Yhteinen asunto, jos sittenkään?
Ollaan puolitoista kuukautta mietitty miesystävän kanssa yhteisen asunnon ostoa. Sopiva asunto löytyikin, ja tänä aamuna saatiin lainalupauskin.
Mies ei kuitenkaan tunnu olevan asiasta innoissaan. Syyksi sanoo, että asunto ei ole niin mieluinen kuin hän haluaisi (tiedostetaan että väliaikainen asunto tämä onkin). Ja muutama hetki sitten kysyi, että entä sitten jos tämä ei toimi? Mitä sitten tehdään?
En voinut kuin sanoa, että ostan hänet sitten pois asunnosta
Olenko nyt aivan pikkumainen kun pahoitin mieleni tämän hänen epävarmuuden keskellä.
Itse olen rakastunut ja olen odottanut että päästään aloittamaan yhteinen elämä uudessa kodissa. En ole edes miettinyt pahinta skenaariota. Kai ajattelen, että jos niin kävisi niin sitten katsottaisiin tilanne sillä hetkellä.
Mutta nyt aloin itse epäilemään, että onko tämä hyvä ajatus sittenkään. Mies selkeästi halusi takaportin ennenkuin tekee päätöksiä..
Mitäs mieltä kyseessä on +40 pariskunta
Emmä ymmärrä miten yhteistä omistusasuntoa on voitu harkita pitkän kaavan mukaan. Te ootte asuneet yhdessä 6 kk ja tuota asumista suunnitelleet 1,5 kk. Me ollaan aviomieheni kanssa asuttu yhdessä 11 vuotta ja suunniteltu tulevaa ensimmäistä omaa kotia 3-4 vuotta, talonäytöissä käyty pari vuotta ja vuoden sisällä tahdottaisiin päästä nyt viimein muuttamaan. Te taas noin vain ostaisitte lainalla ensimmäisen asunnon, mikä tuntuu kivalta väliaikaiseksi asunnoksi? Me ollaan sentäs se epäkypsä kolmekymppinen tuuliviiripariskunta....