Mistä normaalista/arkipäiväisestä asiasta koet häpeää?
Tai et kehtaa jostain syystä tehdä?
Itse en kehtaa aivastaa tai niistää muiden läsnäollessa. En tiedä miksi.
Kommentit (33)
Minua hävettää joka kerta, kun nousen bussin kyytiin. Tuntuu, että kaikki ennen minua kyytiin nousseet matkustajat tuijottavat. Sama pois jäädessä
Että monen vuoden opiskelun jälkeen palkkani on huomattavasti pienempi kuin monella ammattikoulusta valmistuneella. - Mutta on tämä pienempi häpeän aihe kuin ennen nykyisen pätkätyöni alkamista, jolloin koin häpeää siitä, että minen vuoden opiskelun jälkeen jouduin elämään ja olemaan työttömänä ennen kuin sain edes nykyisen ptätyösuhteeni. Työttömyys on jokapäiväine asia mutta silti oli turhauttaaa kuulla, kuinka koko työttömyyteni oli vain omaa vikaani ja syytäni.
Koen myös häpeää siitä, että usein huomaan olevani se, jonka tehtävä on olla aina se, joka soittaa tai yrittää olla yhteydessä. Jos odottaisinm että joku soittaisi minulle ja haluaisi olla minuun yhteydessä, niin siinähän odottaisin. Ehkä viiko, kenties tosien tai kolmannenkin.(..)
Puhuminen. Mielestäni ääneni on epämiellyttävä
Peilaaminen tai ulkonäön kohentelu toisten nähden. Vessoissa en kehtaa ikinä katsoa peiliin, jos siellä on muita, saati sitten pöyhiä hiuksia tms.
Minulle on ollut päivittäistä ja normaalia olla olla ja elää sinkkuna yli 40 vuotta. - Koen häpeää siitä, että en ole päässyt parisuhteeseen. Vielä enemmän koen häpeää siitä, että en tiedosta tai ymmärrä, miksi näin on käynyt. En minä osaa vastata jos joku kysyy, miksi olen sinkku tai olen ollut sinkkuna. Tähän tietysti joku voi sanoa. että olen vain nirso tai kranttu, joka ei ymmärrä omaa tasoaan (Tai ehkä paremmin omaa tasottomuuttaan). Mutta toisaalta en ymmärrä miksi yrittäisin päästä parisuhteeseen väkisin. Kyllä yksinkin on enimmäkseen ollut hyvä olla mutta silti hävettää välillä oma kokemattomuuteni.
Suklaapatukan/karkkipussin syönti julkisella paikalla (esim. vaikka junaa odotellessa). Normaalipainoinen olen. Ravintolassa kehtaan ihan hyvin syödä herkkuja.
Hikka että kuuluisi kovaa HIK HIK HIK kävellessä ulkona. Toivottavasti koskaan ei käy niin. Banaanin syönti, jäätelön tökkiminen suuhun oudosti, syöminen yleensä koska olisi kiva tehdä se privaatisti. Jos yskittää ja ei ole flunssaa, se tuntuu jotenkin epäilyttävältä nykyään, mutta pakko kai jossain on yskiä suu kiinni tai paksuun nenäliinaan jos tulee tilanne. Mennä sinne missä ei ole ihmisiä. Myötähäpeä naisten wc-tiloissa, jos joku sumuttaisi lakkaa huoneen täyteen kuten yökerhossa joskus.
Puhelimeen puhuminen julkisella paikalla. Todella vaivaannuttavaa. Onneksi äärimmäisen harvoin tarvitseekaan.
Olen muutaman kerran meinannut liukastua ja kaatua liukkailla kävelyreiteillä. Jestas että hävettää pelkkä ajatus, että joku olisi nähnyt ja alkanut nauramaan noloa kompurointiani.
Kauppaostokseni. Yritän miettiä kaupassa todella tarkkaan ettei koriini/kärryyn eksy mitään noloa, mitä joku paheksuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minua hävettää joka kerta, kun nousen bussin kyytiin. Tuntuu, että kaikki ennen minua kyytiin nousseet matkustajat tuijottavat. Sama pois jäädessä
Hetkinen. Miksi ne muuten tuijottavat? Ja mitä. Osaako joku sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kauppaostokseni. Yritän miettiä kaupassa todella tarkkaan ettei koriini/kärryyn eksy mitään noloa, mitä joku paheksuisi.
Onko olemassa mitään tuotetta, jota joku ei paheksuisi tai pitäsi vähintään tarpeettoman. - Itse sain minulle täysin tuntemattomalta kuulla, kuinka minun pitäisi jättää gluteenittomat jauhot ostamatta ja suosia kotimaisia monivilja tuotteita kun ovat paljon terveellsiempiä kuin luonnottomat gluteenittomat jauhot, joista puuttuu sitko.
Kun sain sanotuksi, ettei minulla keliaakikkona ole paljon vaihtoehtoja kuin suosia gluteenittomia vaihtoehtoja sain tuhahduksen, että ei ennenkään ollut mitään yhtä älytöntä ja ihan hyvin voi olla keliaakikko käyttämättä mitään korvikkeita, - Kuulemma olisi enää puuttunut, että olsin sanonut olevani myös kasvissyöjä, koska elimsitö kuulemma vaatii saada lihaa tai se ei voi hyvin.
Häpesin aiempaa työtäni. Tuntui kiusalliselta jos joku kysyi mitä teen työkseni. En kehdannut kertoa totuutta vaan vastasin ympäripyöreästi "toimistohommia".
Syöminen hävettää jostain syystä seurassa. Ja ruokakaupassa käyminen miesystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman kerran meinannut liukastua ja kaatua liukkailla kävelyreiteillä. Jestas että hävettää pelkkä ajatus, että joku olisi nähnyt ja alkanut nauramaan noloa kompurointiani.
Älä suotta häpeä, jos ihmiset nauravat kaatumisellesi. Se tarkoittaa, että olet nuori. Siinä vaiheessa, kun ihmiset säikähtävät kaatumistasi ja rientävät avuksi, tiedät tulleesi vanhaksi.
Kaupan kassalla asiointi.