Mitä tehdä?
En pysty elämään haluamaani elämää. Olen sairas perverssi, kinky, sub-mies ja haluaisin perinteisen parisuhteen naisen kanssa. Elämäni on muuten kunnossa, on hyvä työ, harrastuksia, ystäviä, rahaa, ulkonäkö kohdillaan, olen hyväkäytöksinen, en juurikaan käytä alkoholia ja niin edelleen. Tämä ällöttävä seksuaalisuuteni kuitenkin estää hyvän elämän. Kaltaisiani naisia ei ole missään. Kinkyt ovat monisuhteisia, polyamorisia pettäjiä ja esineellistäjiä. En halua sellaisia elämääni. Olen yksin lopun elämäni tämän kirouksen kanssa. En nää valoa, en toivoa missään, kaikki on harmaata ja turhaa, koska olen vääränlainen. Miten tästä kaikesta pääsisi yli? Mistä löytää elämälle tarkoitus ilman kumppania, yksinäisyydessä?
Kommentit (17)
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46
Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Itsari, sori.
Olen sitäkin yrittänyt kahdesti. Ehkä syytä kolmanteen yritykseen, jos kerrankin onnistuisin edes jossain elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.
Ei löydy. Hetken uskoin siihen valheeseen, rikoin kaiken tärkeän elämässäni ja ymmärsin miten toivotonta tällaisena eläminen on. Kumppaneita löytyy kyllä hyväksikäyttäviä polyjä ja monisuhteisia. En jaksa sellaista elämää, esineenä ja seksileluna, mihinkään muuhun minusta ei ole.
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.
Ja kuten sanoin, ammattiavun takia koko elämäni menin vetämään vessasta alas. Helppoa se on s-naisena huudella.
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.Ei löydy. Hetken uskoin siihen valheeseen, rikoin kaiken tärkeän elämässäni ja ymmärsin miten toivotonta tällaisena eläminen on. Kumppaneita löytyy kyllä hyväksikäyttäviä polyjä ja monisuhteisia. En jaksa sellaista elämää, esineenä ja seksileluna, mihinkään muuhun minusta ei ole.
Sä olet etsinyt vaan vääristä paikoista.
Ja, että voit alkaa etsiä seuraa ja, että olisit ns. hyvää/rakentavaa seuraa muille, sun pitää hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet ja alkaa nauttimaan niistä hyvistä puolista.
Vaikutat sen verran masentuneelta, että ammattiauttaja voi sua ensin ohjailla oikeaan suuntaan.
Vaikutat myös hieman provolta, mutta vastasin silti
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.Ei löydy. Hetken uskoin siihen valheeseen, rikoin kaiken tärkeän elämässäni ja ymmärsin miten toivotonta tällaisena eläminen on. Kumppaneita löytyy kyllä hyväksikäyttäviä polyjä ja monisuhteisia. En jaksa sellaista elämää, esineenä ja seksileluna, mihinkään muuhun minusta ei ole.
Sä olet etsinyt vaan vääristä paikoista.
Ja, että voit alkaa etsiä seuraa ja, että olisit ns. hyvää/rakentavaa seuraa muille, sun pitää hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet ja alkaa nauttimaan niistä hyvistä puolista.
Vaikutat sen verran masentuneelta, että ammattiauttaja voi sua ensin ohjailla oikeaan suuntaan.
Olen käynyt noilla ammattiauttajilla. Ei niistä ole apua. Ne elävät jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa jokaiselle on kumppani ja kaikille riittää seksiä. Elämä ei mene niin kaikkien kohdalla. On loukkaavaa kuulla tuollaisia kommentteja, kun itse tietää ettei kelpaa kellekään.
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fica kirjoitti:
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46Seksuaaliterapeuttien takia pilasin elämäni. Menin uskomaan heidän puheitaan siitä että olen ihana juuri sellaisena kuin olen ja että mulla on oikeus toteuttaa ihanaa seksuaalisuuttani. Menin tuhoamaan kaiken tärkeän elämässäni. Meni perhe, koti, terveys, kaikki oikeasti merkityksellinen. Tilalle tuli yksinäisyys ja viha itseäni kohtaan. Sub-naisille miehiä riittää 13 tusinassa. Subeille miehille perinteistä parisuhdetta haluavaa kumppania ei ole missään. Vihaan itseäni ja elämääni.
Ethän sä uskonut että olet ihana juuri tuollaisena jos itseäsi vihaat. Sä et ole hyväksynyt seksuaalisuuttasi.
Ammattiapua silti suosittelisin.
Sub-miehillekin löytyy kyllä kummpaneita.Ei löydy. Hetken uskoin siihen valheeseen, rikoin kaiken tärkeän elämässäni ja ymmärsin miten toivotonta tällaisena eläminen on. Kumppaneita löytyy kyllä hyväksikäyttäviä polyjä ja monisuhteisia. En jaksa sellaista elämää, esineenä ja seksileluna, mihinkään muuhun minusta ei ole.
Sä olet etsinyt vaan vääristä paikoista.
Ja, että voit alkaa etsiä seuraa ja, että olisit ns. hyvää/rakentavaa seuraa muille, sun pitää hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet ja alkaa nauttimaan niistä hyvistä puolista.
Vaikutat sen verran masentuneelta, että ammattiauttaja voi sua ensin ohjailla oikeaan suuntaan.
Ja mitä ne oikeat paikat on? Tinder, tai muut vastaavat? Pelkkiä pinnallisia monisuhteilijoita niissä. Kinkybileet? On nähty, täynnä säälittäviä alistuvia miehiä, D-naisia ei. Pitäisikö mennä harrastamaan pitsinnypläystä, jos sieltä sattuisi tervepäinen D tulemaan vastaan? Mahdollisuudet alle 1% luokkaa, eli turha toivo.
Tinder ei minusta ainakaan ole oikea paikka pitkäaikaisen kumppanin etsintään. Kai sellaisiakin sieltä löytyy, mut lähinnä tarkoitin, et mistä vaan voi se oikea kumppani löytyä.
Väitän, et siellä pitsinnypläyskurssillakin on D-naisia.
Jos et etsi pelkkää seksiseuraa niin pitäisi lähteä ihan konkreettisesti johonkin etsimään ja tutustumaan.
Ja toi mun ammattiauttajakommentti ei ollu tarkoitettu loukkaukseksi. Olen sitä mieltä, et trvitset jonkunlaista apua itsesi hyväksymiseen ja masentuneisuuteen. Kun vähän saat valoa elämääsi, olet valmis lähtemään etsimään kumppania. Vaikka sinne nypläyskurssille.
Fica kirjoitti:
Tinder ei minusta ainakaan ole oikea paikka pitkäaikaisen kumppanin etsintään. Kai sellaisiakin sieltä löytyy, mut lähinnä tarkoitin, et mistä vaan voi se oikea kumppani löytyä.
Väitän, et siellä pitsinnypläyskurssillakin on D-naisia.
Jos et etsi pelkkää seksiseuraa niin pitäisi lähteä ihan konkreettisesti johonkin etsimään ja tutustumaan.Ja toi mun ammattiauttajakommentti ei ollu tarkoitettu loukkaukseksi. Olen sitä mieltä, et trvitset jonkunlaista apua itsesi hyväksymiseen ja masentuneisuuteen. Kun vähän saat valoa elämääsi, olet valmis lähtemään etsimään kumppania. Vaikka sinne nypläyskurssille.
Kyllä kumppanin ja seuraa löydän helpostikin, kyse on siitä ettei sopivia ole missään. Elin 20 vuotta vaniljaisen kanssa, muuten ei sen suurempia ongelmia suhteessa ollut, mutta seksi ei toiminut yhtään. Ja noita D-naisia ei ole yhtään missään. On aivan turhaa roikkua kuvitelmassa että olisi, se saa minut vain voimaan pahoin. Toivon kykeneväni elämään yksinäisyydessä, mutta se on vaikeaa tällä arvomaailmalla, kun olisi mukava olla koti, perhe ja terve parisuhde.
Olen bdsm-baaristakin yrittänyt etsiä ja aivan turhaan.
Hoida ensin itseäsi parempaan kuntoon. Masentuneen ihmisen kanssa on raskasta ellei mahdotonta seurustella.
Mitä toivot siltä naiseltasi? Olisiko teillä yhteistä perusseksiä, vai pitäisikö hänen olla myös kinky -ja millä tavoin? Entä jos nainen harrastaisi sitä muualla tai ei lainkaan, ja sallisi sinun käydä vaikka klubeilla?
Suhteessa voidaan sopia vaikka mistä, jos yhteistä tahtoa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Hoida ensin itseäsi parempaan kuntoon. Masentuneen ihmisen kanssa on raskasta ellei mahdotonta seurustella.
Mitä toivot siltä naiseltasi? Olisiko teillä yhteistä perusseksiä, vai pitäisikö hänen olla myös kinky -ja millä tavoin? Entä jos nainen harrastaisi sitä muualla tai ei lainkaan, ja sallisi sinun käydä vaikka klubeilla?
Suhteessa voidaan sopia vaikka mistä, jos yhteistä tahtoa löytyy.
Eli syy on minussa? Aika toivottomaksi tekee kun olen jo vuosia yrittänyt ns saada itseni kuntoon. Perusseksiä ja kinkympää. Olen käynyt klubeilla ja niistä ei kertakaikkiaan löydy mitään, miksi siis kävisin niissä kiusaamassa itseäni. Enkä halua pinnallista paneskelua muutenkaan, haluaisin syvemmän suhteen. Olen myös aikani ollut poly- ja monisuhteissa, ne vain hajottivat minua entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoida ensin itseäsi parempaan kuntoon. Masentuneen ihmisen kanssa on raskasta ellei mahdotonta seurustella.
Mitä toivot siltä naiseltasi? Olisiko teillä yhteistä perusseksiä, vai pitäisikö hänen olla myös kinky -ja millä tavoin? Entä jos nainen harrastaisi sitä muualla tai ei lainkaan, ja sallisi sinun käydä vaikka klubeilla?
Suhteessa voidaan sopia vaikka mistä, jos yhteistä tahtoa löytyy.Eli syy on minussa? Aika toivottomaksi tekee kun olen jo vuosia yrittänyt ns saada itseni kuntoon. Perusseksiä ja kinkympää. Olen käynyt klubeilla ja niistä ei kertakaikkiaan löydy mitään, miksi siis kävisin niissä kiusaamassa itseäni. Enkä halua pinnallista paneskelua muutenkaan, haluaisin syvemmän suhteen. Olen myös aikani ollut poly- ja monisuhteissa, ne vain hajottivat minua entisestään.
Syy on masennuksessa. Ei sinussa itsessäsi.
Pää kondikseen. Sitten kaikki muu.
No, ihan ekaksi olisi hyvä hyväksyä seksuaalisuutensa.
Jos mä alkaisin määrittelemään itseäni niin olisin sairas, perverssi, kinky, sub-nainen ja mulla on useampi lapsi, aviomies eli perinteinen parisuhde ja elämä.
Ehkä seksuaalisuuttaan ei kannata ajatella kirouksena vaan hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on.
Ihan varmasti löytyy kumppanikin.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Seksuaaliterapeutti varmasti osaisi myös auttaa.
N46