Te joille tulee helposti häpeää sosiaalisten tilanteiden jälkeen

B. Olen onneksi eläkkeellä, joten saan (melkein) rauhassa erakoitua.

B

Pääasiallinen syy tähän taktiikkaan on se, että olen seuraavat päivät niin itkuinen että vähemmällä pääsen näkemättä ketään.

C totaalinen lepo tekee hyvää ja saan uutta energiaa seuraavaa kertaa varten. Sosiaalisuus on todella energiaa kuluttavaa.

Kannatta välillä tarkkailla ja hävetä jotakuta muuta.

“Do the thing you fear the most, and the death of fear is certain,” Mark Twain

Vierailija kirjoitti:

C totaalinen lepo tekee hyvää ja saan uutta energiaa seuraavaa kertaa varten. Sosiaalisuus on todella energiaa kuluttavaa.

Jos sosiaalisuus kuluttaa energiaasi, on jossakin jokin vinossa. Joko seurassa, jossa aikaasi vietät, tai sitten omassa asenteessasi seurasi suhteen. Sosiaalisuuden pitäisi oikeasti antaa sitä virtaa ja energiaa, eikä viedä ja kuluttaa sitä.

C, eli hybridimalli, vaikkakin niitä altistusjaksoja on minulla aika harvoin, enimmäkseen välttelen

A. Yleensä se häpeä ei ehkä kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin paha muiden mielestä. Minä onnistun saamaan kahvit väärään kurkkuun kesken kahvipöytäkeskustelun. En osaa käyttää termareita, sanon jossain kohden jotain noloa, tai innostun puhumaan niin että sylki lentää. Tai en osaa puhua mitään. Jotenkin kukaan ei sitten kuitenkaan kauheasti välitä ja ovat edelleenkin tekemisissä, vaikka välillä voisin kyllä vajota maanrakoon häpeäni kanssa.

C. Vanhemmiten tämä on myös helpottanut. En edelleenkään nauti sosiaalisista tilanteista, mutta en enää jää niitä pitkäksi aikaa kelailemaan.

D. Korjasin terapian avulla itsetuntoni, niin ei enää tarvitse itseäni turhaan hävetä eikä sos. tilanteita vältellä.

B. Mua ei auta mikään järkeily, että ei kukaan mua katsonut eikä muista ainakaan mokasinko. Mulla on se ahdistus ja häpeä joka tapauksessa, vaikka en olisi sanonut mitään enkä tehnyt mitään erityistä. Niitä häpeän välähdyksiä tulee joskus vuosienkin jälkeen, ihan jonkun neutraalin tapahtuman takia. Ja altistaminen ja tilanteisiin meneminen saa mut myös fyysisesti kipeäksi. Joka paikkaa särkee, väsyttää ja kamala hiilarinälkä kun pääsen kotiin. Ei vaan jaksa enää yrittää. Olen kohta 50v, joten on tullut kokeiltua muitakin lähestymistapoja.

Nuorempana ehdottomasti B eli välttely. Nykyään yhä enemmän C tai jopa A. Olen jo kaikki mokat tehnyt enkä kuollut kuitenkaan. En enää ihan niin paljon häpeä itseäni kuin ennen. Jossain vaiheessa "heräsin" sosiaalisissa tilanteissa siihen, että muiden jutut on ihan yhtä typeriä kuin omani :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C totaalinen lepo tekee hyvää ja saan uutta energiaa seuraavaa kertaa varten. Sosiaalisuus on todella energiaa kuluttavaa.

Jos sosiaalisuus kuluttaa energiaasi, on jossakin jokin vinossa. Joko seurassa, jossa aikaasi vietät, tai sitten omassa asenteessasi seurasi suhteen. Sosiaalisuuden pitäisi oikeasti antaa sitä virtaa ja energiaa, eikä viedä ja kuluttaa sitä.

Googleta introvertti.

Ja itse asiaan, hybridimallilla menen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana ehdottomasti B eli välttely. Nykyään yhä enemmän C tai jopa A. Olen jo kaikki mokat tehnyt enkä kuollut kuitenkaan. En enää ihan niin paljon häpeä itseäni kuin ennen. Jossain vaiheessa "heräsin" sosiaalisissa tilanteissa siihen, että muiden jutut on ihan yhtä typeriä kuin omani :D

Joo, sama. Kun on väkisin joutunut siedätyttämään itseään, on tullut huomattua lukemattomia kertoja, kuinka noloja ne muut on - ja se on kyllä auttanut.

A. Olen mokannut elämäni varrella ihan oikeastikin niin pahasti muutaman kerran, ettei mielikuvitus keksi pahempaa. Kuvittele itsesi esim. nakuksi johonkin julkiseen tilanteeseen sellaisen painajaisunen mukaisesti, tämän tasoisia mokia mulle on käynyt :). Sellaisesta kuitenkin oppii, että mikä ei tapa, vahvistaa. Pää pystyyn ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Auttaa kun muistuttaa itseään, ettei muita kiinnosta minä loputtomasti, vaan ne muut ovat kiinnostuneita itsestään. Niin kuin sinäkin ajattelet itseäsi, niin ne muut ihmiset eivät ajattele sinua, vaan itseään 99% ajasta.

Vierailija kirjoitti:

A. Olen mokannut elämäni varrella ihan oikeastikin niin pahasti muutaman kerran, ettei mielikuvitus keksi pahempaa. Kuvittele itsesi esim. nakuksi johonkin julkiseen tilanteeseen sellaisen painajaisunen mukaisesti, tämän tasoisia mokia mulle on käynyt :). Sellaisesta kuitenkin oppii, että mikä ei tapa, vahvistaa. Pää pystyyn ja leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... Auttaa kun muistuttaa itseään, ettei muita kiinnosta minä loputtomasti, vaan ne muut ovat kiinnostuneita itsestään. Niin kuin sinäkin ajattelet itseäsi, niin ne muut ihmiset eivät ajattele sinua, vaan itseään 99% ajasta.

Tuo on ihan totta. Minä en nytkään ole kiinnostunut kenestäkään ihmisestä, mietin vain omaa napaani. Vaikka housusi repeäisivät ja pieraisisit samalla kun sidot kengännauhasi.

Vierailija kirjoitti:

“Do the thing you fear the most, and the death of fear is certain,” Mark Twain

Samuel Clements oli kyllä äly jätkä, mutta tässä väärässä.

Häpeä ja syyllisyys liittyy useasti lapsuuden kokemuksiin, että onko omat vanhemmat laittaneet liian ankarat säännöt tai muu ympäristö? Useasti toki erillaisuutta ei hyväksytä, koska se on mukamas hävettävä asia, että on vain erilainen kuin muut suurin osa. Mutta jos osaa poiketa valtavirrasta, omaa ajattelua, on erikoinen ym. niin toki se muissa herättää myös kateutta, jos sinulla on jokin erityistaito tai olet muuten erityinen, kuin valtavirta ihmisistä. Saa ihailua ehkä ja toiset kateellisia, jotka haluavat sinun arvoasi madaltaa. Olet niin tärkeä, kuin itsesi määrittelet, älä kuuntele muita omasta arvostasi. Koska ei ole mitään hävettävää tai älä lisää syyllisyyttä itsestäsi. Koska onhan ne ihmiset muutkin niin taitavia puolustamaan vain omaa itseään ja omaa arvoansa. Sinulla on samanlainen oikeus arvostaa itseäsi kuin muita. Opettele kehumaan itseäsi päivittäin ja kirjoita niistä asioista, missä olet niin tärkeä ja erittäin rakas vain itsellesi. Itserakkaus ei ole väärin silloin, kun se on tervettä itsetunnon kokotusta. Ja sinä ap, tarvitset sitä erittäin paljon. joten tsemppiä elämääsi. 

Minulla oli tuota joskus mutta tajusin etten vain ole niin sosiaalinen. Tilanteissa jotka hävettivät todella käyttäydyin tavalla joka ei ole "sopiva" joten sen sijaan että häpeästä pitäisi päästä eroon se on viesti että nyt tarvitsee aikaa itselle eikä pidä väkisin olla siinä sosiaalisessa moodissa jossa toisten asiat muka kiinnostaa. Noloja tilanteita tulee vähemmän kun välttelee muiden seuraa silloin kun on omat kelat päällä.

Mä en päässyt sosiaalisesta ahdistuksesta terapiassa. Jostain syystä ns. näen, mitä ihmiset ajattelevat. Ja näin toisen terapeutin säälin ja toisen epäkiinnostuksen. Hän halusi lähinnä kahville, kun keskusteli kanssani. Ja sääliäen jaksa.

Näen myös ihmisten kivuuden. Kivojakin ihmisiä on. Sitten on miljoona niitä, jotka arvostelee ja pätee. Ajatuksissaan. Oikeastaan mölöyttelijät on kivimpia. Ovatpahan rehellisiä, eivätkä esitä parempaa. Sitten on ne joille olet ilmaa täysin syyttä.

Häpeä kumpuaa minulla aikuisuudesta. Siitä, että nolataan, vähätellään ja tuomitaan. Lapsena en hävennyt mitään, olin iloinen itseni.

Välttely on parasta. Mutta aina ei voi. Eilenkin jouduin töissä erääseen tilaisuuteen. Voi sitä tärkeiden ja oikeassa olevien ihmisten määrää.