Jos minulla oli lapsena kaveri kotona ruoka-aikaan,

Kaikkien mun kavereiden luona oli pakko syödä jos olit siellä ruoka-aikaan.

Oli meillä ja oli muillakin. Ihan ok lapsenkin mielestä, se oli suomalainen ja kaiketi ihan yleinen pohjoismainen tapa.

Näin meillä. Ei tarjottu kavereille ruokaa. Myöskään välipalaa ei saanut jääkapista ottaa. Asia hävetti minua todella paljon.

Oli just samanlaista. Kaverit asui lähellä joten ei heitä ruokapöytään kutsuttu. Itsekin odotin kavereita, jos he söivät.

Yökyläilyt olivat harvinaisia mutta silloin tietenkin sai ruokaa.

Ei ollut minun lapsuuden kodissa tällaista. Äiti ruokki aina kaikki, jotka meillä ruoka-aikaan sattui olemaan. Ja siitä kai se on minullekin jäänyt: tarjoan ruokaa AINA jokaiselle joka meillä on ruoka-aikaan. Itsestä tuntuisi tosi oudolta, että joku jäisi nälissään odottelemaan kun oma lapseni syö

Helpottavia vastauksia! Luulin toisen ketjun perusteella, että kaikki muut tarjoavat ruokaa. Ap

Muistan kun joskus odotteli kaveria jonkun huoneessa ja vähän vatsa kurni. Ruoan tuoksu leijaili. Olisi ollut kiva, kun olisi kutsuttu pöytään.

Jännä... miten joku ajattelee että olisi jotenkin yleistä että ei tarjota ruokaa lasten kavereille. Itse tarjoan aina. Ja myös omat lapset on aina saaneet ruokaa kavereillaan yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta. Meidän kuopus ei yhden kaverinsa luona saa koskaan mitään, mutta sama kaveri kävelee meillä itse kaapille kyselemättä

Vierailija kirjoitti:

Jännä... miten joku ajattelee että olisi jotenkin yleistä että ei tarjota ruokaa lasten kavereille. Itse tarjoan aina. Ja myös omat lapset on aina saaneet ruokaa kavereillaan yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta. Meidän kuopus ei yhden kaverinsa luona saa koskaan mitään, mutta sama kaveri kävelee meillä itse kaapille kyselemättä

Voiko tässä olla kyseessä kyseiseen aikaan ja alueeseen liittyvät erot? Itse siis lapsuus ysärillä lähiössä ja ei ruokaa tarjottu. Omat lapset vielä sen ikäisiä etteivät yksin kyläile, mutta oma ajatus on (ainakin vielä) ehdottomasti se, että ruokaa tarjotaan kavereille myös.

Mua kyllä äitinä arsyttää, jos teen ruokaa ja lapset onkin sitten syöneet kavereilla. Tietysti jos sovitaan syömisestä, niin asia on erikseen. Jos meillä joku kaveri haluaa syödä, pyydän soittamaan kotoa lupaa. Lapset 7 ja 8.

Meillä lasten kaikki kaverit tosin asuvat lähellä, ei ole vaiva eikä mikään käydä kotona syömässä ja yleensä näin tapahtuukin. Juomista ja pientä välipalaa tarjoan toki.

Odotin käskemättä siellä huoneessa.Ei kyllä tuntunut minkään ikäisenä sovinnaiselta syödä muiden ruokia.

Ei ollut. Yleensä oli sovittu etukäteen vierailut. Jos vierailu oli pitkä, toisen vanhempi maksoi. Kiltit mummut ja papat tarjosivat lapsille ruokaa ja jälkiruokaa, marjamehua.

Ap, oliko teillä työväenluokkainen perhe? Meillä kutsuttiin aina myös kaverit syömään.

Kyllä. Syötiin ja kaveri odotti lastenhuoneessa.

Varmaan ärsyttäisi, jos olisi yksipuolista. Mutta meillä toimii kyllä molempiin suuntiin: välillä lasten kaverit syö meillä ja välillä omat lapset syö kavereilla. Soittavat ja pyytävät kyllä aina minulta luvan syödä kaverilla, kuten kaverit soittaa omaan kotiinsa ja pyytävät luvan syödä meillä. Eli tyypillisesti meillä on pöydässä 2-8 ruokailijaa (omassa perheessä 5 hlöä)

Meillä kutsuttiin aina kaverikin syömään. Ei oltu varakkaita, mutta äitini on sellainen pullantuoksuinen.

Tämä tarttunut myös itselle ja ruokin aina omien teinienkin kaverit.

Oli juuri näin. Ihan luonnollista, kun asuttiin lähekkäin, että syödään kotona. Yökyläilyt tosiaan erikseen.

Lapsena yhdellä kaverillani taas oli ihan päinvastainen sääntö. Sinne jos sattui ruoka-aikaan kylään, piti aina mennä istumaan ruokailun ajaksi muiden mukana pöytään, vaikka ei itse syönytkään.

Esim. kerran menin hänelle sovitusti yökylään ja ennen tätä olimme juuri syöneen minun luonani (150 metrin päässä), mutta jouduimme kuitenkin pönöttämään hiljaa pöydässä hänen vanhempiensa syödessä. Olisi ollut eri asia jos he olisivat jotenkin huomioineet meitä lapsia, kyselleet vaikka perheeni kuulumisia tms. koska olivat perhetuttuja, mutta vanhemmat puhuivat vain keskenään jotain arjen pyörittämiseen liittyviä juttuja. Istuimme pöydässä yli tunnin, koska he eivät oikein osaa syödä ja keskustella samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä... miten joku ajattelee että olisi jotenkin yleistä että ei tarjota ruokaa lasten kavereille. Itse tarjoan aina. Ja myös omat lapset on aina saaneet ruokaa kavereillaan yhtä ainoaa poikkeusta lukuunottamatta. Meidän kuopus ei yhden kaverinsa luona saa koskaan mitään, mutta sama kaveri kävelee meillä itse kaapille kyselemättä

Voiko tässä olla kyseessä kyseiseen aikaan ja alueeseen liittyvät erot? Itse siis lapsuus ysärillä lähiössä ja ei ruokaa tarjottu. Omat lapset vielä sen ikäisiä etteivät yksin kyläile, mutta oma ajatus on (ainakin vielä) ehdottomasti se, että ruokaa tarjotaan kavereille myös.

Kasarilla ei kuulunu ruokkia kaikkia kylässä olevia. Meitä oli kolme lasta, kaikilla yksi kaveri odottamassa. Meidän perheessä ei olisi ollut vara ruokkia joka päivä 8 henkilöä.