Anopin käytöksestä mielipiteitä....

Onko tää se sama anoppi, joka näki pystyynnostettuja kädellisiä valkoisia peniksiä kasvimaallaan vai?

ja jos mies on valmis jättämään lapsenne isoäidille, koska tämä "vaatii" sitä, niin no.. se olisi meillä kyllä vakavan keskustelun paikka.

sinäkin olisit voinut hoitaa tilanteen toisin. Sanallinen välienselvittely tuskin tuottaa teillä tulosta, joten olisit voinut vain sopia miehesi kanssa, että anoppia ei koskaan enää jätetä hetkeksikään yksin lapsen kanssa.

Kantasi on minusta hyvä: isoäiti saa tavata lapsenlasta, mutta vain niin, että vanhemmat/vanhempi on paikalla.



Isovanhemmalla ei ole lapsenlapseen juridisia oikeuksia, joten tiukassa paikassa voi aina sanoa, että tapaamiset ovat vanhempien ehdoilla tai ei lainkaan. Jos tämä ei isoäidille sovi, niin tapaamiset keskeytyvät siksi aikaa, että hän asian hyväksyy.

Onko tää se sama anoppi, joka näki pystyynnostettuja kädellisiä valkoisia peniksiä kasvimaallaan vai?

Jollakin lääkkeet ottamatta taas vai?

Meillä on pikkuhiljaa päästy siihen, että en voi jättää lasta (1,3v) yksin anopin kanssa,sillä en luota häneen.

Esimerkiksi talvella ravisteli lasta (koko perhe samassa huoneessa), eeikä ymmärtänyt tekevänsä väärin.

Olen antanut hänen käydä pari kertaa kuussa katsomassa lastamme, mutta vältän tilanteita, joissa lapsi jäisi yksin anopin kanssa.

Nyt on noussut esiin, että anoppi vaatii yksinoloa lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoo, ettei kolmannen osapuolen (tod.näk. minä) kuulu määrätä lapsi-iso-äiti -suhdetta.

Olin tähän kaikkeen vielä mielestäni kohteliaasti vastannut, että on tervetullut katsomaan lastamme, kun me olemme paikalla. Mutta, tämä ei riitä hänelle.

Viimeksi tapahtui niin, että olin menossa viettämään iltaa ystäväni kanssa ja olimme sopineet, että mieheni tulisi aikaisemmin kotiin ja olisi lapsen kanssa. Mieheni tietää, ettei hänen äitinsä ole ihan ok, mutta on siitä varma, ette tämä koskaan tekisi mitään lapselle...

No, anoppihan sieltä tuli ja ihmettelin että mitä v*****? Mulle ei oltu kerrtottu mitään vahdinvahdosta. No minä sitten koitin keskustella, että olen erimieltä tästä hänen vaatimuksestaan ja äänihän siinä nousi anopille. Hän näkee asian niin, että lapsella kuuluu olla oikeus molempiin isovanhempiin jne. Minä olen samaa mieltä, mutta jos ei kaikki oo kotona, niin mä en uhraa mun lasta sen takia että yks mummo sais olla tyytyväinen...

Tilanne loppu siihen, että sanoin nyt on parempi että sä lähdet täältä. Ja tämä oli samaa mieltä.

Oltiin keittiössä ja hän otti lapsen syliin. tää oli vielä ihan ok. Sit tää muija lähtee harppaamaan mun lapsi hänen sylissään toiseen huoneeseen. Mä ihmettelin ja sanoin että mihin meet. Ämmä piti oikein ovesta kiinni, etten sais ovea auki ja kun sain sen niin anoppi jatkoi matkaa toisen huoneeseen samalla tavalla. Lopulta se jätti mun lapsen keittiiöön mistä tämä "kaappaus"tilanne sai alkunsa ja juoksi ulos!

Siis mitä v*****!!!!! Mitä ihemttä tää nainen oikein ajatteli?

Mä olen keskustellut miehen kanssa tilanteesta ja hänkin alkaa myöntää, että pieni välikohtaus ei ollu mikään harmiton. Tämähän voi olla lopun alkua...

Olen sitä mieltä edelleen, että isoäiti saa nähdä lasta, muttei yksin.

Kaikkein hulluinta on, että tää anoppi edelleen kuvittelee saavansa sen mitä vaatii. Enhän mä halua tota muijaa mun perheeseen saatti sitten tärkeään rooliin lapsen elämässä.

En tie saiko kukaan mitään selvää, mut tää kirjoittaminen helpotti.

Sulla on täysi syy olla huolissasi lapsesi hyvinvoinnista, ja täysi oikeus toimia kuten nyt toimit.

JOs tilanne menee mahdottomaksi, eikä anoppi yhtään tokene, voi vierialuja harventaa entisestään.

Ota muuten myös huomioon että anopilla saattaa olla esim. jokin alkava neurologinen ongelma, eli saattaa olla dementoitumassa, Alzheimer alkamassa tms. JOs käytös on kovin poikkeavaa entiseen verrattuna ( miehesi varmaan osaa kertoa), kannattaa yrittää hoitaa anoppi lääkärille.

mitä enemmän vaatii sen enemmän se vahvistaa käsitystä ettei ole kaikki ok.

Joo ei oo vielä sieniä nähny...



Mun oli vähän niin kuin pakko ottaa kissa pöydälle, sillä tää anoppi oli laittanut mulle muutaman sähköpostiviestin, joihin viimeiseen en ollut vastannut.



Viimeinen viesti jätti tilanteen siihen, että nyt loppu kiroittelu, nyt on keskustelun paikka face to face. Mutta tämähän ei sopinut "mummolle".

Sanoin vain, että tästä aiheesta on turha pistää enää mitään sähköpostia, jos ei pysty asiasta keskustelemaan.



Miehen kanssa ollaan nyt puhuttu. Ja tuntuu tyytyvän siihen mihin päädyimme.



Mutta tää mummohan tietysti ajattelee että kaikki on taas ok. Mitä nyt vähän juoksi toisen lapse sylisään ja yritti pitää lasta erossa äidistä. Hei haloo! Itekin olin vähän shokissa, että onko tää totta mitä nyt tapahtuu. jne.

Tässä on nyt vaan pelko pääss nousemaan. Tämä mummo kun ei ole ihan perusmummo... Ikää ei oo ihan 60 vielä ja on tosi timmissä kunnossa. Fyysisesti hän on myös vahvempi.



Tää ikävä tilanne vain toi mulle sen asian mieleen, että mitä seuraavaksi?



Anopilla on myös sosiaalisia ongelmia. On asunut 25 vuotta samassa kylässä, eikä tervehdi ketään ei edes naapureita. ja muutenkin käytös on todella outoa.



Appiukko on ihan ok, tosin hänkään ei tunnu haluavan nähdä ongelmaa. Sanoo vaan että tää meiän mummo on oikein klovnimummo... Joo tosi hauskaa...



Aion kyllä kertoa tästä tilanteesta appiukolle, jotta ymmärtäisi missä mennään. Ja teen muillekin miehen sisaruksille asian selväksi. Anoppi ei voi vaatia tällaista tämän episodin jälkeen!

Todella hankala tilanne. Suomen lain mukaan isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiinsa mitään oikeuksia. Lisäksi teillä on lapsen huoltajina/ aikuisina ihmisinä/ pariskuntana täysi oikeus vetää rajat sille, kuka lasta tapaa ja millä kokoonpanolla (kunhan siis lakia ei rikota, mutta se nyt sanomattakin on selvää).



Joku kommentoikin, että jos anoppi alkaa rajanvedon jälkeen hankaloitua noin laajemminkin, kaikki ei ole hänellä kunnossa. Me jouduimme yhdessä tuumin sanomaan anopille, että emme voi häneen luottaa ja että emme jätä lastamme hänelle ilman valvontaa. Tästä syntyi jatkuva paineistunut tilanne, jota on jatkunut jo useita vuosia. Itse pyrimme elämään aivan tavallista elämää. Anoppi tulee lankoja tai meilejä pitkin silmille vihansa kanssa noin kahden kuukauden välein saaden aikaan pahaa mieltä. Pahan mielen sitten käsittelemme keskenämme ja pyrimme olemaan hänelle asiallisia. Lapsen kustannuksella emme pelaa mitään sairasta peliä. (Taustalla on oletettavasti persoonallisuushäiriötä ja läheisriippuvuutta ja hyvin pitkä hankala tausta, kuka näistä tietää jos ei psykiatrin papereita ole...).



Ai niin, suosittelen, että kirjaat itsellesi kaikki tapahtumat ylös päivämäärineen. Ihan käytöksen kuvaus riittää.

hänellä ole mitään laillisia oikeuksia lapseen ja lapsen asioista päätät sinä miehes kanssa! En todellakaan jättäis tuollaisen kanssa lasta hetkeksikään. Anoppis on hullu!