Mikä sellaista ihmistä vaivaa, joka käyttäytyy tosi törkeästi kanssaihmisiä kohtaan, mutta omasta mielestään ei ole koskaan riidoissa kenenkään kanssa

Sodan traumatisoida isän kasvattama lapsi joka ei ole oppinut tunteitaan tunnistamaan ja jolta ei ole koskaan hyväksytty epätäydellisyys.

Itse otsikkoon vastaten: en koe olevani riidoissa kenenkään kanssa, koska olen vittumainen kaikille ihan muuten vain. Ei siihen mitään konfliktia tai suuttumusta tarvita.

Enkä siis hakeudu itse ihmiskontaktiin kovin mielelläni, olisin mieluiten rauhassa ja itsekseni. En tiedä mikä diagnoosi tai mikä vaivaa.

Jos tuollainen ihminen tulee vastaan, niin kannattaa vaan mennä ohi. Ovat jonkin sortin persoonallisuushäiriöisiä. Kokemusta on. Tuollaisen ihmisen kanssa ei pysty rakentamaan normaalia tasa-arvoista ihmissuhdetta. Ei ystävänä eikä kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Sodan traumatisoida isän kasvattama lapsi joka ei ole oppinut tunteitaan tunnistamaan ja jolta ei ole koskaan hyväksytty epätäydellisyys.

Niin ei pysty katsomaan peiliin eikä myöntämään virheitään, kun ei osaa olla muuta kuin täydellinen. Virheet ja tunteet ei ole olleet hänelle lapsena sallittuja. Toisessa ketjussa olit iänkin maininnut, sopii kuvaan. Nämä ovat talvi- ja jatkosodan kokeneiden ihmisten lapsia joista tuli tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse otsikkoon vastaten: en koe olevani riidoissa kenenkään kanssa, koska olen vittumainen kaikille ihan muuten vain. Ei siihen mitään konfliktia tai suuttumusta tarvita.

Enkä siis hakeudu itse ihmiskontaktiin kovin mielelläni, olisin mieluiten rauhassa ja itsekseni. En tiedä mikä diagnoosi tai mikä vaivaa.

Ei terve ihminen ole veemäinen ihan muuten vain toisille ihmisille. Joku syy siinä on takana.

Samoin olisin mieluiten yksikseni ja rauhassa. Outoa..

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan traumatisoida isän kasvattama lapsi joka ei ole oppinut tunteitaan tunnistamaan ja jolta ei ole koskaan hyväksytty epätäydellisyys.

Niin ei pysty katsomaan peiliin eikä myöntämään virheitään, kun ei osaa olla muuta kuin täydellinen. Virheet ja tunteet ei ole olleet hänelle lapsena sallittuja. Toisessa ketjussa olit iänkin maininnut, sopii kuvaan. Nämä ovat talvi- ja jatkosodan kokeneiden ihmisten lapsia joista tuli tällaisia.

Onkohan tästä jossain jotain tekstiä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse otsikkoon vastaten: en koe olevani riidoissa kenenkään kanssa, koska olen vittumainen kaikille ihan muuten vain. Ei siihen mitään konfliktia tai suuttumusta tarvita.

Enkä siis hakeudu itse ihmiskontaktiin kovin mielelläni, olisin mieluiten rauhassa ja itsekseni. En tiedä mikä diagnoosi tai mikä vaivaa.

Ei terve ihminen ole veemäinen ihan muuten vain toisille ihmisille. Joku syy siinä on takana.

Samoin olisin mieluiten yksikseni ja rauhassa. Outoa..

En usko terve olevanikaan mutten osaa itsekään aapeelle tämän tarkempaa syytä käytökselle antaa. Ei kai se yksinäisyyteen hakeutuminenkaan terveen mielen merkki ole.

Jotkut ihmiset eivät vain välitä. Minä tiedän useamman 50-60-vuotiaan miehen, joille kaikki ihmissuhteet - sukupuoleen katsomatta - ovat yhtä ohimeneviä kuin kuluvat päivät. Vaihdetaan uusiin naamoihin ja uusiin kohtaamisiin. Olipa tuo typerä, ei olla enää tekemisissä. Mitään kiintymyssuhteita ei heissä kehity, aivan kuin syvempiä leveleitä ei olisi olemassakaan (uskon että ei ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan traumatisoida isän kasvattama lapsi joka ei ole oppinut tunteitaan tunnistamaan ja jolta ei ole koskaan hyväksytty epätäydellisyys.

Niin ei pysty katsomaan peiliin eikä myöntämään virheitään, kun ei osaa olla muuta kuin täydellinen. Virheet ja tunteet ei ole olleet hänelle lapsena sallittuja. Toisessa ketjussa olit iänkin maininnut, sopii kuvaan. Nämä ovat talvi- ja jatkosodan kokeneiden ihmisten lapsia joista tuli tällaisia.

Onkohan tästä jossain jotain tekstiä enemmän?

En valitettavasti tiedä, oman äitini käytöstä olen paljon pohtinut ja hänen kanssaan hänen lapsuudestaan puhunut, samassa ikäluokassa löytyy muita saman tyylisiä persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät vain välitä. Minä tiedän useamman 50-60-vuotiaan miehen, joille kaikki ihmissuhteet - sukupuoleen katsomatta - ovat yhtä ohimeneviä kuin kuluvat päivät. Vaihdetaan uusiin naamoihin ja uusiin kohtaamisiin. Olipa tuo typerä, ei olla enää tekemisissä. Mitään kiintymyssuhteita ei heissä kehity, aivan kuin syvempiä leveleitä ei olisi olemassakaan (uskon että ei ole).

Jep, ovat kyllä ihmisinäkin vähän sellaisia tyhjiä kuoria. Yritys on kova näyttää ja vaikuttaa jotenkin erilaiselta ja erityiseltä, mutta pohjimmiltaan ovat harvinaisen tylsiä.

Kaikessa on aina kaksi puolta, myös saman asian katselussa. Voi ihan hyvin olla kyseessä ihminen, joka ei näe asiaa objektiivisesti, vaikka niin luuleekin tekevänsä. Moni loukkaantuu sanoista, joita ei ole edes loukkaavaksi tarkoitettu jo siksi, että jokin mielen trauma tai sen hetkinen stressi taustalla muuttavat ajatusmallia epäluuloisemmaksi, kaikki tuntuu vihalta ja itseen kohdistetulta vääryydeltä. Tällainen ihminen suuttuu usein itse muille, vaikkakin syyttää noita muita riidanhakuisuudesta. Itsereflektio olisi jokaiselle hyvä asia silloin, kun suuttuu tai riitelee muiden kanssa, olkoon sitten toisen aloittama riita - ainakin sen toisen mielestä. Moni, jolla on jokin kiltteystrauma taustalla alkaa opetella vanhempana muka puolustamaan omaa reviiriään ja tilaansa juuri syyttämällä aina muita riidoista, vaikka saattaa itse olla ihan aktiivinen osapuoli hommassa. Kasvun paikka noille, eikä kukaan kaveri jaksa pitkään tuollaista.

No jaa. Mikä vaivaa ihmisiä, jotka koko ajan vaativat jonkinlaista omien vikojen ja erheiden ääneen tunnustamista olettaen ettei vaatimusten kohde itse jo tarpeeksi miettisi virheitään?