Teenkö jotain väärin tai laiskottelenko kun amk tuntuu vielä ainakin helpolta ja leppoisalta?
Aloitin vuosi sitten monimuoto-opinnot työn ohella, kaikki ihmiset hämmästelivät ja kummastelivat että kuinka jaksan, ompa hienoa kun jaksaa töiden ohessa opiskella tai että kyllä tulee olemaan rankkaa, täytyy hattua nostaa. Ja nyt vaan mietim että olenko laiskotellut tai jotain kun ei ole tuntunut ollenkaan rankalta tai haastavalta ainakaan vielä. Huomaanko jossain vaiheessa että en oikeasti osaakaan mitään jne? Perhettä tai muita velvollisuuksia minulla ei ole. Mites muut, voiko opiskelu tuntua myös helpolta?
Kommentit (18)
Mitä rennommin ottaa niin sitä helpommin kaikki sujuu. Väitän että korkeakouluopiskelu on stressaavaa vain, jos vaatii itseltään liikaa tai elämässä on muita kuormituksen aiheita.
T. Neljäs vuosi yliopistossa
Vierailija kirjoitti:
Et tee mitään väärin. Olet perusfiksu, jos korkeasaari tuntuu tuolta.
Hmm no hyvä jos näin, aloin nimittäin jo miettimään että ehkä en koskaan valmistu kun en ole "oikeasti" opiskellut niin että olisin joutunut taistelemaan, toki aikaa on joskus tehtävät vieneet mutta silti olen saanut kaiken tehtyä ajallaan kivuttomasti. Ap
Amkki on leikkikoulu, joten ei se koskaan mitään vaikeaa ole.
Ei se minustakaan vaikeaa ollut. Joskus saattoi olla joku esseesuma, joka kuormitti viikonloppua ja niihin hetkiin tarvitaan sitkeyttä, ettei lopeta kesken - mutta ei se vaikeaa taidollisesti pitäisi aikuiselle olla. Sain uuden työpaikan tutkinnolla, eli kyllä siitä hyötyä oli.
Yliopisto on helpoin koulu jonka olen käynyt. Siellähän opiskeltiin vain itse valittuja pääainetta ja sivuaineita jotka siis kiinnosti itseä. Lukio oli paljon vaikeampi kun oli opiskeltava pakollisia kursseja kaikista aineista. AMK:sta ei ole kokemusta mutta en huolestuisi jos tuntuu helpolta. Toki jos sinua häiritsee niin voithan hakea samalle alalle yliopistoon jos siis sama ala löytyy myös yliopistosta.
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto on helpoin koulu jonka olen käynyt. Siellähän opiskeltiin vain itse valittuja pääainetta ja sivuaineita jotka siis kiinnosti itseä. Lukio oli paljon vaikeampi kun oli opiskeltava pakollisia kursseja kaikista aineista. AMK:sta ei ole kokemusta mutta en huolestuisi jos tuntuu helpolta. Toki jos sinua häiritsee niin voithan hakea samalle alalle yliopistoon jos siis sama ala löytyy myös yliopistosta.
No eikä ollut lukio vaikeampi. Opiskelen matikkaa yliopistolla ja kyllä tämä on todella paljon vaikeampaa kuin mikään mitä lukiossa oli ihan kiinnostuksen tasosta riippumatta.
Olet valkannut liian helpon alan. Eli et opi sen suuremmin uutta ja siksi tuntuu helpolta.
Minulla kaksi vuotta amk-opintoja takana työn ohessa ja vähän samat ajatukset minulla. Odotan koko ajan, että milloin tämä käy vaikeaksi, kun on tähän asti tuntunut niin helpolta.
Tai no, onhan se välillä vaikeaakin ollut, mutta lähinnä siksi, että on pitänyt suorittaa pakollisia kursseja jostakin aiheesta, mikä ei tippaakaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto on helpoin koulu jonka olen käynyt. Siellähän opiskeltiin vain itse valittuja pääainetta ja sivuaineita jotka siis kiinnosti itseä. Lukio oli paljon vaikeampi kun oli opiskeltava pakollisia kursseja kaikista aineista. AMK:sta ei ole kokemusta mutta en huolestuisi jos tuntuu helpolta. Toki jos sinua häiritsee niin voithan hakea samalle alalle yliopistoon jos siis sama ala löytyy myös yliopistosta.
No eikä ollut lukio vaikeampi. Opiskelen matikkaa yliopistolla ja kyllä tämä on todella paljon vaikeampaa kuin mikään mitä lukiossa oli ihan kiinnostuksen tasosta riippumatta.
Mulle taas oli lukio vaikeampi koska ei ollut motivaatiota eikä aivoja tiettyihin aineisiin. Juurikin esimerkiksi matikkaan, jota lyhyessäkin oli aika monta kurssia. Omat yliopisto-opinnot ovat käsittäneet ainoastaan tilastomatikan. Muut 290 op ovat itselleni huomattavasti helpompia käsittää.
Mä opiskelin työn ohessa iltaopintoina tradenomiksi siten, että lapseni oli opiskeluaikaan 5-7 v (valmistuin lapsen ekaluokan jälkeen). Se oli jonkin verran rankaa kyllä, mutta johtui enimmäkseen siitä, että minun piti lähteä tunneille aina iltasella suoraan töistä. Ensimmäisen vuoden menin siis näin, sitten lyhensin työaikaani ja ehdin käydä kotona jonkin aikaa ja olla lapseni kanssa.
Monimuotona opiskelu olisi varmasti ollut täysin erilaista, varsinkin perheettömälle. Nyt itsekin harkitsen YAMK-opintoja verkko-opintoina enkä usko tästä tulevan liiallista taakkaa, kun yksinäni asustelen (lapsi jo omillaan ja avioero takana jokunen vuosi sitten).
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi vuotta amk-opintoja takana työn ohessa ja vähän samat ajatukset minulla. Odotan koko ajan, että milloin tämä käy vaikeaksi, kun on tähän asti tuntunut niin helpolta.
Tai no, onhan se välillä vaikeaakin ollut, mutta lähinnä siksi, että on pitänyt suorittaa pakollisia kursseja jostakin aiheesta, mikä ei tippaakaan kiinnosta.
No hyvä jos samoja kokemuksia! Kait tästä pitäisi osata olla vaan iloinen jos opiskelu sujuu helpolla.. Olin vain aina kuvitellut jotain muuta. Ap
Varmaan vaihtelee oppilaitoksittain. Omalla tyttärellä lähiopetusta joka päivä 8-15(16) ja siitä säntää suoraan töihin. Työ loppuu 21.15, kotona klo 22. Tunneilla läsnäolovelvollisuus tai ei läpäise kurssia.
Paljon esseitä, ryhmätöitä, projekteja ja tapahtumia (ei biletystä vaan opiskeluun, tuleviin töihin liittyviä) joissa pitää olla esim lauantaina.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan vaihtelee oppilaitoksittain. Omalla tyttärellä lähiopetusta joka päivä 8-15(16) ja siitä säntää suoraan töihin. Työ loppuu 21.15, kotona klo 22. Tunneilla läsnäolovelvollisuus tai ei läpäise kurssia.
Paljon esseitä, ryhmätöitä, projekteja ja tapahtumia (ei biletystä vaan opiskeluun, tuleviin töihin liittyviä) joissa pitää olla esim lauantaina.
Joo voi se olla erilaista kuin tämä monimuoto ja tallenteeksi tulevat etäluennot ja itseopiskelu. Ap
Riippuu varmaan monesta seikasta. Omista kyvyistä ja resursseista (omaksuminen, kunnianhimo, oppimistekniikka, kielitaito, keskittymiskyky, onko perhettä tai muuta energiaa ja aikaa vievää elämässä), koulutusalasta, opettajista. Kursseillahan opetetaan tai ainakin meillä opetettiin aika minimi, ja jätettiin paljon oman perehtymisen varaan. Kurssit koostuivat ryhmätöistä ja opetuksen laatu oli monella kurssilla sen varassa että miten laadukkaita ryhmätöiden esitykset olivat.
Mitä opiskelet?
Ja siis on hyvin mahdollista, en usko et missään kohtaa tulee mikään seinä vastaan. AMK-opinnot eivät ole erityisen vaativia. Itsekin opiskelen monimuotokoulutuksessa töiden ja perheen ohella. Vaikeinta on löytää aikaa ryhmätöille, kun on nämä pienet lapset. Muuten opinnot on olleet helppoja.
Paljon on kiinni omasta motivaatiosta. Jos opinnot kiinnostaa, niin niitä tekee omaksi ilokseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin työn ohessa iltaopintoina tradenomiksi siten, että lapseni oli opiskeluaikaan 5-7 v (valmistuin lapsen ekaluokan jälkeen). Se oli jonkin verran rankaa kyllä, mutta johtui enimmäkseen siitä, että minun piti lähteä tunneille aina iltasella suoraan töistä. Ensimmäisen vuoden menin siis näin, sitten lyhensin työaikaani ja ehdin käydä kotona jonkin aikaa ja olla lapseni kanssa.
Monimuotona opiskelu olisi varmasti ollut täysin erilaista, varsinkin perheettömälle. Nyt itsekin harkitsen YAMK-opintoja verkko-opintoina enkä usko tästä tulevan liiallista taakkaa, kun yksinäni asustelen (lapsi jo omillaan ja avioero takana jokunen vuosi sitten).
Luulen et AMK-opinnoissa usein rankinta on tuo läsnäolo ja kaiken ehtiminen. Älyllisesti eivät ole kovin vaativia opintoja, onhan ne kandiopintojen tasoa ja käytännönläheisempiä kuin yliopistossa. Monimuodossa on useimmiten vapautettu paikasta ja ajasta, joten homma kevenee merkittävästi.
No, itsellä on kahdenlaista kokemusta. Olen perheellinen ja erityislapsen äiti, joten jo pelkkä perhe-elämä on välillä kuormittavaa. Aluksi tein vain osa-aikatöitä ja suoritin opintoja tuplavauhtia. Pelkät opinnot koin helpoiksi. Oppiminen on mulle aika helppoa ja nopeaa. Mutta nyt kun istun päivät toimistossa tietokoneen äärellä ja teen aivoja vaativaa työtä, en meinaa jaksaa istua kotonakin läppärillä. Eli riippuu älyttömän paljon elämäntilanteesta.
Et tee mitään väärin. Olet perusfiksu, jos korkeasaari tuntuu tuolta.