Tapailusuhde

Kyllä kannattaa lähteä. Jos itse haluaisit oikean parisuhteen ja mies vain haluaa tapailla. Hän tuhlaa vain aikaasi ja tunteitasi.

Kokemusta on.

juokse

Mulla vähän samanlainen tilanne, nähdään miehen kanssa ja olen epätietoinen, missä mennään. Onko tapailusuhde, kun ei ole seksiä? Jonkinlainen platoninen poikaystävä, mutta ei riitä mulle.

No itse olen lähtenyt kävelemään jo siinä 1,5-2,5 kuukauden kohdalla jos mies ei halua seurustella vaan tapailla myös muita.

Milloin siirrytään tapailusta seurusteluun? Olen myös tapailusuhteessa ja mielestäni tämä on ok.

Mitä miehen pitäisi tehdä tai sanoa? Kosia?

Mä en katsoisi noin pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Kyllä se pitää hyvin nopeasti tietää onko kyse parisuhteesta ja muita ei tapailla. Me oltiin asuttu jo yhdessä monta kuukautta 1,5 vuoden kohdalla.

Kuulostat hullulta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en katsoisi noin pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Kyllä se pitää hyvin nopeasti tietää onko kyse parisuhteesta ja muita ei tapailla. Me oltiin asuttu jo yhdessä monta kuukautta 1,5 vuoden kohdalla.

Kaikki eivät ole nopeita liikkeissään. Olen tapaillut miestä 1 kuukautta ja haluan tutustua kunnolla ennen seurustelun aloitusta. Mistä muuten erottaisin olenko ihastunut ihmiseen vai omiin mielikuviin siitä ihmisestä?

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jokaisen miehen unelmasuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en katsoisi noin pitkään jotakin epämääräistä tapailua. Kyllä se pitää hyvin nopeasti tietää onko kyse parisuhteesta ja muita ei tapailla. Me oltiin asuttu jo yhdessä monta kuukautta 1,5 vuoden kohdalla.

Kaikki eivät ole nopeita liikkeissään. Olen tapaillut miestä 1 kuukautta ja haluan tutustua kunnolla ennen seurustelun aloitusta. Mistä muuten erottaisin olenko ihastunut ihmiseen vai omiin mielikuviin siitä ihmisestä?

Mutta eikö se seurustelu ole juuri sitä tutustumista ennen sitoutumista. Niin se ainakin silloin oli, kun viimeksi seurustelin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Miksi ei voisi olla uskollinen?

Mä tapailin myös vajaan vuoden mielestäni aivan ihanaa miestä ja ihan tapailusta puhuttiin. Ei siinä ollut kummalakaan ongelmaa. Tapailuhan loppui sitten siihen, että mies ei uskonut pelkän tapailun riittävän vaan alkoi vainoharhaisesti aavistella, että tavoittelen pysyvämpää suhdetta. Minä silloin sinkkuäiti ja tämä aika kokematon ja erilaista elämää elävä lapseton mies. Sori avautuminen, mutta olin ajatellut että molemmilla on kivempi kesä kun voi viikonloput viettää kahdestaan ja käydäkin jossain, en jäädä roikkumaan pidempään kuin se tuntui molemmista kivalta. Joten päätin sen sitten siihen, en jaksa olla koko ajan jonkun ylitsepääsemättömän epäilyn kohde ja että musta ajatellaan etten halua enempää elämältä kuin huijata jonkun miehen muuttamaan häiritsemään minua ja lapsia ja jättämään kaiken. Oikeasti hän kai olisi halunnut, että sitä olisin halunnut? Joku egoboosti olisi ollut?

Mutta ap:n tapauksessa toki olisi hyvä puhua asia halki eikä kasvattaa mitään loukkaantumiskokemuksia salaa sisällään. Siinä käy juuri niin kuin pelkäät että mies sivuuttaa toiveesi ja kävelee ylitsesi jos annat sen vain tehdä niin. Älä jousta. Sinä haluat seurustella _julkisesti_ ja jos se ei käy niin sitten ette seurustele, myöskään muiden tietämättä. Älä kuuntele selityksiä, se on itsesi alentamista. Ei selityksiä.

Mies saa olla itsepäinen ja päättää tarjota sulle vain selityksiä ja tekosyitä. Pitää olla yhtä itsepäinen ja osata olla kuuntelematta. Mun kokemuksen mukaan miehet vaan usein on niitä, jotka ei osaa joustaa edes silloin kun se olisi oikein ja hyväksi kaikille kuten että teillä pysyisi tuo "tapailu"seurustelusuhde hyvänä. Hyvin todennäköisesti miehellä menee ainakin aika pitkään tajuta se, mihin mennessä ehtisit itse joustaa sata kertaa kuten olet tehnytkin. Lopeta, päätä mitä haluat, älä jousta siitä.

Minusta tuollainen tapailusuhde olisi kiva. Sopisi hyvin elämäntilanteeseeni. En halua yhdessä asumista enkä jatkuvaa läsnäoloa, mutta olisi kiva olla joku, jota tapailla.

Mistä löytäisin ja tunnistaisin tapailijamiehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Miksi ei voisi olla uskollinen?

Miksi uskollinen ei voisi kertoa kavereilleen, että suhde ei ole pelkkä kaverisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Miksi ei voisi olla uskollinen?

Miksi uskollinen ei voisi kertoa kavereilleen, että suhde ei ole pelkkä kaverisuhde?

Mikä uskollisuuden tae se on, että sanoo olevansa parisuhteessa tai naimisissa? Taidat olla 13-vuotias ja lukea jotain Herttasarjoja?

WääWöö, mies öyh öyh öyh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi määritellä? Eikö riitä, että pidätte toisistanne? Itsekin olin suhteessa 9 vuotta, asuimme yhdessä, emmekä koskaan määrittäneet sen tarkemmin, milloin muutuimme pariksi. Se vain tapahtui luontevasti itsestään.

Jos ollaan 1,5 v oltu yhdessä, ja ulkopuolisille ollaan pelkkiä kavereita, niin eihän tuo uskolliselle suhteelle kuulosta. Mies pitää ovea täysin avoinna. Ei kuulosta tilanteelta, missä toista arvostetaan ja kunnioitetaan.

Miksi ei voisi olla uskollinen?

Miksi uskollinen ei voisi kertoa kavereilleen, että suhde ei ole pelkkä kaverisuhde?

Mikä uskollisuuden tae se on, että sanoo olevansa parisuhteessa tai naimisissa? Taidat olla 13-vuotias ja lukea jotain Herttasarjoja?

Ei se ole tae, mutta mikä voi olla syy, että mies haluaa salata suhteen?