Mitä tekisit, jos naapurin lapseton noin 40-vuotias nainen huutaisi lastesi perään

Osoitit fiksuutta, kun et lähtenyt mukaan sanailemaan.

Olisin laittanut lapset sisälle ja nainen olisi saanut kuulla kunniansa. Tuskin olisi enää huutanut toistamiseen.

(koska helpointa) pyrkisin opettamaan lapsilleni ettei porraskäytävässä saa huutaa.

Tämän jälkeen miettisin vaihetta kaksi.

Vie se äpäräsi sisälle rääkymään. Olet luuseri joo!

rappukäytävässä...niin, eri asia mutta 4 -vuotiaalle pitää jo opettaa tapoja, joten jos et uskalla naapurin kanssa jutella niin sitten uskalla edes lapsesi kanssa.

ne metelöi rappukäytävässä ja kuinka kauan?

Antaisin asian olla. Lapset saavat itkeä käytävässä keskellä päivää, kunhan eivät montaa tuntia.



Se on elämää. Tämä 40v nainen saa vapaasti tottua siihen.

Opettaisin lapsilleni että rappukäytävässä ollaan hiljaa. Jos kuitenkin jotain meteliä syntyy ja naapuri siitä valittaa, sanon ystävällisesti naapurille että olen pahoillani ja me yritetään tässä opetella käytöstapoja lasten kanssa.



Lapsettomuudella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, typeriä ihmisiä löytyy kaikista ihmisryhmistä.

Kerrostalossa normaaliin elämään kuuluu se että lapsi itkee tai kiukuttelee.

Mutta lapsille ei tartte alkaa kiroilemaan.

Sain palautetta lapseni huonosta käytöksestä ja nyt voin muistuttaa hänelle miten käytävässä käyttäydytään.

tyhjät tynnyrit kolisevat pahiten.



Kyllä lapsille pitää yleisestikin opettaa ettei rapussa saa mölytä, mutta jos toinen itkee kävelymatkan kotiin alaovelta, niin ei se vielä turma pitäisi olla kenellekään.



Kerrostalossa asujan pitää tottua siihen, että elämisen ääniä kyllä kuuluu.

Kerrostalossa normaaliin elämään kuuluu se että lapsi itkee tai kiukuttelee.

Mutta lapsille ei tartte alkaa kiroilemaan.

Kiroileminen ei ole laitonta!

ja että minun lapsiani saa kieltää riehumasta, mutta heille ei kuitenkaan tarvitse kiroilla.

höpö höpö ja anteeks nyt vaan kauheasti.

käytävässä ollaan hiljaa! Et sitten tullut ajatelleeksi että siellä voi asua myös vuorotyöläisiä, joiden on pakko saada päivällä nukuttua että jaksavat sitten yöllä tarkkana esim. hoitaa kriitisessä tilassa olevia potilaita?

Itsekkin olen vuorotyötä tekevä sairaanhoitaja ja kolemn lapsen äiti, mutta osaan laittaa korvatulpat korviini kun nukun yövuoron jälkeen. Tottakai rappukäytävässä ei saa metelöidä turhaan, mutta kyllä tavalliset äänet saa kuulua, lapsenkin itku. Jos ei itse osaa uniaan suojata, kannattaa miettiä voiko tehdä kolmivuorotyötä tai vaativaa hoitotyötä lainkaan. Siellä nimittäin tarvitaan pitkää pinnaa ja sitä ei tunnu kaikilla olevan..... ;)

Olen opettanut lapsilleni, että rappukäytävässä ei saa mölytä, ja tätä opetusta jatketaan edelleen. Kun liikutaan yhdessä, puutun mölyämiseen ja olen myös selittänyt heille juurta jaksain, miksi ei saa mölytä.



Mutta ongelma on se, että kun 7- ja 4-vuotiaat LAPSET liikkuvat rapussa itsenäisesti, niin he eivät aina muista näitä sääntöjä. Etenkin 4-vuotiaalle paha mieli on vielä niin kokonaisvaltainen, että se tulee ja vie mennessään.



Pahimmat mölytilanteet syntyvät yleensä siitä, kun 4-vuotias kiukkuaa sisälle tulemista ja 7-vuotias yrittää komentaa tätä olemaan hiljaa, mikä vain provosoi 4-vuotiasta huutamaan lisää.



Itse olen sitä mieltä, että kun kerrostaloon muutat, niin sinun täytyy pystyä kestämään mölyä tiettyyn rajaan saakka. Kaikkia vuorotyöläisiä ei vain voi ottaa lukuun joka hetki. Elämästä syntyy ääntä.



ap

ne metelöi rappukäytävässä ja kuinka kauan?

Tai sitten sinulla ei varmaan ole lapsia. Muuten tietäisit, että kun ulkona käydään 360 päivää vuodessa (ja usein muutaman kerran päivässä), niin mahdollisuus siihen, että lapsi/lapset huutavat tai itkevät tai muuten meluavat käytävässä on aikamoisen suuri.

Jos taas teillä on kokonaan vältytty uhmaamiselta, huutamiselta jne., ja pienet lapset käyttäytyvät aina, niin aika flegmaattisilta lapsilta kuulostavat:)

valittajan naamalle ja ottaisin lapseni siihen käteen, missä kannan puolityhjää viinapulloa.

Olen opettanut lapsilleni, että rappukäytävässä ei saa mölytä, ja tätä opetusta jatketaan edelleen. Kun liikutaan yhdessä, puutun mölyämiseen ja olen myös selittänyt heille juurta jaksain, miksi ei saa mölytä.

Mutta ongelma on se, että kun 7- ja 4-vuotiaat LAPSET liikkuvat rapussa itsenäisesti, niin he eivät aina muista näitä sääntöjä. Etenkin 4-vuotiaalle paha mieli on vielä niin kokonaisvaltainen, että se tulee ja vie mennessään.

Pahimmat mölytilanteet syntyvät yleensä siitä, kun 4-vuotias kiukkuaa sisälle tulemista ja 7-vuotias yrittää komentaa tätä olemaan hiljaa, mikä vain provosoi 4-vuotiasta huutamaan lisää.

Itse olen sitä mieltä, että kun kerrostaloon muutat, niin sinun täytyy pystyä kestämään mölyä tiettyyn rajaan saakka. Kaikkia vuorotyöläisiä ei vain voi ottaa lukuun joka hetki. Elämästä syntyy ääntä.

ap

Jos ei joku tajua tai ymmärrä, että lapset silloin tällöin meluavat rapussa, niin vika ei ole sinun tai lapsien.

Meillä alakerran naapurit valittivat, että viikonloppuisin ei saisi kuulua mitään ääniä ennen kello 12, koska he haluavat nukkua. Ja mitään soitinta ei saisia soittaa minään päivänä edes puolta tuntia, koska he tekevät töitä kotoa käsin. Isännöitsijä nauroi kun kerroin ja sanoi, että tottakai kerrostalossa saa päivisin kuulua normaaleja elämisen ääniä.