Tämä asia on ollut esillä, mutta aborttiketjun innoittamana kysyn
taas. Mikä juuri sinun mielestäsi on ihmisyyden raja? Milloin ihmisestä tulee ihminen ja millä perusteella ajattelet niin? Onko ihminen alkio, sikiö vaiko tuleeko ihmisyys vasta syntymähetkellä?
Kommentit (43)
Silloin alkiossa ja sen ympäristössä on kasassa kaikki elämän edellytykset.
Meillä lapset ovat kyselleet usein, minkä kokoisia he olivat mahassani missäkin vaiheessa. Eipä olisi tullut mieleen sanoa, että ette te siellä kylläkään alussa olleet, vaan vasta 15 cm:n mittaisina. :)
Silloin alkiossa ja sen ympäristössä on kasassa kaikki elämän edellytykset.
Meillä lapset ovat kyselleet usein, minkä kokoisia he olivat mahassani missäkin vaiheessa. Eipä olisi tullut mieleen sanoa, että ette te siellä kylläkään alussa olleet, vaan vasta 15 cm:n mittaisina. :)
Olen jollain tapaa uskossa, mutta en tiedä vaikuttaako se näkemykseeni. Ainakin ajattelen, että elämää pitäisi kunnioittaa kaikissa muodoissaan ja se heijastuu tähän. Samasta syystä en pysty hyväksymään aborttia kuin aivan ääritapauksissa.
3
tehdä omalle keholleen ihan mitä tahtoo, myös silloin, kun kehon sisällä on toisen ihmisen alku. Minun mielestäni ihmisoikeudet tulevat vasta syntymän jälkeen. Itse en tekisi aborttia.
Mutta tuleeko myös ihmisyys vasta sitten?
koska se on kaiken alku. Ilman sitä ei ihmistä olisi ja siinä on kaikki hänen kehityksensä avaimet (siis geneeettiset). Verrataan esim. siihen, että kun vauva on syntynyt, ei häntä saa tappaa sen takia, että äiti tai joku muu ei halua häntä, eikä vauva tule toimeen, ellei joku hoida häntä. Verrataan siihen, että vauvan saa sieltä kohdusta tappaa, koska hän ei vielä itse pysty elämään. JOs kukaan ei hoida syntynyttä vauvaa, hän kuolee eli aika pitkään ihminen tarvitsee jonkun ihmisen itseään varten ennen kuin itse selviää.
Abortista kärsivät myös monet naiset ja miehet.
ihmisoikeudet alkavat vasta syntymän jälkeen.
Ehdottomasti parempi niin kuin että naiset joutuisivat täällä(kin) miettimään, että kuka puoskari suostuisi abortin heille tekemään.
Nyt kun mietin asiaa niin olisiko siinä jokin raja että kun sikiö voidaan pitää hengissä ja sillä on hyvät mahdollisuudet selviytyä kohdun ulkopuolella.
Itsellä on mennyt 2 (ainakin) kertaa raskaus kesken varhaisessa vaiheessa. Ja en todellakaan ajatellut että olisi joku enkelivauva. Lähinnä surin sitä että meni kesken mutta en ajatellut että oisin menettänyt (vielä) vauvan.
Mutta abortti pitäisi tehdä todella varhaisessa vaiheessa.
että selviää ulkomaailmassa. Ja tämähän on vähän tapauksesta kiinnin minkä ikäisenä "tarkalleen" niin käy.
ELÄMÄ alkaa hedelmöittymisen onnistuessa, mutta ei ihmisyys. Moni alkio on elinkelvoton ja tulee keskenmeno, ja nainen ei välttämättä edes huomaa olleensa raskaana/saaneensa keskenmenon.
Ja ajatteluni mukaan myös bakteerit ovat eläviä ja niillä on elämä. Samoin kun eläimillä, kasveilla, kaikilla on elämä. Kaikki elämä on pyhää, mutta ei "jumalallisessa" mielessä.
En syö lihaa, en halua että ravintoni vuoksi tapetaan eläimiä, pärjään ilman lihaa. Jos tietäisin varmaksi että syömäni liha tulee eläimestä joka elänyt onnellisen elämän, sitä voisin syödä. Mutta nykyinen tehokasvatus on kuin eläimen =elävän olennon käsittellyä koneena, jonakin ei elollisena vaan ainoastaan hyöty"aineena" ja siksi en syö lihaa.
Minusta elämää pitää kunnioittaa, ja siksi elämisen pitää olla elämisen arvoista. Se ei vaadi suuri rikkauksia, mutta kunnioitusta ja perusturvaa ja huolenpitoa. Jokaisella on oikeus synty toivottuna, olla rakastettuja. Kannatan aborttia, sillä kaikki eivät siihen pysty.
Mutta minulla onkin tästä omakohtaista kokemusta, TIEDÄN mitä tapahtuu olla ei kenenkään toivoma, mitä se tekee ihmiselle kun "on pilannut äidin/isän elämän". Olen nähnyt sen vaikutukset hyvässä ystävässä, ja sen miten yhteiskunta ei häntä auttanut. Tämä ystäväni eli ja kärsi, oli varmasti joskus onnellinenkin, mutta tappoi itsensä 21-vuotiaana. Olisko hänen äitinsä aikanaan pitänyt tehdä abortti? Minusta olisi. Vaikka en olisi tuntenut tuota ystääni, ja vaikka moni asia olisi jäänyt kokematta, niin myös se kamala tuska kun kuulin hänen kuolleen, se masennuskierre mihin itse ajauduin sen seurauksena.
Ja se on myös fakta, että yksikään tämän palstan jeesuksista ei itse ottaisi niitä pahasti vammaisia, lähes elinkyvyttömiä lapsia perheeseensä vaikka markkinoivat aborttia vastaan esim. sloganilla: "koska on niitä jotka haluavat adoptiolapsen". Kun alkoholisti tai narkki tulee raskaaksi, vetää viinaa/kamaa, ehkä saa pari kertaa velkojilta turpiinsa, kantaa ties mitä tauteja (hepatiitti, HIV) viis veisaa neuvolakäynneistä, ehkä ei viikkoon syö mitään jne. niin HÄNEN SISÄLLÄÄN KASVAVA LAPSI EI SYNNY TERVEENÄ! Ja kukaan ei noita vaikeasti vammaisia lapsia halua. Abortti olisi paljon parempi, kun se että lapsi kituu sen lyhyen elämänsä ajan, mikä onnellisen usein kestää vain jotakin tunteja tai päiviä.
Uskonnollinen vakaumukseni on agnostikko, uskon tietynlaisiin henkiin/enkeleihin, mutta en krisillisessä mielessä, vaan "hyviin henkiin" tai vastaavaan.
Sikiön hermotkin kehittyvät vasta silloin, kun nykyinen raja tulee vastaa, ne on tarkkaan mietitty.
Ihmisyys taas syntyy pikkuhiljaa, eikä sitä ole niin kauan kun et ole tietoinen itsestäsi.
Ja uskovainen olen minäkin.
Tiettyyn rajaan saakka sikiön saa abortoida. Mutta sen rajan jälkeenkään ei ole ihmisarvoa. Äiti saa pahoinpidellä sitä syntymätöntä lasta juomalla alkoholia ja käyttämällä huumeita.
Ja onneksi se nykyään onkin mahdollista.
t: 12
Sikiön hermotkin kehittyvät vasta silloin, kun nykyinen raja tulee vastaa, ne on tarkkaan mietitty. Ihmisyys taas syntyy pikkuhiljaa, eikä sitä ole niin kauan kun et ole tietoinen itsestäsi. Ja uskovainen olen minäkin.
Ja rankan elämän kokeneena olen sitä mieltä, ettei abortoiduksi tuleminen ole pahin mahdollinen kohtalo ihmiselämässä. Kyllä kykenemättömille vanhemmille ei-haluttuna syntyminen on monin verroin kamalampaa.
että pystyy mm. tuntemaan jotain. Eli muistaakseni menee selkeästi yli 12 viikon. Mitään minätietoisuuttahan silloin ei ole.
Ainakin 8. raskausviikolla sikiö jo tuntee kosketuksen. Mutta entäs jos aikuinen ihminen menettäisi tuntoaistinsa? Lakkaisiko ihmisyys?
Luulen että tämä on yksi syy miksi abortinkin saa tehdä 12 viikkoon asti ilman erityislupia, sillä vasta suunnilleen noihin aikoihin alkaa olla jotain aivotoimintaa. Silloin kun aivot ovat vielä nupullaan ja hermokytkökset täysin vajavaisia ei alkio/sikiö tunne esim. kipua koska kipuaistimus on kiinni hermoston kehityksestä.
Ainakin 8. raskausviikolla sikiö jo tuntee kosketuksen. Mutta entäs jos aikuinen ihminen menettäisi tuntoaistinsa? Lakkaisiko ihmisyys?
vaan se reagoi reflekseillä kosketukseen jne. Jos ei ole hermorataa joka tunteen tekee, niin ei silloin ole tuntoaistiakaan. Kannattaa aborttipropagandaa lukiessaan pitää mielessä ettei siellä ole välttämättä aina ihan faktat kohdallaan. Ei tässä minunkaan tekstissäni välttämättä ole kun en enää tarkasti muista sen lukemani artikkelin sisältöä, mutta joka tapauksessa lukiessani sitä tuli mieleen, että näin meitä taas höynäytetään kun joku aborttimeuhkaaja oli aiheesta juuri mesonnut. Jos ehdin ja jaksan, kaivan sen tieteellisen artikkelin esiin.
Ja mitä tulee tuohon jälkimmäiseen, huoh. Jos aikuinen menettäisi tuntoaistinsa. Menettääkö hän samalla ihan kaiken, tietoisuuden itsestään jne.? Ja vaikka menettäsi, joutuisi koomaan, jokainen tajuaa että silloin on pelissä paljon muutakin kuin hän itse, läheiset jne. Sanotaan että jos ihminen yhtäkkiä joutuisi koomaan, heitettäisiin yksin avaruuteen jossa ei olisi ketään eikä mitään, ei tunteita, ei ajatuksia, ei läheisiä, ei mitään, loputonta ajatuksettomuutta ja tyhjyyttä, paljonko hänen ihmisyydestään jäisi jäljelle?
Eikä kukaan ole väittänyt ihmisyyden olevan tuntoaistista kiinni.
Johtuuko kasvatuksesta, uskonnollisuudesta tms joku tietty näkökanta? Ja onko ajatusmaailma muuttunut iän mukana?