Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteinen asunto, jos sittenkään?
Että semmosta
03.03.2023 |
Ollaan puolitoista kuukautta mietitty miesystävän kanssa yhteisen asunnon ostoa. Sopiva asunto löytyikin, ja tänä aamuna saatiin lainalupauskin.
Mies ei kuitenkaan tunnu olevan asiasta innoissaan. Syyksi sanoo, että asunto ei ole niin mieluinen kuin hän haluaisi (tiedostetaan että väliaikainen asunto tämä onkin). Ja muutama hetki sitten kysyi, että entä sitten jos tämä ei toimi? Mitä sitten tehdään?
En voinut kuin sanoa, että ostan hänet sitten pois asunnosta
Olenko nyt aivan pikkumainen kun pahoitin mieleni tämän hänen epävarmuuden keskellä.
Itse olen rakastunut ja olen odottanut että päästään aloittamaan yhteinen elämä uudessa kodissa. En ole edes miettinyt pahinta skenaariota. Kai ajattelen, että jos niin kävisi niin sitten katsottaisiin tilanne sillä hetkellä.
Mutta nyt aloin itse epäilemään, että onko tämä hyvä ajatus sittenkään. Mies selkeästi halusi takaportin ennenkuin tekee päätöksiä..
Mitäs mieltä kyseessä on +40 pariskunta
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hyvä että hän asiasta nyt puhuu, mutta harmittaa ehkä se että hän ei ole sitä asiaa ollenkaan aiemmin maininnut. Niin tuli hieman puskista tämä epävarmuus.
Käytiin jo yhdessä katsomassa asuntoon sisustus (kyseessä uudiskohde), ja lainaakin tosiaan on yhdessä haettu.
Ehkä hyvä huomioida, että et välttämättä saa yksin niin paljon lainaa, että saisit lunastettua puolison myöhemmin ulos. Saatat siis joutua myymään asunnon, jos ero tulee. Tappiolle todennäköisesti jäät, etenkin kun huomioi kaikki varainsiirtoverotkin mukaan.
Miettisin vielä, onko tuossa tilanteessa järkevää ostaa yhteistä asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen.
Ai jos toinen ei ole impulssien vietävissä vaan osaa tehdä järkeviä päätöksiä?
Jos nyt kuitenkin muutat yhteen, ja mies haluaa sitten erota, niin et tietenkään lunasta hänen osuuttaan vaikka mies olisikin sinut painostanut tuollaista lupailemaan. Ja kyllä, se on painostusta jos TUOSSA VAIHEESSA alkaa esittämään takaportteja. Sama on tilanne silloin jos avioehdosta ei puhuta mitään, mutta se pitääkin yllättäen allekirjoittaa kun vieraat jo odottavat kirkossa morsianta saapuvaksi. Eli on painostusta, ja vielä todella törkeää sellaista.
Epävarmuudet otetaan esiin aiemmin, ja ne käsitellään, eikä varsinaisessa tilanteessa puhuta enää epävarmuuksista mitään, vaikka niitä olisikin. Aina voi viime tinganssa päättää jättää itse tekemättä joku asia, kuten että mis ilmoittaa papereita allekrijoittaessaan että ei haluakaan ostaa tätä/muuttaa yhteen, mutta ei voi vaatia että toisen pitää kantaa sitten tästä omasta päätöksestä vastuu myöhemmin, että jos nyt suostun tähän talohommaan, niin sinun pitää sitten kantaa minunkin vastuuni asiasta jos ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen.
Ai jos toinen ei ole impulssien vietävissä vaan osaa tehdä järkeviä päätöksiä?
Joo, tosi järkevä päätöshän se onkin kaataa kaikki toisen niskaan :D
Jos vähäänkään epäilyttää, niin ei kannata muuttaa yhteen. Te vaan kyttäisitte koko ajan ja miettisitte, että toimiiko tämä vai ei ja lopputulos on selvä, että piloille menee. Luulis nelikymppisen jo ymmärtävän tällaisen asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuitenkin muutat yhteen, ja mies haluaa sitten erota, niin et tietenkään lunasta hänen osuuttaan vaikka mies olisikin sinut painostanut tuollaista lupailemaan. Ja kyllä, se on painostusta jos TUOSSA VAIHEESSA alkaa esittämään takaportteja. Sama on tilanne silloin jos avioehdosta ei puhuta mitään, mutta se pitääkin yllättäen allekirjoittaa kun vieraat jo odottavat kirkossa morsianta saapuvaksi. Eli on painostusta, ja vielä todella törkeää sellaista.
Epävarmuudet otetaan esiin aiemmin, ja ne käsitellään, eikä varsinaisessa tilanteessa puhuta enää epävarmuuksista mitään, vaikka niitä olisikin. Aina voi viime tinganssa päättää jättää itse tekemättä joku asia, kuten että mis ilmoittaa papereita allekrijoittaessaan että ei haluakaan ostaa tätä/muuttaa yhteen, mutta ei voi vaatia että toisen pitää kantaa sitten tästä omasta päätöksestä vastuu myöhemmin, että jos nyt suostun tähän talohommaan, niin sinun pitää sitten kantaa minunkin vastuuni asiasta jos ero tulee.
Siis jos nainen tekee itselleen täydellisen kodin, niin erossa hänen ei kannata tätä kotia pitää ihan siksi, että silloinhan mies saisi siitä rahansa takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen.
Ai jos toinen ei ole impulssien vietävissä vaan osaa tehdä järkeviä päätöksiä?
Joo, tosi järkevä päätöshän se onkin kaataa kaikki toisen niskaan :D
Mikä kaikki kaadetaan toisen niskaan? Jos nainen haluaa asunnon, johon hänellä ei ole yksinään varaa, niin mitä ihmeen "päätöksen kaatamista toisen niskaan" on se, että mies muistuttaa tästä hänelle?
Ihan liian paljon olen nähnyt liittoja, joissa 4 kk kuluttua yhteenmuutosta toinen on lähtenyt, koska kaikki ei ollut autuutta.
Jos nainen haluaa tietyn kämpän, hän ostaa sen itse ja mies sitten muuttaa mukana tai ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina saa muuttaa mieltään. Jos mies ei halua, niin kokisin painostuksena tuon että on pakko. Mutta onhan toi nyt aivan älytöntä et ootte vieneeet asian jo noin pitkälle. Mut ehkä älyttömintä olisi sitten viedä vieläkin pidemmälle, kun ei halua enää.
Oletteko aiemmin asuneet yhdessä vai olisiko tämä ensimmäinen yhteinen kotinne? Itsestäni tuntuisi hyvin epämiellyttävältä ajatukselta ottaa yhteinen asuntolaina, jos ei olisi aiemmin asuttu yhdessä. Siltä tuo miehen epäröinti kuulostaa, ettei ole vielä valmis näin sitovaa askelta ottamaan ja että paine yhteiselle asuntolainalle tulee sinun puoleltasi, saatan toki tulkita asiaa väärin. Ennemmin vaikka hetkeksi yhteinen vuokra-asunto ja molemmat laittavat omat asuntonsa vuokralle tai yhteiseloa kokeillaan ensin toisen asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia epäröidä ison päätöksen alla. Ei me voida ap:n kuvauksesta tietää onko kyse normaalista epäröinnistä vai jostain vakavammasta ongelmasta. Paras olisi nyt vaan keskustella ja kuunnella kunnes selviää mistä todella on kyse.
Mies kuulostaa fiksulta kun ajattelee näitä asioita.
Pitäkää mielessä, että se "väliaikainen" asunto näinä aikoina saattaakin olla vähän pidemmän ajan koti. Asuntomarkkinoilla eletään mielenkiintoisia aikoja, korot nousevat ja asuntojen hinnat laskevat ja myyntimäärät laskevat ja myyntiajat pitenevät.
Ja pystytkö yksin saamaan tarpeeksi isoa lainaa että voisit miehesi ostaa kämpästä pois jos pahasti kävisi? Tai toisinpäin?
Jos lusikat menee jakoon ja kämppä myyntiin, niin voi pahimmassa tapauksessa olla tilanne, että myynnistä saadut tulot eivät riitä kattamaan asuntolainaa, jolloin velat jää teille niskaan.
Jos löydätte kohtuuhintaan kämpän jossa voisitte asua vuosia, niin antakaa sitten mennä. Mutta vaikuttaa siltä, että ehkä tällä hetkellä vuokralla asuminen olisi teidän kohdalla järkevämpää. Säästäkää kumpikin omilla tahoillanne käteistä tilille ja jos yhteiselo sujuu niin katsokaa asunnon ostoa uudestan vuoden parin päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on niin innoissaan suunnitellut yhteistä kotia, että miestä on alkanut ahdistamaan.
En muuttaisi yhteen ainakaan vielä.
Ja hyvähän se vaan on, että mies ottaa epäröintinsä puheeksi ennenkuin on yhteinen asuntolaina ja hautapaikka.
Ap käyttää sanoija "en voinut kuin sanoa" kun puhuu että ostaa kämpän sitten mieheltä jos homma ei toimi. Siitä saa käsityksen että ap ei voinut sanoa muuta<
Uudiskohde eli todennäköisesti aika kallis, ja väliaikaiseksi asunnoksi sitä suunnittelette? Ei kuulosta hyvältä.
Väliaikaiseksi ratkaisuksi en kyllä suosittele. Jos asunto maksaa vaikka 200 000 euroa, niin verot 4000, välittäjän palkkio myydessä toiset 4000, korkokulut 2 vuodelta 16 000 euroa (jos lainaa 200 000). Sitten jos huonolla säkällä joutuu vielä myymään tappiolla, niin puhutaan aika isoista menetyksistä. Jos toinen osapuoli epäröi, niin sitä suuremmalla syyllä nyt kapuloita rattaisiin.
Kauanko olette tuntenut? Kauanko olette seurustelleet? Oletteko aiemmin asunut yhdessä? Omistatteko nykyiset asuntonne? Oletteko joskus omistaneetn asunnon? Onko lapsia jotka muuttaisivat mukana?
Aloitus kuulostaa siltä, ettei ole kovin kauan harkittu asioita. Nyt kun korot nousseet ja asuntokaupat hiljenneet, niin kannattaa ehkä harkita pitempään ja laskea mitä erinvaihtoehdot tarkoittaisi.
Uuden rakkaan kanssa vuokraaminen on oikea vaihtoehto..
Joo, vuokralla ollaan asuttu reilu puoli vuotta yhdessä. Mies muutti minun asuntooni.
Kyseessä on ensimmäinen yhteinen oma kotimme, jota on kyllä harkittu yhdessä pitkän kaavan mukaan.
Tilanne meni nyt eilen kuitenkin siihen, että mies itse soitti välittäjälle, että kauppakirjat tehdään. Joten kyllä meille yhteinen koti tulee. Toki keskustelin miehen kanssa, että mikä hänen tilanne on. Että peruuttaa vielä voi, mutta ei hän niin halunnut.
Kiitos kaikille kommentoinneista.
Alue: Aihe vapaa
On varmaan ihan normaalia huolta tuossa vaiheessa.
Hyvä että ies kuitenkin uskalsi ottaa asian esille ja on hyvä jos sitäkin mietitään.
Tietysti jos mies ei ole yhtään innoissaan kannattaa asia jättää vielä. Miehet ovat joskus sellaisia, että asian lopullinen päätös jää viimehetkeen. Tai itselläni on ainakin sellaisa kokemuksia, painostus ei kannata.