisuutta? Onko miehesi ihminen jota ilman et pysty elämään vai mistä on kyse?

kanssa eläessäni mustasukkaisuudesta. Ei oikeasti ollut mitään syytä, mutta olin riippuvainen hänestä ja hänen siitä, että hän tarjosi elämälleni turvaa ja kiinnekohtaa, mikä silloisesta elämästäni puuttui. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että todellisuudessa hän oli minusta riippuvainen, ja käytti hyväkseen taloudellista vakaata asemaani sekä epävarmuuttani hänen suhteen. Hän itse opiskeli ja tavallaan eli minun varoillani. Olimme nuoria, enkä silloin ajatellut edes tämän laista mahdollisuutta.



Olin koko ajan täysin varma, että hän pettää minua ja lähtee muiden matkaan, jos tulee tilaisuus.



Ja kuinka kävi? Pahin pelkoni kävi toteen siinä vaiheessa, kun olin todella häenstä riippuvainen. Lapsi ja asuntolaina. Hän petti minua ja piti suhdetta yllä monta kuukautta, ja hääpäivämme iltana tunnusti minulle, että hänellä on suhde, jonka hän haluaa lopettaa, sillä tämä kakkonen haluaa enemmän kuin vain suhteen. (Yksinhuoltaja oli).



Tämän seurauksena lamaannuin täysin. Elin kuin sumussa pari vuotta, olin masentunut, vakavasti. En voinut puhua tapahtuneesta kenellekään, en osannut käsitellä asiaa itsekään. En suinkaan suinpäin hakenut eroa, en vain jaksanut edes ajatella. Elin vain hetken kerrallaan. En ajatellut edes tapahtunutta ( näin jälkikäteen ajatellen) vaan ilmeisesti torjuin ja samalla hyväksyin tapahtuneen. Suurin syy masennukselleni ei ollut siinä, että mieheni petti, vaan siinä että koko elämältäni putosi pohja. Se joku turvallisuuden, luottamuksen menettäminen ja oman haurauden tiedostaminen ja se kuinka hauraalle pohjalle on oman identiteettinsä perustanut. Ja kaiken sen käsitteleminen, että on tavallaan itse syypää tapahtuneeseen, vaikka tuon kaiken laukaisijana olikin mieheni syrjähyppy.



Meille tuli ero muutama vuosi sitten. Olemme hyvissä väleissä ja tavallaan ymmärrämme tapahtuneen syyt ja seuraukset. Meillä on molemmilla uusi parisuhde, jossa olemme kumpikin onnellisia.

Miettiä esim., mistä itseinho voisi johtua tai se honommuuden tunne ylipäätään.



Minä sain itseni koottua liikunnalla ja hoitamalla kroppani kuntoon. Vieläkin on tekemistä paheideni suhteen.



Olin aiemmin mustasukkainen, tosinkin aiheesta, koska mies oli pettänyt ja petti uudestaankin. Roikuin hänessä epätoivoisesti ja hän vain käytti epätoivoani hyväkseen, teki mitä tykkäsi. Hän oli kuitenkin myös mustasukkainen minusta, sairaalloisen mustasukkainen, vaikka siihen ei ollut minkäänlaista aihetta.



Onneksi pääsin eroon, nyt elän yksin lasten kanssa, enkä aloita uutta suhdetta ennenkuin itsetuntoni on täysin kunnossa ja hauraus poissa.

en ole ollenkaan mustasukkainen muista naisista, ainoastaan miehen ex-vaimosta :(. Hulluinta on, ettei edes ollut kauaa hänen kanssaan naimisissa ja kuvailee suhteen olleen vaikea... Lapsiakaan heillä ei ollut... Silti joskus pelkään ex-vaimon olleen miehelleni monessa suhteessa minua parempi puoliso.