Yksinäisyys

Et ymmärrä yksinäisyydestä mitään.

Ehkä sun ympärillä on ihmisiä, mutta koet olevasi vain heidän tarpeitaan varten.

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärrä yksinäisyydestä mitään.

Hmm, ehkä ei pidä arvostella toisen tunteita. Moni sanoo, että on parempi olla yksin yksinäinen, kuin vaikkapa parisuhteessa yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärrä yksinäisyydestä mitään.

Hmm, ehkä ei pidä arvostella toisen tunteita. Moni sanoo, että on parempi olla yksin yksinäinen, kuin vaikkapa parisuhteessa yksinäinen.

Ap on hyvä ja jättää perheensä, katkaisee yhteydet ystäviinsä ja lopettaa työnteön.

'Ensimmäisen maailman ongema" ratkaistu. 

Yksinäinen voi olla myös ihmisten keskellä, jos ei tunne yhteyttä heihin. Osaatko päästä kiinni siihen, mistä yksinäisyys johtuu? Onko sinulla tunneside ja empatiaa kenenkään näiden ihmisten kanssa?

Kuulostaa siltä että olisi aika mennä terapiaan.

Sisältä kumpuava yksinäisyys muiden ihmisten lähellä ja seurassa vaikuttaa siltä että jotain olennaista puuttuu.

Kirjoitat että olet kyltymätön muiden ihmisten huomiolle, tämä on yksi narsismin piirre. Eikä kukaan voi sanoa että olet narsku, mutta jatkuvan huomioinnin ja ihailun tarve kumpua heikosta itsetunnosta ja on narsistinen piirre.

Onneksi me ihmiset olemme erilaisia, mutta kannattaisiko aloittaa ajattelu siitä mihin ja miksi tarvitset tuota muiden huomiota? Ja etkö saa sitä kotoa, eikö sinulle riitä ja miksi ei riitä lasten ja kumppanin huomio?

Itseni on vaikea kuvitella kun en ole koskaan tarvinnut kenenkään huomiota / hyväksyntää kokeakseni olevani hyvä tai riittävä. Pikemminkin kiusaannun liiallisesta huomiosta enkä juuri siksi ole koskaan järjestänyt esim itseeni kohdistuvia juhlia. Tosin olenkin -70 syntynyt ja meidät kasvatettiin silloin ihan toisin kuin esim 90 tai 2000 luvulla syntyneitä lapsia palvotaan ja niille annetaan kaikki huomio kokoajan. Sitä he sitten tarvitsevat aikuisenakin, kaiken keskipisteenä olemista.

Sä varmaan hajoisit jos eläisit mun elämää.

Nytkin olen ollut koko vk lopun puhumatta kenenkään kanssa, kaupassa sanoin kassalla hei, myyjä toivotti hyvää viikonloppua, minä sanoin kiitos samoin.

Odotan että pääsen ma töihin jossa tapaan muita vaikkei työn sisältö nyt sinällään kiinmosta juurikan.

Minä ainakin pidän yksinäisyydestä. Nytkin on neljäs päivä meneillään, etten ole tavannut ketään. Olen tietysti vaihtanut kohteliaisuusfraaseja esimerkiksi kaupan myyjän kanssa, mutta ei sen enempää. Sanomattakin lienee selvää, ettei minulla ole perhettä, mutta nautin todella omasta seurastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärrä yksinäisyydestä mitään.

Hmm, ehkä ei pidä arvostella toisen tunteita. Moni sanoo, että on parempi olla yksin yksinäinen, kuin vaikkapa parisuhteessa yksinäinen.

Minä olen yksi näsitä sanojista. - Tarkennan. On eri asia olla yksin kuin yksinäinen ja joillain menee nämä asiat sekaisin. Yksin on varmasti hyvä olla itse kunkin välillä. Yksin oleminen on tällöin tietoinen valinta. - Esimerkiksi haluan hetken olla yksin vaativan ryhmätyöurakan jälkeen ja ladata akkuja.  Tai  saa olla vapaa päättämään ja käsittelemään omia ajatuksia ja tunteita asioista, eikä olla tilivelvollinen kenellekään,

Kun taas yksinäisyys on sitä, että jää omasta tahdostaan riippumatta ulkopuolelle. Kumppani on mutta ei saa häneen juuri mitään yhteyttä.  Kumppani kohetelee kuin ilmaa. Tai perheessä ei kuuliu kuuluvansa joukkoon; ympärillä on kuin näkymättömoä muureja. Ahdistukseksi kasvanut yksinäisyys heikentää terveyttä ja hyvinvointia. Eikä ihme, silä tällöin oma elämä tuntuu merkityksettömältä, vailla tarkoitusta olevalta. -  Muistini mukaan professori Juho Saari on todennut, että yksinäisyys on yksilön tragedia, mutta suuri yhteiskunnallinen ongelma.

Uskovainen mies