Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa vaikeista taustoista uudelle deittikumppanille?
08.03.2023 |
Mulla todettiin masennus ja samalla aloin tutustumaan yhteen mieheen. Aluks ihan kaverina, mut nyt on sovittu ekat treffit. Hän tietää et mulla on masennus ja hankala elämäntilanne. Sanoin että voin kasvotusten vähän kertoa tarkemmin mun tilanteesta ja häntäkin kiinnostaa tietää missä mennään. En vain tiiä mitä kertoisin hänelle, että en säikytä häntä pois tai ns. kerro liikaa kerralla. Kun samalla kuitenkin haluan olla rehellinen.
Esim. mulla on lapsuuden trauma suurimpana syynä ja lisäks monta muuta pienempää juttua joiden takia masennus on päässyt osittain muodostumaan.
Ni mietin et kuin tarkkaan nuistakin kehtaan kertoa? Ei kuitenkaan ihan kunnolla vielä ees tunneta.
Läheisille nuista pystyn puhumaan, mut uusille tuttavuuksille inhoon ja vältän puhumasta nuista kun jotenkin pelkään ihmisten reaktioita. Eikä normaalisti tartteekaan mainita, mut nyt on kyse kuitenkin mahollisesta tulevasta parisuhteesta.
Kommentit (10)
Vaikene. Jos on oikeasti kiinnostunut sinusta ja hyvinvoinnistasi, ei vaadi sinua selittämään mitään. Te ette tunne toisianne, ei silloin puhuta syviä salaisuuksia vaan tutustutaan pintatasolla tyyliin en tykkää kissoista, olen koiraihminen. Tämä on minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa alkuun kertoa mahdollisumman vähän ennenkuin tutustut paremmin ja välillänne on luottamus .
Ei minusta aluksi tarvitse kertoa kuin suunnilleen että kuinka vakavia ongelmia on edessä JOS ne vaikuttavat suhteeseen.
Mä seurustelen miehen kanssa joka on toipuva (useamman vuoden jo raittiina ollut) alkoholisti. Mulla itsellä taas on edellisen pitkän parisuhteen jäljiltä talous ihan kuralla. Haasteita on siis molemmilla.
Mä toin omani jo hyvin tapailun alkuvaiheessa esille. Hän omansa vasta vähän myöhemmin. Nää on kuitenkin pystytty käsittelemään. Eletään tätä päivää ja katsotaan tulevaisuuteen. Yhdessä.
On yksilöllistä, koska kertoo. Ja tarviiko kaikkea edes kertoa. Mutta hätäillä ei kannata.
Eiköhän se tiedä jo tarpeeksi näin alkuun.
Älä kerro liikaa sellaista suht tuntemattomille, mitä voisi käyttää sinua vastaan.
Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikene. Jos on oikeasti kiinnostunut sinusta ja hyvinvoinnistasi, ei vaadi sinua selittämään mitään. Te ette tunne toisianne, ei silloin puhuta syviä salaisuuksia vaan tutustutaan pintatasolla tyyliin en tykkää kissoista, olen koiraihminen. Tämä on minun mielipiteeni.
Toi pintataso kissa/koira vaihe me ollaan vähän niinku jo menty. Eikä hän ite vaadi kertomaan mitään. Mulla itellä on vaan tunne, että vähän pitää valottaa, että toinen tietää, jos oireilen jotenkin. Kun mulla on välillä myös ahdistusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, että vähän ymmärtäis mistä ne kumpuaa.
En juurta jaksaen ajatellu vielä puhua, mutta mietin et miten sillein pintaraapaisun sais kerrottua taustoista.
Kerro sitten kun sinusta tuntuu hyvältä ja mies vaikuttaa turvalliselta. Alkuun varmasti on hyvä mainita että tiettyjä ongelmia/masennusta on, mutta ei niitä tarvitse tarkemmin avata kuin vasta siinä vaiheessa kun muutenkin on fiilis, että suhteessa voisi olla potentiaalia. Erityisesti ei tarvitse kertoa, jos mies painostaa siihen tai itsestä ei tunnu hyvältä asioita jakaa. Toimivassa alkavassa suhteessa hyvä hetki varmasti tulee ns. itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös traumatausta. Yksityiskohtaisesti en traumoistani kerro kenellekään, vain sen verran kuin ne vaikuttavat tarpeisiini nykyhetkessä. Tästä olen kyllä täysin avoin, mielestäni on parempi, että toinen lähtee, jos ei kestä. Se on rehellistä. On tarpeeksi rasittavaa kantaa ja käsitellä ongelmiaan, saati että pitäisi lisäksi esittää pärjäävämpää kuin on.
Ei uudelle tuottavuudelle mitään lapsuuden traumoja kerrota. Vasta, jos seurustelee niin voi avautuu lapsuuden asioista.
Mä oon pahasti mt-ongelmainen. Traumataustaa jne.
Oon miesehdokkaille latonut ihan suoraan aika ensimmäisillä tapaamisella, mitä ongelmia on, mitä on tapahtunut ja miten saatan oireilla.
Ihan reilua mun mielestä, saavat itse päättää jäävätkö katselemaan vai ottaako hatkat. Yllättävän moni on jäänyt :D
En kannusta ainakaan patoamaan liian pitkälle. Ja siinä sen näkee, kuinka toinen asioihin suhtautuu. Jos se ei kestä niin paras kaikille, ethä lähtee heti eikä sitten kun on hankalampaa ja sitä tukea tarvitsisi enemmän kuin ikinä.