En jaksa enää, kärsin masennuksesta (eläkkeellä) ja aina kun tapaan vanhempiani niin tekevät selväksi että veljeni on se lempilapsi.

Olisiko masennuksesi syy juuri tuossa

vanhempien vääristyneessä asenteessa?

Ei normalit vanhemmat pyri suosimaan

toista lapsistaan, vaan välittävät kaikista lapsistaan ehdoitta. Pyri ottamaan etäisyyttä

omiin vanhempiisi oman mielenterveytesi

nimissä. Hakeudu Kelan kuntoutusterapiaan,

niin voit puhua ongelmastasi.

Kyllä, veli oli se lempilapsi. Mutta nyt kun vanhemmat ovat kuolleet, veli saa olla aivan rauhassa ihan mitä tahansa.

Voit valita kuinka suhtaudut asioihin, sitä kutsutaan kypsyydeksi. 

Anna vanhempiesi ajatella ja tehdä mitä he tekevät ja käännä huomiota miten välität itse itsestäsi. 

Se että joku välittää meistä itsekustakin on vain bonus.

Eikä sukua ole pakko tavata, jos vain pahentavat oloa.

Jos mahdollista, muuta kauemmas.

Voimia sulle. Tuo on sellainen epäreilu tilanne, että sitä ei ehkä täysin ymmärrä kuin saman kokenut. Kun meihin on jotenkin sisään rakennettu se tarve olla vanhempiemme rakastamia ja hyväksymiä. Haemme sitä rakkautta ja hyväksyntää jotenkin vaikka lopun ikämme, jos emme ole sitä lapsena saaneet. On todella tuskallista katsoa vierestä, jos sisarus saa hyväksyntää ja rakkautta, mutta itse ei. 

Voimia, ap. Meitä on monta. 

Vanhana jaksat vielä marista tuollaisesta. Ihan sama kuka on mikäkin lapsi. Itse tämä elämä on elettävä ilman vanhempia.

Masennukseen auttaa, kun tietää mistä se johtuu ja tekee jotain asian eteen. Tässä vaiheessa vaikka sanot suorat sanat vanhemmillesi tai katkaiset vain välit.

Minua masensi muutama ihminen elämässäni, että päädyin masennuslääkkeisiin. Yksi kaunis päivä vaan sitten tajusin ja heräsin sumusta ja ymmärsin mistä masennus johtui. Potkin pari ihmistä elämästäni ulos ja niin jäi pikkuhiljaa myös masennuslääkkeet pois. Kukaan ei enää mollannut minua maan rakoon!!

Älä tapaa vanhempiasi. Masennuskin saattaa alkaa helpottaa, kun pääset eroon myrkyllisistä ihmisistä.

Tapaat kuolleita vanhempiasi, trolli mikä trolli ei kannata kirjoittaa itseään pussiin heti toisessa kommentissasi.

Miksi käyt ja/tai pidät minkäänlaista yhteyttä vanhempiisi?

Itselläni oli myös erittäin huonot välit vanhempiini ja katkaisin ne jo vuosia sitten totaalisesti ja aloin voimaan hyvin. Enkä sekunttiakaan ole katunut päätöstäni.

Tuttu juttu. Minua kiusattiin koko lapsuus ja nuoruus- äitini ja veljeni.

Vähän sama kun paloin lopuun vaihdevuosien jälkeen ja sitä eläke: Syy hirveä lapsuu ja EX-mies selitykset.Mutta masennus loppu heti kun kelan eläke masupäivät ja pääsee lähiöön paarin kaljalle,sen jälkeen 1-2 viikkoa nenän valkasupäivät, kun rahat vähissä ja se aika onkin masentunut ja mutkin  sairaudet,kunnes raha taas valtionkassasta tilille kilahtaa.

Ap, en tietysti tiedä kuinka olet johtopäätöksesi päätynyt,koska et kerro tarkemmin. Mutta voisiko kyseessä olla vain väärä tulkinta valmiiksi masentuneessa mielessäsi. Silloin nimittäin yleensä ottaa kaiken vittuiluna tms negatiivista.

Kerron nimittäin omasta kokemuksestani, että vanhemmat yleensä kertovat juttuja lapsistaan vaikka eivät tarkoita sillä mitään pahaa, kuten, että ko lapsi olisi parempi tai rakkaampi. Esimerkiksi ihan vain puhuakseen jotakin, etteivät ihan hiljaakaan ole ja ehkä voivat kuvitella, että sisar haluaa kuulla asioita veljestään, kuten "normaali" ihminen haluaakin ja vain iloitsee sisarensa puolesta, jos hyvin menee.