Tylsistyvätkö tunteet serotoniinilääkityksellä?

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Serotoniinivaje+tekee+itkupillin/11…

uutisoitu, että serotoniinivaje tekee itkupillin...

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Serotoniinivaje+tekee+itku…

Auttoi hyvin paniikkikohtauksiin, mutta en kokenut, että olisi lamaannuttanut tunteitani. Siis mitenkään negatiivisessa mielessä.



Minulle lääkärini sanoi tuolloin, että lääke vie ikään kuin jäävuoren huipun, tasaa hieman. Itselläni oli juuri siten, että tasasi nimenomaan ylireägointia itseni suhteen, antoi rohkeutta selvitä tilanteista. Lääkemäärä oli lisäksi niin pieni, että näin jälkeenpäin uskon, että kyse oli enemmänkin psykologisesta avusta kuin serotoniin fyysisestä lisääntymisestä lääkkeen avulla.



Minua lääke helpotti, nyt olen ollut kohta 10 vuotta ilman. Itselläni siis yläasteiässä sairastettu paniikkihäiriö. Tsemppiä sinulle kovasti!

tai lääkitys? Itse käytän serotoniinilääkitystä läheisen menetystä seuranneeseen syvään masennukseen ja pillereiden avulla tunnun jaksavani arkea edes joten kuten. Mutta ei oikein ole mukava ajatus että lääkkeiden ansiosta puolestaan tunne-elämä kuolee. Nyt alkoi huolestuttaa.

Mutta sen sietää, koska niistä saatava hyötyy voittaa moninkertaisesti haitat. Itkuherkkyys tosiaan vähenee.

Isommalla määrällä tylsistyvät. Nykyään ei, käytän minimilääkityztä.



Olen koittanut lopettaa muutaman kerran, huonoin tuloksin.

Mä en ole huomannut tunteiden latistumista, vaikka olen useita eri serotoniini lääkkeitä käyttänytkin eli ei aina.

että tylsistyvät, mutta tunteet eivät ole enää niin voimakkaita, en ole lääkityksen aloituksen jälkeen ollut enää ikinä esim. hysteerisen innoissani, kauhuissani, "yli-onnellinen" ym.



Olo on tasaisen rauhallinen, mieli lepää, niin sanoakseni. Enkä kaipaa yhtään entisaikojen huippufiiliksiä.



Pystyn silti tuntemaan normaalisti iloa, onnea, surua, mutta ne ovat hallittavissa olevia tunteita - en surussani viiltele itseäni, enkä iloissani osta tiliä tyhjäksi.



Mutta ei tunteiden kokemisen muutokset saa vaikuttaa lääkityksen aloittamiseen, yleensä jos on tarve lääkitykselle, niin sairaus on sen verran vakava, että lääkitys melkeimpä pakollinen. Ainakin jos tarkoituksena turvata potilaan hyvinvointi/terveys.



On vastuutonta olla ottamatta tarvitsemaansa lääkettä vaikutusten pelossa.

Ei se tunne-elämä kuole. Se saattaa hieman rauhoittua.

mitä lääkettä syöt ja mikä on annoskoko?

Se auttoi pahan masennukseen, mutta latisti myös ilon tai rakastamisen kokemuksen. Vei kyvyn tuntea seksuaalista mielihyvää. Minulle se oli niin ankeaa, että valitsin mielummin psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla käymisen ja tarvittaesa otettavan lääkkeen ahdistuspuuskiin.



Kirjoitin tästä joskus aiemminkin, mutta olin psykiatrinkin mielestä potilas, jolle eivät serotoniinilääkket sovi. Selvisin toisella tavalla traumaperäisestä stressireaktiosta ja -masennuksesta.

uutisoitu, että serotoniinivaje tekee itkupillin...

<a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Serotoniinivaje+tekee+itku…" alt="http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Serotoniinivaje+tekee+itku…">http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Serotoniinivaje+tekee+itku…;

"Nyt olen herkkyyteni menettänyt, parempi näin. Tulevassa elämässä maan päällä kun kaikki Jumala korjaa, itken nauran tanssin ilosta. "

Tero, tykkää

Herkistyn helpommin, siis positiivisessa mielessä.

eivät tosiaankaan.



Olin serotoniinilääkityksellä keskivaikean/vaikean masennuksen vuoksi parin vuoden ajan, nyt olen liki kolmen vuoden tauon jälkeen aloittanut uudelleen.



Itkut ja naurut tulivat lääkityksenkin aikana vaikka muuten olo olikin "tasaisempi" - erityisesti synkät mustuudet taittuivat pois.



Itselläni kesti kauan löytää oikea, minulle sopiva lääke. Taisi olla vasta neljäs kokeiltu, johon olin itse tyytyväinen. Hitaasti vaikuttavina näitä kannattaa kokeilla vahintään se kuukausi eli aikaa voi kulua ennen kuin sopiva lääke kohdalle osuu. Ei tarvitse tyytyä lääkkeeseen, joka ei sovi!

En koe että tunteilleni olisi tapahtunut mitään muuta kuin että jokainen pikku juttu ei enää saanut minua pillahtamaan itkuun. Vaikutusta oli siis vain tunneasteikon ahdistuneeseen ja masentuneeseen päähän aivan kuten pitikin. Ilo, sitten kun sitä taas tuli, oli aivan yhtä iloista kuin ennenkin. Lääkkeiden avulla pystyin tekemään elämääni ne muutokset, jotka olivat pysyvämmän tyytyväisyyden edellytys.

Olen pariin otteeseen ollut serotoniinilääkityksellä ja kokemukseni ovat olleet yksinomaan positivisia: Masennusoireeni ovat helpottaneet nopeasti, mutta tunteet ovat säilyneet. Olen ollut iloinen, surullinen, kiukkunen, rakastunut jne. ihan normaalisti. Seksikin on sujunut :) Sen sijaan ahdistus ja nopeat mielialan heittelyt ovat olleet poissa. Minusta on tullut lääkityksen ansiosta "normaali" eli minulla lääkitys on toiminut todella hyvin.