Te kaikki, jotka opetatte lapsellemme hyviä käytöstapoja, mitä...

Sellaista mitä sine et ole hänelle opettanut.

Tervehtimään kaikkia kohdatessa, myös sitä kaupan kassaa, kiittämään. Odottamaan vuoroaan. Ottamaan muutkin huomioon. Puhumaan ystävällisesti ja kiroilematta. Istumaan rauhassa ruokapöydässä ollessa. Puhelinta ei räpelletä syödessä eikä muiden seurassa. Olemaan kiusaamatta ja tappelematta. Käsittelemään asiat puhuen. Mitään toisen omaa ei oteta eikä rikota. Rehellisyys kaikkiaan. Onhan näitä vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Kuten lastensuojelukin sinulle sanoi: et sinä kasvata, et sinä edes toimi kuin isä, sinä vain kiillotat julkisivuasi esiintymällä lasten kanssa. He ovat sinulle kuin lemmikkejä, olemassa ja kohdattavissa silloin, kun sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Kuten lastensuojelukin sinulle sanoi: et sinä kasvata, et sinä edes toimi kuin isä, sinä vain kiillotat julkisivuasi esiintymällä lasten kanssa. He ovat sinulle kuin lemmikkejä, olemassa ja kohdattavissa silloin, kun sinä haluat.

Hyvin sanottu. Vanhemmuutta ei voi suorittaa kuin jotain harrastusta, silloin kun huvittaa ja sopii aikatauluihin. Eikä vanhemman elämäntehtävä ole kaikilla päätöksillä yrittää miellyttää lasta.

Omaa mielipidettään ei tarvitse aina mölistä kovaan ääneen julkisesti. Ainakaan sellaista tunnepohjaista ja aggressiivista. Muilla on omat mielipiteensä ja nekin on kohteliasta kuunnella. 

Kun on aikuisia/vieraita kylässä, osallistutaan yhteiseen syömiseen. Ei katsella kännykkää pöydässä tai lähdetä heti tilaisuuden tullen omaan huoneeseen nököttämään.

Tervehtiminen kuuluvalla reippaalla äänellä

Kiittäminen

Anteeksipyytäminen

Silmiinkatsominen kun tervehditään/jutellaan kasvotusten

Muiden huomioiminen ja kohteliaisuus

Käyttäytyminen tilanteen vaatimalla tavalla (esim. juhlat, hautajaiset jne). Esim. milloin puhelin on kiinni/äänettömällä taskussa.

Ajoissa oleminen/muiden ajan kunnioittaminen

Rehellisyys

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kyllä tuolla työpaikoilla näkee vaikka ja mitä. Minesti miettinyt onko kotona opetettu yhtään mitään. Tullaan ja mennään miten sattuu, ei tervehditä, räplätään puhelinta jatkuvasti, ei katsota silmiin vaan katse on joko lattiaan tai kattoon jne jne.

Olen opettanut lapsilleni, että he eivät ole maailman napoja, eikä kaiken aina tarvitse mennä niin kuin he haluaisivat.

Käytöksessä olen painottanut muiden huomioon ottamisen tärkeyttä.

Hiukan kaduttaa, koska ilmeisesti kasvatukseni on johtanut lasteni heikkoon itsetuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Kuten lastensuojelukin sinulle sanoi: et sinä kasvata, et sinä edes toimi kuin isä, sinä vain kiillotat julkisivuasi esiintymällä lasten kanssa. He ovat sinulle kuin lemmikkejä, olemassa ja kohdattavissa silloin, kun sinä haluat.

Hyvin sanottu. Vanhemmuutta ei voi suorittaa kuin jotain harrastusta, silloin kun huvittaa ja sopii aikatauluihin. Eikä vanhemman elämäntehtävä ole kaikilla päätöksillä yrittää miellyttää lasta.

Mutta kun nyt me kohtaamme oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut lapsilleni, että he eivät ole maailman napoja, eikä kaiken aina tarvitse mennä niin kuin he haluaisivat.

Käytöksessä olen painottanut muiden huomioon ottamisen tärkeyttä.

Hiukan kaduttaa, koska ilmeisesti kasvatukseni on johtanut lasteni heikkoon itsetuntoon.

Sinähän olet opettanut lapsillesi oikein hyviä asioita. Eivät ne välttämättä johda heikkoon itsetuntoon, se voi johtua ihan muustakin. Nykyään sitä paitsi tunnutaan korostavan erityisen hyvää itsetuntoa niin paljon, että sellainen, joka ei jatkuvasti tuo itseään esiin, alkaa vaikuttaa erilaiselta, vaikka olisi aito oma itsensä.

Ollaan harjoiteltu kaupassa asiointia, apteekissa käyntiä, bussilla, junalla ja lentokoneella matkustamista, kirjastossa toimimista, lääkärissä käyntiä jne. Ensin leikkimällä ja sitten käytännössä. Minä olen mukana, mutta lapsi hoitaa itse asiat. Opetellaan rauhallisesti odottamista, tervehtimistä, silmiin katsomista, sitä missä tilanteessa kätellään, ystävällistä keskustelua, avun kysymistä jos ei jotain osaa, kiittämistä ja asiallista käyttäytymistä julkisilla paikoilla. Paljon on juteltu myös muiden ihmisten tavoista, etenkin jos se poikkeaa meistä. Kerron että meitä ihmisiä on joka lähtöön, on erilaisia tapoja ja syitä käytökselle, eikä ole meidän asia arvostella saati paheksua. Ollaan me aina omia itsejämme.

Kaveritaitoja harjoitellaan. Toinen lapsi on esiteini ja alkanut käyttäytyä varsin tylysti joitain kavereita kohtaan. Ollaan sitten mietitty ihan konkreettisesti, millä äänensävyllä toiselle puhutaan, miksi ei lytätä tai arvostella edes vitsillä, miten pyydetään kauniisti anteeksi, miten tervehditään ja hyvästellään, ja miten vieraalle tehdään mukava ja tervetullut olo meille.

Sitten sellaisia pikkuasioita: Välillä tehdään kunnon kattaus ruokalajeineen, tai mennään ravintolaan ja lapset pääsevät harjoittelemaan pöytätapoja. Välillä syödään etnisiä ruokia ja mm. puikoilla syönti onnistuu hienosti, samoin kuin käsin. Ulkovaatteet naulakkoon ja kengät telineisiin, ei hujan hajan eteisen lattialle -edes kylässä. Eläinten kunnioittamista ja niiden käytöksen tulkintaa. Meidän kissaa on nimittäin riepoteltu lasten kavereiden toimesta ja sellaista en halua omieni tekevän. Mitähän muuta.. no sosialisoidaan, käydään paikoissa ja harrastetaan. Lapset ovat oppineet käyttäytymään hyvin ja rohkeasti erilaisissa tilanteissa. He osaavat kuunnella ja keskustella aikuistenkin asiasta kuin asiasta.

Niin ja liikenneasennetta opetan toivottavasti omalla esimerkilläni. Isäni on ratintakana oikea viilipytty. Ei hermoile tai suutu mistään, vaan ajaa ennakoiden ja tasaisesti. Sitä yritän itsekin ja kiroilen korkeintaan mielessäni.

En opeta lapsellenne hyviä käytöstapoja. Jätän sen suosiolla Rikosseuraamusviraston tehtäväksi sitten myöhemmin, kuten Sinäkin olet ilmeisesti jättänyt.